#fintelligens

[nanoa1foryou]

On an unrelated note, wasn’t there an interview where Käärijä said he was to some amount inspired by Fintelligens or am I misremembering this?

[kesken]

[wornoutsneakerz]

Ei oo kevyempää kävellä muidenkaan kengis, eikä, kukaan meist tuu selvii täst, elämäst hengis.

Fintelligens - Kuka pelkää kuolemaa?

[wornoutsneakerz]

En pelkää kuolla mut pelkään kuolla yksin niinku mun naapuri.

Fintelligens, Kuka Pelkää Kuolemaa?

[tukkaruuhka]

Ja pahint' on ku ei skulaa vaik' yrittäis miten, sitä vaa aina satuttaa ketä rakastaa eniten.

Fintelligens - Ihmissuhteet

[kesken]

Tärkeitä raplevyjä. Älyttömän kovia levyjä. Paljon soineita levyjä. Levyjä, jotka ovat vaikuttaneet omaan tekemiseen. Kaikki listatuista ovat enemmän tai vähemmän kaikkea edellämainittua. Nämä levyt kuuluvat mun listalle tänään ja huomenna. Mutta uutta musaa tulee koko ajan, joten kaikki eivät välttämättä enää ylihuomenna.

0. CEEBROLISTICS: NOLLAPISTE (2001)

26 kohtaa mun listalla. Tässä nollapiste, jonka jälkeen alkaa viimeset 10. Tääki vois olla top10:s. Tän EP:n painoarvo mulle on valtava. Kyllä monet varmasti muistaa sillon ku tää ilmesty ja kuinka tätä oli odotettu. Ja mitä kamaa, daymn! Kyllähän sitä tiesi, kuinka hullun hyvää matskua nää jannut duunaa, mutta silti tää aika pitkälti räjäytti tajunnan nuorilla kolleilla, jotka ite just oli suomenkielisen rapin tekemisen alkutaipaleella.

Tässä välissä haluun mainita myös Fintelligensin. Pette (Peedee) soitti mulle muistaakseni jossain kotibileissä Radio Mafialta kasetille nauhottamansa suomenkielisen rapbiisin, joka kans räjäytti tajunnan aika pahasti. Pette oli koulussa aiemmin selittäny, että oli kuullut sellasen biisin, jossa räpättiin niinku iskulinjaa suomeksi, niinku siis ihan räppiä. Suomeksi siis räppiäräppiä? Siis hä?! Mistä ne räppää? Ai uhoo ja iskulinjaa? Suomeks, no huh. Ajatus tuntu jotenki todella nextiltä ja vaikeesti käsitettävältä, oli hämmentävää sit kuulla se biisi, Voittamaton. Ranskalta se välillä kuulosti, niinku Pette oli sanonu. Ja kuulosti vähän siltä, miltä tää hetkeä aiemmin julkaistu, seuraavaks tällä mun listalla tuleva levy, mut suomenkielellä, kuinka siistiä. Pari Raptorin biisiä olin kuullut aiemmin, mut en pitäny niitä rap-biiseinä, Allekirjoittanut-bändin Leikkikalujäppinen-biisi on jäänyt mieleen. What a blast from the past! Mulla oli se radiosta nauhotettuna kasetilla. Samaan aikaan tuli näitä Gangsta's Paradisea ja Skee-Lon I Wish. Mut ton Allekirjoittaneen biisin opettelin vetää messissä, muistan et se tyyli kuulosti must siistiltä, ku oli nopeita kohtia ja sit räppi meni säveleen. Toihan voikin olla merkittävämpi biisi mulle ku oon tajunnukaan. Hyvä, et muistin. Täst Nollapiste-postauksesta tuli nyt vähän tällanen reminiscin', mut menköön.

Vaikka olin jo aiemmin kokeillut suomeks pöytälaatikkoon jotain pieniä räppijuttuja, oli Voittamaton aikamoinen lähtölaukaus omalle suomenkieliselle tekemiselle ja tää on tuttu tarina monilla saman ikäluokan tyypeillä. Musaluokassa välitunneilla käytiin räppäilemässä rumpukompin päälle, muistan, et lukiokaveri Tuukka oli kirjottanu suomeks jotain iskulinjoja tyyliin "Tuukan tyyli ei oo huono / jyrää yli ku sarvikuono". Tottakai oli itekin pakko kokeilla skrivaa samanhenkistä settiä. Siin oli ainakin jotain et "räppäämisessä on vaaroja / saattaa aiheuttaa pahoja avohaavoja / katkoo raajoja.." Ja sit oisko ollu jotain et "syövyttää ku syanidi".:D Sen biisin ja internetin (mm. The Fam) kautta alko sit löytyy paljon lisääki suomenkielistä kamaa, jota oli tehty ennen ja samaan aikaan, esim Pijallin The Cave.

Samoihin aikoihin kovassa fiilistelyssä oli Jurassic 5 EP ja west coast undeground alko tekeen tuloaan mun suosikkimusiikkien joukkoon. Me laitettiin jossain vaiheessa Tuukan kanssa pystyyn bändi Mielen Sanomat, jonka oli tarkotus tehä suomenkielellä hiphoppia. Muistan ekan kehittelemäni Mielen Sanomat -kertsin, se oli todella J5-henkinen laulutyyleineen: Mie-len Sanomat / Me sanomme asiat, omat / Somat tai asiattomat / Me teemme musiikkia, näin asiat ovat.

Projekti ei sellasenaan lähteny koskaan kunnolla lentoon, mut myöhemmin Jonden ja Tuukan kanssa räpättiin lukion juhlissa livebändin säestyksellä. Ei ollu iskulinjaa niissä biiseissä.

Muistaakseni aika nopeasti Voittamattoman ilmestymisen jälkeen Helsingin Sanomissa oli juttu, jossa Ceebrolisticsin Matti P. puhui melko kriittiseen sävyyn Voittamattomasta ja ylipätään Fintelligensin meiningistä kuten "uhoamisesta", metaforista jne. Nopeasti syntyi se "rähinä vs. ug" -asetelma. Kyllä sitä itsekin kallistui enemmän sinne "reppuselkäosastolle", vaikka kukaan meiän possesta ei koskaan mikään suuri Fintelligensin dissaaja ollutkaan. Ja mitä omaan musaan tulee, siihen varmasti sisältyi  elementtejä "molemmista tyyleistä". Suomikamasta puhuttaessa Murmur- ja Ceebro-matskut vaan iski siinä tilanteessa itselle huomattavasti Rähinää enemmän, koska tosiaan mm. wc ug -kama ja Anticon-jutut kiinnosti paljon ja (omasta mielestä) enemmän hyviä räppäreitä löytyi Murmur-porukasta. Mutta Renesanssi oli varsinkin yksien suht säännöllisten lukion loppu- ja jälkeisten aikojen jatkobileiden soitetuimpia levyjä Lauryn Hillin Miseducation of Lauryn Hillin ja Avaimen Punaisen tiilen kanssa. Ykskään näistä levyistä ei kuitenkaan muodostunu läheskään yhtä läheiseksi ku Nollapiste.

Kyllä mä muistan vähän miettineeni sitä, ku ug-piirit dissas Fintelligensiä runsaasta "niinku-riimien", eli vertauskuvien käytöstä. Samat tyypit fiilisteli ja hehkutti esim. Black Staria, jonka biisit vilisi juurikin näitä linjoja. Samoin esim. Project Blowed ja Quannum-jutut oli täynnä wäckien räppäreiden dumaamista ja omien taitojen hehkutusta, uhoa. Jotenki se kahtiajako ei ikinä auennu mulle kunnolla ja tajusin, et se ei ees oo loppupeleissä kiinni musiikillisista vaan jostain ihan muista tekijöistä. Strenght of A.T.U. -biisissä oli samoja soundeja, joita etelän irvokkaimpien ja kämäsimpien raharäppäreiden biiteissä. Nollapiste-biitin soundeista ja rytmeistä tuli mulle mieleen, et sehä ois voinu olla jotain mainstreamn rnb:tä. Vaikka itelläkin oli taipumusta suhtautua arvostellen siihen Fintelligensin edustamaan "mainstream-meininkiin", kyllä mä silti pystyin fiilistelemään, jos joku biisi oli oikeasti mun mielestä hyvä, vaikka tietty junnuna sitä helpommin otti osaa tällasiin "leiriasetelmiin". Muistan ehkä miettineeni, ku kirjotin esim. riimiä Yrität sammuttaa Lyhtyjä, otan kaulastasi otteen mallia kuristus / Pelästyt KUIN olisin kummitus, et okei, tos on toi KUIN, se on vertauskuva mut fuck it! Enpähän sano niinku.:D Ja kyllähän sen jatkuvan niinku-hokemisen arvostelun pystyy ymmärtämäänkin. Voi olla ihan hyvä, että sitä tuli pikkasen välteltyä sillon alussa, ehkä se kehitti jotain omassa tekemisessä tai en tiedä.

Tän Nollapiste EP:n yhteydessä olikin hyvä vähän muistella näitä lukio- ja sen jälkeisiä aikoja. 99-03 or so.

Mutjoo, itse ep:stä, jos jotain viel sanois...Tän julkasusta on nyt yli vuosikymmen, mut jos tää julkastais huomenna, ni ois edelleen yhtä tuoreinta kamaa täällä tai ihan mis vaan. Kaikista listan levyistä ei voi sanoa samaa, vaikka monista voi. Tästä todellakin voi. Kuus biisii omalaatusta alternativea, mut hyvin ja uskottavasti tuotettuna, major label julkasu sentään. Tyylikästä, mielenkiintosta, ajatuksia herättävää, inspiroivaa, samaistuttavaa, 420 (varsinkin sillon tää oli ihan täysin pajarilevy, täs levys oli ainaki meiän mielestä paljon smoukist kertovii kohtii.), kansainvälistä, suomalaista, musiikkia, erittäin vitun päräyttävän hyvää musiikkia.