Yksiöiden kaksi ääripäätä,
Keittiö eteisessä
Tai, koko yksiö on pelkkää keittiötä
seen from United States
seen from France
seen from United States
seen from Mexico
seen from United States
seen from United Kingdom

seen from United States

seen from United States
seen from China
seen from China
seen from China
seen from Singapore
seen from United States

seen from United States
seen from United States

seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from United States
seen from Brazil
Yksiöiden kaksi ääripäätä,
Keittiö eteisessä
Tai, koko yksiö on pelkkää keittiötä
Arkivinkkejä parikymppiseltä
Keksi tai pikkupulla aamukahvilla on hyvää pikkuluksusta
Sosekeiton tökkiessä, siitä saa helposti jatkettua maukkaan kastikkeen
(jos juot alkoholia, pikkupullo viinaa ja lantrinki tulee halvaksi)
Jos askare vie alle kaksi minuuttia, suorita se heti, äläkä “kohta”
Käytät liikaa kännykkää. Lue jotain analogista kissavideoiden sijaan.
Monet kahvilat ja baarit ottaa kännykän lataukseen tiskin taa!
Kaikki kakkaa.
Kaiken voi pakastaa (älä pakasta kakkaa)
Mutustele vitutusta tai kiukkua vuorokauden verran ennen toimintaa
Ihmiset ei loukkaannu jos et muista niiden nimiä
Kädet pois taskusta jos on jäistä!
Anniina Pääkkönen on joutunut kääntymään myös yksityisten vuokranantajien puoleen, kun esteetöntä, sopivaa asuntoa ei kaupungin asunnoista o
Ruokakauppojen hyllyt Turkissa
Enjoy the videos and music you love, upload original content, and share it all with friends, family, and the world on YouTube.
View On WordPress
Professori Mari Vaattovaaran mielestä 15 neliömetrin yksiöt eivät kuulu hyvinvointivaltioon.
Mulla on salaisuus. Mää saatan saada asunnon lokakuun alussa. Näyttö voi hyvällä tuurilla olla jo tällä viikolla. Pitääki alkaa valmisteleen uhria Saatanalle. Tai Thorille. Tai miksei vaikka kaikille maailman jumaluuksille niin sit ainaki joku antais mulle tuuria
Asuntohelvetti
Pariisissa asunnon löytäminen on supervaikeaa. Supervaikeaa! Opiskelijoille tarkoitettujen yksiöiden (studette) hinnat pyörivät noin 500–800 välillä, samoin huoneet kimppakämpissä. Käytännössä viiden sadan kämpän tai huoneen saaminen vaatii tuuria, ja kannattaa jo etukäteen hyväksyä joutuvansa maksamaan asumisesta vähintään 650 euroa kuukaudessa, ainakin varmuuden vuoksi.
Ranskassa asuvat opiskelijat voivat saada CAFia (Caisse d’allocations familiales) eli ranskalaista asumistukea. CAF on asumismuodosta ja ilmeisesti omista tuloista riippuen 100–200 euroa. Esimerkiksi asuntolahuoneista tukea saa käsittääkseni aina 93 euroa kuukaudessa, yksityisiltä tahoilta vuokratuista kämpistä enemmän. Tuki alkaa juosta vasta sen hakemista seuraavana kuukautena, eli jos haet tukea syyskuussa, alat saamaan sitä lokakuussa. Jotta taas voit hakea tukea, tulee sinulla olla attestation d’hébergement, jonka voit saada vasta muutettua asuntoon. Toisin sanoen CAFia ei voi saada ensimmäisenä asuinkuukautena. Tukea ei myöskään makseta vajailta kuukausilta (esim. joulukuu). Itse saan omana vaihtoaikanani tukea vain yhdeltä kuukaudelta.
Asuinalueissa on Pariisissa jonkin verran eroja, ihan Seinen rannalla monet kaupunginosat (1ère, 2ème, 3ème, 5ème, 6ème, 7ème) ovat ainakin oman opiskelijabudjettini ulkopuolella. Toisilta alueilta, kuten pohjoiset kaupunginosat 17ème, 18ème ja 19ème sekä pohjoiset lähiöt (mukaan lukien Saint-Denis), asunnon voi löytää halvemmalla. Toisaalta näillä seuduilla on huono maine ja niitä pidetään turvattomina asuinalueina.
On kuitenkin vaikeaa arvioida, kuinka paljon alueiden maineet perustuvat rasistisiin tai luokkaan perustuviin stereotypioihin ja niistä johdettuihin epärealistisiin pelkoihin. Voi olla, että alueet ovat kuumottavia ainoastaan etuoikeutetusta näkökulmasta: Saint-Denis’ssä väestö on enimmäkseen ei-valkoista ja pohjoisissa kaupunginosissa on ehkä enemmän kodittomia. Asuin ensimmäisen kuukauteni Pariisissa 19. kaupunginosassa, enkä kokenut oloani erityisen turvattomaksi. Tosin toisella asuinviikollamme todistimme tappelun ja puukotuksen ikkunamme alla, mitä seuraavana yönä nukkuminen oli hieman levotonta. Itse en kuitenkaan joutunut pelottaviin tai turvattomiin tilanteisiin.
Paris 8:ssa on asuntola, johon mahtuu asumaan joitain kymmeniä opiskelijoita. Huoneen hinta on kuulemani mukaan jotain 300 ja 350 euron välillä. Itse sain hyväksymiskirjeen vaihtokohteestani niin myöhään, että asuntolahaku oli jo sulkeutunut. Toisaalta kuulin ensimmäisillä viikoilla, että yksi vaihto-opiskelija oli saanut huoneen asuntolasta. Paikkoja saattaa siis vapautua myös lukukauden jo alettua.
Oma asumiseni järjestyi Cité Internationale Universitairesta (CIUP), joka on suurehko alue ihan Pariisin eteläosassa 13. ja 14. kaupunginosan rajalla. CIUP muodostuu kansallisuuden tai muiden tekijöiden perusteella erotelluista taloista (Maison), joissa on kahden ja yhden hengen huoneita vaihtelevin varustetasoin sekä yksiöitä. CIUP:ssa ei ole suomalaista taloa, mutta se ei ole este huoneen tai asunnon saamiseen.
Itse sain huoneen ranskalaisten maakuntien talosta (Maison des Provinces de France). CIUP:n hintataso n. 400–700 euroa, omasta huoneestani maksan 689 euroa kuussa. Vuokraan sisältyy kalusteet, ympärivuorokautinen vartiointi, viikoittainen siivous sekä petivaatteiden vaihto kahden viikon välein. Siivous ja petivaatteiden vaihto voi kuulostaa tosi luksukselta, mutta mua se on lähinnä vaivannut, nolottanut ja stressannut. Huoneessani on sänky, kirjoituspöytä ja -tuoli, lamppu, jääkaappi ja hyvin säilytystilaa sekä oma suihku, vessa ja lavuaari. En varsinaisesti suosittele CIUP:ssa asumista, mutta ottaen huomioon Pariisin asuntotilanteen, en pidä täällä asumista mahdottomanakaan vaihtoehtona.
CIUP-hakemuksen tekemisen lisäksi suosittelen seuraamaan Facebook-ryhmiä (esim. oman yliopiston ryhmä, Pariisilaisten ilmoitustaulu) ja Pariisin Suomen instituutin nettisivujen ilmoitussivua. Näiden kautta olen kuullut tutuilta ja kavereilta asuntojen löytyneen oikeasti. Kokeilin itse myös erilaisia kämppishakusivustoja ja samaa tarkoitusta varten perustettuja Facebook-ryhmiä sekä vapaiden markkinoiden asuntoilmoituksia, mutta oman kokemuksen kaikkien näiden kautta asunnon saaminen on tosi vaikeaa. Sivustoilla ja ryhmissä on todella paljon huijareita ja samoista asunnoista kilpailevia asunnonetsijöitä.
Vaikka asunnon löytäminen on vaikeaa, ei kannata jättää vaihtoa Pariisissa väliin sen takia. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi jäänyt ilman asuntoa. Toisaalta Pariisin asuntotilanne edellyttää aika paljon säästöjä: vuokrataso on tosiaan kova ja koska asunnon saaminen on vaikeaa, joutuu todennäköisesti maksamaan tuplavuokraa tai isoja välityspalkkioita (yhteen hakemaani asuntoon välityspalkkio olisi ollut vähän vajaa 1900 euroa kolmelle jaettavaksi). Tiesin toki tästä etukäteen, mutta on silti vähän kuumottava olo siitä, kuinka paljon täällä on todella mennyt rahaa asumiseen.
Muutto Cité Internationale Universitaireen
Asun näillä näkymin loppuajan vaihtoajastani aivan Pariisin kantakaupungin eteläpäädyssä sijaitsevassa Cité Internationale Universitaire de Parisissa (CIUP). Kerron toisessa kirjoituksessa siitä, miten asumisratkaisuni järjestyi ja vähän enemmän CIUP:sta paikkana, mutta tässä nyt kahden viikon jälkeen kertyneitä kokemuksia täällä asumisesta ja muutosta.
Huoneeni sijaitsee Ranskan provinssien talossa (Maison des Provinces de France). Huone on ihan hyvänkokoinen (16 neliötä) ja siihen sisältyy oma suihku ja vessa lavuaareineen. Asuinkerroksessani on kaksi yhteiskeittiötä, jotka jaan muiden asukkaiden kanssa. Muissa kerroksissa on toki lisää keittiöitä.
Nihkeintä CIUP:iin muuttamisessa oli se, ettei huoneissa tai keittiöissä ole minkäänlaisia ruoanlaitto- tai ruokailuvälineitä. Heti muutettua näille oli tietysti akuutti tarve, enkä ehtinyt kerryttää tarvittavia kamoja esimerkiksi kirppareilta ajan kanssa. Kävin muuttoiltana hankkimassa välttämättömimmät tavarat, joihin kului noin 50 euroa, vaikka pihistelin todella paljon.
Ainakin aluksi astioiden ja ruokien kuljettelu omasta huoneesta keittiöön ja takaisin tuntui vähän vaivalloiselta, mutta nyt siihen on alkanut muodostua rutiini. Yhteiskeittiöiden kanssa joutuu välillä myös stressaamaan ja varaamaan vähän ylimääräistä aikaa siltä varalta, että joutuu odottelemaan altaan tai hellojen vapautumista. Tähän mennessä en ole joutunut odottelemaan vuoroani keittiössä kuin pari kertaa. Yritän kuitenkin ennakoida ruoanlaittoa reilusti, ettei nälkäisenä (=vihaisena) tule ikäviä yllätyksiä.
Neljästoista kaupunginosa, jossa CIUP sijaitsee, on melko rauhallinen. CIUP:sta pohjoiseen on lähinnä isoja, hyvin vartioituja asuinrakennuksia, joita reunustavat kadut ovat usein melko autioita. Vieressä on pienehkö Montsouris’n puisto, mutta CIUP:n omat viheralueet ovat melko mittavat. Lännessä olevalta Alésian alueelta taas löytyy hyvin ruokakauppoja, ja Montparnasselle on myös lyhyt matka. Oma nykyinen lenkkireittini kulkee Luxembourgin puistoon, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä. Liikenneyhteydet CIUP:sta keskustaan ovat hyviä, ihan vieressä on sekä metrolinjan 4 että RER B -lähijunan pysäkit, joilla keskustaan pääsee jopa kävelymatkat mukaan lukien 20 minuutissa. Pariisissa valitettavasti metrot lakkaavat kulkemasta yöllä joskus yhden–kahden aikoihin, minkä jälkeen tosin pääsee keskustasta kotiin myös yöbussilla.
Yliopistolle kulkeminen taas on asia erikseen. Joudun tekemään vain yhden vaihdon, mutta matka itsessään kestää n. 55 minuuttia. Lisäksi ainoa Saint-Denis’iin kulkeva metrolinja 13 on tunnettu myöhästelyistä ja todella täysistä metrojunista. Toisaalta Saint-Denis’iin matkustaminen kestää yleensä vähintään 40 minuuttia, asui missä päin tahansa Pariisin kantakaupunkia. Sorbonnessa, École Normale Supérieuressa tai Sciences Po:ssa vaihtoaan viettävälle CIUP on varmasti näppärä ratkaisu, kaikkiin pääsee noin 20–25 minuutissa.
En ole kokenut oloani kovinkaan tervetulleeksi omassa asuintalossani. Itse huonetarjouksen vastaanottaminen oli sekavaa ja huoneeni varausmaksun kanssa oli henkilökunnan kesken väärinymmärryksiä, minkä vuoksi jouduin ravaamaan CIUP:n ja entisen asuntoni välillä. Lisäksi asumiselle on määritelty todella paljon erilaisia sääntöjä ja rajoituksia, joita asukkaat noudattavat ilmeisesti enemmän tai vähemmän tunnollisesti.
CIUP:ssa on joitain yleisiä sääntöjä, minkä lisäksi jokaisella talolla on omat talokohtaiset sääntönsä ja käytäntönsä. Esimerkiksi yön yli jäävistä vieraista pitää ilmoittaa 48 tuntia etukäteen ja maksaa kuusi euroa vieraan jokaisesta täällä viettämästä yöstä. Yövieraita saa olla kerralla vain yksi, ja yhteensä vieraita saa olla 15 yötä jokaista kolmea kuukautta kohden. Muiden kuin yöksi jäävien vieraiden pitää poistua viimeistään klo 23:00. Runsaat rajoitukset ja nihkeä vastaanotto tuntuvat viestivän siitä, että pitäisi olla ylipäänsä kiitollinen siitä, että saa asua täällä.
Muut asukkaat ovat kyllä huomaavaisia ja kivanoloisia, mutta kanssakäyminen jää helposti “bonjour/bonsoir” ja “bon appétit” -tasolle. Joidenkin kanssa on tullut juteltua pidempään, ja tänään sain käteeni lautasellisen hyvää libanonilaista ruokaa eksyttyäni samaan aikaan erään asukkaan perhebrunssin kanssa yhteiskeittiöön.
CIUP:sta huoneen saaminen on ilmeisesti todella paljon tuurista kiinni. Kaikki pariisilaiset, joille olen kertonut muuttavani CIUP:iin ovat kommentoineet minun olevan onnekas. Toki asunnon (tai huoneen) saaminen ylipäänsä on mahtava juttu, mutta on hieman vaikeaa ymmärtää mitä erityistä CIUP:ssa on. Maksan kallista vuokraa (689 €/kk) huoneesta ilman keittiötä talossa, joka tuntuu hotellilta. Lisäkuluja tulee myös esimerkiksi pyykinpesusta (3,5 €/kerta). Ehkä onnekkuutta on se, että on (tai on ja on...) varaa maksaa näin korkeaa vuokraa. Vuokra tosin määräytyy osittain majoittumisen keston mukaan, joten pidemmän aikaa CIUP:ssa asuvat pääsevät vähän halvemmalla.
Asun Helsingissä HOAS:n asunnossa, joka on hintatasoltaan (toki Helsinki ylipäänsä on Pariisin verrattuna) huomattavasti edullisempi ja palveluiltaan noin kymmenen kertaa parempi kuin CIUP. Helsingissä en ole vielä esimerkiksi kokenut legendaarista “HOAS laittaa asuntojen lämmityksen päälle vasta joulukuussa” -tapausta, mutta CIUP:ssa oli aluksi todella todella kylmä. En ottanut kovinkaan paljoa lämpimiä vaatteita mukaan lähtiessä, vaan sovin kumppanini tuovan niitä tullessaan käymään tämän kuun lopussa (jee!!!). Asunnon kylmyyden vuoksi meni taas vähän lisää rahaa, kun kävin hamstraamassa kerrastovaatteita pärjätäkseni asunnossa. Nyt onneksi lämmitys toimii.
Ylipäänsä CIUP on kyllä todella kummallinen paikka. Rakennukset ovat kaikki aika hulppeita, omani on suunnitellut Versaillesin pääarkkitehti ja alueelta löytyy myös kaksi Le Corbusierin suunnittelemaa asuintaloa. Urheilupalveluissa voi harrastaa esimerkiksi kolmea erilaista miekkailua tai vesipooloa ja alueelta löytyy tenniskenttiä. Päärakennuksessa on uima-allas. Ainakin itselle täällä oleskelu on tuntunut vähän absurdilta luokkalarpilta.