Ensimmäinen ‘Minne ikinä meet, siellä oot‘ -EP:n arvio ulkona
Harmaan kohinan historian ensimmäinen äänitearvio on nyt ulkona, nimittäin Desibeli.net ilahduttaa meitä julkaisemalla ensimmäisen arvion äänitteestämme ‘Minne ikinä meet, siellä oot‘. Arvion mukaan temppu sinänsä ei ole uusi, mutta se kuinka temppu tehdään tuntuu silti miellyttävän:
"Harmaa kohina on päätynyt filosofian saralle, sinne missä ”mieltemme hiljainen taustahäly, jossa huoli, häpeä ja kuolemanpelko asuvat. Eli nelimiehisen orkesterin musiikissa ei varsinaisesti ilakoida ja availla seuraavaa magnum-koon samppanjapulloa. Ilomielellä nyt ainakaan. Avauksena kuultava nimibiisi Minne ikinä meet, siellä oot säröilee ja rosoilee suomirockin noisemmassa päässä, jossa yhdistyvät laahaavasti esitetyt vokaalit, säröinen kitaravalli ja aina 80-luvun alkuun, new waven ja no waven juurille kurottavat soundit. Laulu pidetään kuitenkin sen verran pinnassa, ettei liika sekaisuus pääse sotkemaan päälinjoja, ja bassokin saa murista postpunkisti paketin pohjalla. Pintapuolisesti perillä onnistuu tuomaan entistä enemmän postpunkkia pintaan, melodian veivatessa mukavasti tutuilla palikoilla. Tyylit ovat tuttuja, temput samoin, mutta jostain syystä sekoite kuitenkin pelaa. Harmaa kohina ei jää kohinaksi taustalle edes ankkuriraidallaan, vaikka Ennuste on heikko ei kykenekään aivan sisarustensa kaltaisiin urotekoihin. Toisaalta: juuri tämä biisi voisi olla se lohdullinen alternative rockin syli, josta saatesanoissa puhutaan.
Mika Roth"
Voit lukea arvion myös täältä.