May 7, 2014
Albatrossi
Kas, pyydystetyks merimiehet huviksensa saa joskus albatrossin, laivaa saatelleen veen yli suolaisen. He taajoin parvinensa tuon ympäröivät vieraan, ylhäält’ eksyneen. Ja kannell’ avutonna, häpeissänsä laahaa nyt lintu ruumistaan – tuo veikko pilvien. Kuin raskait’ airoja, niin kupeillansa raahaa se taakkaa hervotonta valkosiipien. Nyt horjut, ylväs lentäjä, kuin oma varjos, viel’ äsken ihana, nyt rujo, irvokas. Mies sulle julkeana piippunysää tarjos, ja toinen matkii sua, ilmain kuningas. Oi, nähkää runoilija linnuss’ uhmakkaassa: hän nuolta nopeammin myrskyyn rynnistää, mut parvess’ ihmisten kun alhaall’ on hän maassa, hän siipiensä painon alle rammaks’ jää!
