#koirakurssit

[millimenninkainen]

Toka pentukoulupäivä

Voikohan sitä ikinä kehua ommaa penskaansa riittävästi..? Minusta ei, joten kehun taas vähän lisää! :D

Tänään siis kävimme toista kertaa Oulun Koirakoulussa pentukoulutuskurssilla. Harjoiteltiin maahan menemistä, siinä pysymistä (ei heti nousta ylös vaan jäädään maahan odottamaan palkkiota), kontaktia, luoksetuloa, ohitusta vaikeutettuna sekä pikkaisen agilityesteitä, eli rengasta ja putkea. Lisäksi olen ottanut naksuttimen helpottamaan koulutusta. Ja minun suureksi yllätykseksi Millin suoritus oli täysi kymppi! 

Millihän menee käsimerkistä välittömästi maahan, ilman istumista. Aluksi paikallaan pysyminen tuotti vähän vaikeuksia, mutta vain pari kertaa. Viidennellä kerralla tyttö jo hoksasi, mistä palkinnon saa. Eli maahan, pysytään siinä parhaimmillaan useampi sekunti ja jo kuuluu *naks* ja nakki on suussa. Tämän jälkeen odottamisessa ei ollut ongelmia kertaakaan. Aina mentiin maahan ja odotettiin tiukasti nakkia tuijottaen vaikka kymmenen sekuntia, että se nakki saatiin. Loistavaa! :)

Kontakti tuli taas aivan täydellisenä yllätyksenä, nimittäin Milsu otti kontaktia käskystä myös silloin, kun vieressä oli toinen koira! Ja tämä ei ollut mitään vilkaisua, vaan puhdasta kontaktin ottamista. Kontakti toimi myös silloin, kun harjoiteltiin ohitusta. Ensin mentiin vain muiden koirien vierestä ohi, sitten vaikeutettiin ja piti pujotella muiden ympärillä. Ja SILTI kontakti piti! Korkeintaan pikkupikku vilkaisuja muualle, mutta askel pysyi koko ajan liikkeessä ja alta sekunnin taas muistettiin että "ai niin, sinuahan minun piti tässä tuijottaa!". Ja tämä toimi myös ilman nakkia ja jatkuvaa palkkaamista. Palkan sai vasta lopussa. Silti penska jaksoi! Alusta loppuun. <3 Vielä lisäyksenä, että toisin kuin viime kerralla, Milli ei höseltänyt edes paljoa muiden koirien takia, vaan sitä kiinnosti enempi minun tekemiseni ja minun kanssa touhuaminen. Aivan käsittämätön edistys!

Luoksetulo oli hassun näköistä. Tehtiin siitä jopa hivenen vaikeampaa, eli ohjaaja otti koiran, minä menin muutaman metrin päähän sinne suuntaan missä muut koirat olivat. Kun kutsuin Milliä, se ohjaajan mukaan "ampaisi kuin tykin suusta" luokseni, ja vähät välitti takana olevista muista koirista. Aivan upea suoritus! Ja tätä toistettiin kolme kertaa, joka kerta tykinkuula lähti ku kuikka pesästä ja osoite oli aina sama. 

Sitten täysin uusi juttu, nimittäin agilityesteet. Rengas oli vähän haaste. Pyllerö ei meinannut aluksi tajuta, mistä namin saa. Vaikka kuinka yritit kiertää joka puolelta ja eri raosta, niin sitä namia ei vaan kuulunut. Lopulta hoksattiin, että jos mää laitan etutassut tähän renkaalle, niin määhän melkeen saan nuo nakit tuosta emännältä. Ja kun hoksattiin, hetkinen, jos otankin vauhtia ja pomppaan tuosta läpi, niin *naks* mulla on nakkeja älyttömästi suussa!  Milli ei onneksi pelkää tuota rengasta, muttei vielä aivan 100% hoksannut ideaa. Läpi kyllä mentiin, kun riittävästi ohjattiin, mutta vielä itsestäänselvyytenä se ei tullut. Mutta tämäkin on tuolta pikkuiselta mahtava suoritus! Putki taas ei tuottanut mitään ongelmia. Katsoi kerran, että mikäs piru tämä on, no mutta tuollahan on nakkeja! Ja homma oli sillä selvä. Oli jopa niin selvä, ettei maltettu oottaa edes kunnolla, että minä pääsin toiselle puolelle ja aloitin sanan "putkeen" kun oltiin jo menossa. :)

Ensi kerralla otetaan vähän lisää noita agilityjuttuja. Kotitehtäväksi tuli opetella maahan menoa ja siinä pysymistä pitempiä aikoja, sekä luopumista. Tunnin aikana sitä harjoiteltiin kyllä, mutta meillä meni valitettavasti kouluttajan kanssa vähän "ristiin" opetettavat merkit. Nimittäin opettaja neuvoi, että laitetaan nakki molempiin nyrkkeihin, ja annetaan koiran tutkia. Sitten heti, kun koira kääntää pään pois tai lakkaa tutkimasta kättä, niin annetaan palkkio toisesta kädestä. Idea hyvä, mutta meillä ollaan harjoiteltu tällä tavalla kontaktia. Nimittäin me laitettiin nakki molempiin käsiin ja nakin sai, kun et tuijottanutkaan käsiä, vaan silmiä. Joten tämä harjoitus meni sitten töllistelyksi.. :D Vaan ei se mitään, harjoitellaan tuolla uudella råtta-lelulla (kiitos Tuijalle <3) ja katsotaan, mitä tuloksia saadaan.

Näihin tunnelmiin. Minä olen niin onnellinen tuosta nakkimagneetista. Ja ihan älyttömän ylpeä. :) Ensi lauantaina sitten taas näyttelytottumuskurssi!

~ Teresia ~

[millimenninkainen]

Ajatuksia koirakursseista.

Ollaan aloitettu nyt Milsun kanssa näyttelytottumuskurssi sekä pentukoulutuskurssi. Niistä voisin mainita muutaman ajatuksen.

Eli pentukoulun järjestäjänä toimii Oulun koirakoulu. Kurssi järjestetään aina tiistaisin, ja olemma käyneet siellä vasta yhden kerran. Minulla ei ole aiempaa kokemusta minkäänlaisista koirakursseista, joten lähdin avoimin mielin. Positiivisena plussana tuli, että ryhmä on pieni, vain 4 koirakkoa. Opettaja esitteli itsensä lyhyesti ja kysyi jokaiselta yksitellen mitä toivomme kurssilta, mihin tähtäämme ja mikä meitä kiinnostaa. Vastasin, että en tiedä vielä mitä tahdotaan, katsotaan ajan kanssa. Ainakin näyttelykehässä tulemme vierailemaan kasvattajan toimesta, muita juttuja en ole vielä tarkkaan tutkinut enkä tiedä missä voisi käydä kokeilemassa. Rally-toko on ainakin yksi mikä voisi vähän kiinnostaa, ehkä jopa kisailemiseen asti (?). Agilityä voisin harrastaa ihan vain harrastuksen ja liikunnan vuoksi, mutten kilpaillakseni. Toko voisi myös olla yksi vaihtoehto. Jostain syystä en ole koskaan tuntenut tarvetta kisata koiran kustannuksella, joten nämä kaikki tulisivat vain tekemisen iloksi, ei hampaat irvessä palkintojen toivossa. En koe tarvetta kisata eikä asia tunnu edes ajatuksen tasolla kivalta. Kurssin sisältö oli vähän kolkohko. Kerrottiin, mitä pitää opetella, jonka jälkeen opeteltiin itsenäisesti. Minua jännitti aivan kauheasti, joten se häiritsi myös Milliä; sitä ei kiinnostanut, se häselsi, huusi ja vinkui eikä halunnut keskittyä. Tunnin aikana opeteltiin kontaktia, istumista, maahanmenoa ja luoksetuloa käskystä. Kaikki nämä on opetettu Millille jo nuorempana, joten ongelmia temppujen teossa ei ollut. Ongelmia esiintyi lähinnä kontaktin pitämisessä; Milli ei malttanut kuin korkeintaan vilkuilla silmiini välillä, muiden tekemiset kiinnostivat paljon enempi. Eli käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Milli kyllä teki mitä pyydettiin, mutta katse oli tiukasti suunnattuna muihin ja kaikki asiat tehtiin vinkumisen/huudon/ulvonnan säestyksellä. Kontaktissa Milli vain vilkaisi silmiini, tarvittaessa peräti kaksi sekuntia, sitten se jo herpaantui katselemaan muiden tekemisiä. Eli tässä meillä on paljon opeteltavaa. Keskittyminen häiriöstä huolimatta, kontaktin pitäminen ja hiljaisuus. Toki positiivisena yllätyksenä oli tuo luoksetulo. Olin aivan sataprosenttisen varma, että Millin päästessä kouluttajalta irti (olin itse vähän matkan päässä) se lähtisi välittömästi muiden koirien luo. Vaan eipäs mennytkään! Milli kiinnostui kyllä kouluttajasta, jutteli hänelle, mutta kun minä menin kyykkyyn ja kutsuin Milliä, se tuli välittömästi empimättä luokseni! :) Se näki kyllä ne muut koirat, mutta tärkeämpää oli päästä minun lähelleni. Siitä Milsulle iso plussa. Ei turhaan olla tätä opeteltu tuolla järvellä.  Kaiken kaikkiaan olen silti tyytyväinen tähän ekaan kertaan. Milli osaa reippaaksi nelikuiseksi jo paljon asioita, joten mahdottomia ei saa vaatia. Keskittyminen yms. tulee kyllä myöhemmin. Ja varmasti tulokset paranevat, kun minäkin malttaisin rentoutua ja ottaa tsillisti. Ei täällä hampaat irvessä olla. :D

Näyttelykurssin järjestäjänä toimii Koirakoulu Vietti. Siellä olemme käyneet nyt kaksi kertaa, lauantaisin. Tällä kurssilla tuli kaksi haastetta; nimittäin muut koirat ja oma velipoika Kamu. Pennuista on ihan käsittämätöntä, että ollaan samassa paikassa, ja ei saakaan leikkiä eikä painia! Ensimmäinen kerta menikin vähän plörinäksi, sillä Millillä ei löytynyt korvia, järkeä, eikä keskittymistä. Kaikki muut "häiritsivät" niin paljon, ettei tunnista meinannut tulla mitään. Liikkuminen oli kuin pomppupallon kanssa olisi yrittänyt mennä ja kävely oli kaukana sulavasta. Pöytätreeni kyllä sitten onnistui jotenkuten, hampaat kyllä näytettiin ja annetaan tutkia, mutta paikalla pysyminen ei onnistu, pöydältä meinataan tippua ja koko ajan töllistellään muita koiria. Nyt toisella kerralla uskallan väittää, että omasta mielestäni oltiin petrattu TOSI paljon. Vaikka alkuhetket tunnista oli taas tätä säheltämistä ja pomppipomppia, niin jo puoleen väliin tuntia Milsu rauhoittui ja malttoi seistä käskystä ja pysyä paikallaan. Pöytätreeneissä sain vinkkiä koiran pitämisestä ja siitä miten narua kannattaa pitää, eli pikkuvinkkejä mitkä helpottavat minun työskentelyäni. Ja tästä lähtien yritän aina esittää koiran edestäpäin, jottei tulisi enää näitä "nojaan sinuun ja hups tipahdin"-tilanteita. Ohjaaja kehui, että hienosti Milli selvästi osaa, kun vain malttaa olla välittämättä niistä muista. Aluksi kävely ringissä ei onnistunut ihan ollenkaan, mutta lopussa oli tapahtunut selvä muutos ja Milli käveli kontaktin kanssa oikein reippaasti! Eli sen alkuhäsellyksen jälkeen hommat sujui ja muut eivät kiinnostaneet enää niin paljoa (vähän kuitenkin), harmi vain, että tästäkin huolimatta Milli huusi ja vinkui koko tunnin ajan. Ei varsinaisesti resunnut, mutta istui paikallaan ja ulisi. Tässäkin siis harjoitusta, joka tulee ajan kanssa. Tanja kehui, että hienosti meillä meni, ja tämä nostatti vähän omaa itsetuntoa; tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Ainoa miinuspuoli tässä kurssissa on se, että koirakkoja on mielestäni vähän liikaa. Ja täällä ovat sekaisin sekä isot että pienet. Olisi ehkä vähän helpompi, jos olisi joko vähän vähempi porukkaa, tai selvästi pienet ja sitten isommat. Kokoeroksi voin kertoa, että pienin siellä ollut oli prahanrottakoira ja suurin newfoundlandinkoira. Kokoero on siis aivan uskomaton. :D Mutta nytpä ainakin opitaan sitä häiriötekijöiden kestämistä..

Huomenna olisi Kempeleessä mätsäri. Kaveri houkutteli osallistumaan, mutta en ole varma ollaanko Millin kans vielä valmiita. Eikä meillä ole edes virallista näyttelyhihnaa (kursseilla olen käyttänyt Millin pentuhihnaa, joka ei ole ehkä sievin mahdollinen). Tarkoituksena olisi tehdä Millille ikioma uniikki ohut näyttelyhihna käsityönä, joka korkattaisiin sitten 21.4 Oulun mätsärissä. Harkitsen silti käymistä tuossa huomisessa mätsärissä ihan vain katsojana ja otan Millin mukaani. Näempä ainakin harjotuksen vuoksi, miten Milli suhtautuu niin suureen koiramäärään. Noh, huomennapas se nähdään! 

~ Teresia ~