Erilainen ilta
Dubros aloitti settinsä yhdentoista jälkeen, ja homma toimi pienten teknisten alkukomplikaatioiden jälkeen loistavasti. Tekstipuolella kuultiin tulevan Dubros-levyn materiaalia, sekä joillekin jo tutumpaa kamaa Hertellin Kunnes oppii kävelemään -kokoelmalta. (Juhlan kunniaksi kirjan ensimmäisen painoksen viimeiset kappaleet muuten lähtivät Pikku-Torresta uusiin koteihin!). Dub ei tämän kokoonpanon kohdalla tarkoita varsinaista reggaesoundia, vaikka rytmiikka toki karibian suuntaan on velkaa. Vaikka biitin päälle puhutaankin, ei kyse ole myöskään räpistä. Hertellin flow iskee paikoin tarkkaan rummuille, paikoin soljuu niiden, ja bassolinjojenkin väleistä tyylillä. Jahmanin osaaminen pääsee esille itse musiikin lisäksi teknisesti; toimitus kaikulaitteen ja levysoitinten avulla on poikkeuksellisen miellyttävää kuultavaa. Suljetut silmät yleisössä eivät suurimmalta osin johtuneet humalatilasta, vaan keskittymisestä elämykseen. Sen verran svengiä touhussa oli, että lattialla nähtiin jopa paikalle ilmeisen vahingossa eksynyt, kravatti-univormunsa verskoihin vaihtanut työn sankari joujouchigago-henkisesti two-steppamaassa. Onnea hänelle valitsemallaan tiellä.
Tauolla kuultujen kommenttien perusteella paikalle oli osunut muitakin ns. alaan suuremmin vihkiytymättömiä kuulijoita, joille meininki maistui varsin hyvin. Paljoa enempää ei järjestäjä voi ohjelmaltaan hieman tavallisesta poikkeavana iltana toivoa.
Pienen breikin, ja muutamien teknisten ihmettelyjen jälkeen lavalle nousi - tai oikeastaan laskeutui - Dxxxa D. Istuma-asennosta illan ohjelmistonsa vetänyt, aiheesta kulttimaineeseen noussut sanataiteilija aloitti rinnastamalla itsensä hypoteettisesti Runebergiin. Dxxxan päivänä syötäisiin torttujen sijaan kebabia ranskalaisilla.
Elintarvikehommilla myös jatkettiin, vaikka ensimmäisessä runossa pähkinät olivatkin taloustieteen välineitä. Sen jälkeen mietittiin myös sarjishahmojen dieettejä, ja tultiin siihen tulokseen ettei hunaja-pinaattiseosta syötyäänkään kannata mennä avautumaan koulun isoille pojille. Sekä Kippari-Kalle että Maailman Vahvin Nalle, ja vielä Mikki-Hiirikin saivat kuulla kunniansa. Dxxxan esitys piti sisällään runoja accapellana ja biiteille, sekä myös freestyle-osuuden. Melko vapaasti herra myös säesti itseään biittien latautumisen/tekstien etsintöjen aikana.
Veto tuntui päättyvän melko äkisti, kunnes jo sen alusta asti kuullut "erilainen jäbä" -huudot muistuivat uudelleen yleisön mieliin. Kiitoksena lopussa seisoi siis jälleen kerran runo siitä, miten muut menevät Samarkandiin, Dxxxa Eritreaan.
Kaupungin muutenkin laadukkaasta perjantai-illan tarjonnasta huolimatta jengiä oli paikalla mukavasti, ja kaikki sujui oikein hyvin. Kiitos tästä, jatketaan!
PS. Harri Hertellin kirjaa on painoksen loppumisesta huolimatta vielä muutama kappale kaupalla!
kuvat: Atte Heinonen / Asema teksti: Chyde / Asema