#intuitio

[kris33390]

Intuitio - Laurent Gounelle

Embarqué dans cette lecture sur un partage et conseil d’un proche. Au début je me suis dit “qu’est-ce que tu vas faire dans cette galère ?”. La science, physique, qui m’a accompagnée depuis le lycée et la fac, me laisse froid devant toutes les théories fumeuses de phénomènes inexpliqués, de sciences parallèles, non scientifiques donc, même si je respecte les croyances des autres. Donc j’y suis…

View On WordPress

[toutenchroniques]

Intuitio / Laurent Gounelle

 Timothy Fisher, jeune auteur de polar new yorkais, en quête de reconnaissance, vient de décrocher l’interview de sa vie avec Oprah Winfrey. Au même moment, une tour prend feu, ce n’est visiblement pas un accident. Le FBI contacte Timothy et lui propose de le former au Remote Viewing, il s’agit pour lui d’apprendre à développer son intuition pour traquer le criminel pyromane et deviner le lieu du prochain incendie avant qu’il ne se produise. Mais qui est ce criminel ? Pourquoi diffuse-t-il toujours la même musique avant l’explosion ? Beaucoup de questions en suspens auxquelles notre jeune auteur va tenter de répondre. Cela le conduira à l’aventure, hors des sentiers battus.

Laurent Gounelle a appris à développer son intuition grâce au Remote Viewing, et ça se sent. On alterne entre thriller et la découverte de ce don qui sommeille en nous. Ecouter ce que l’on ressent même si c’est illogique, s’ouvrir à cette part inconnue de nous-même qui nous échappe complètement, un beau voyage en somme, semé d’embûches.

[kantachoice]

De ces pavés qui te font basculer subtilement dans un autre monde. Un thriller initiatique, une belle lecture estivale légère, dont le suspens est aussi haletant qu’original qui conduit le lecteur à découvrir le pouvoir le plus fascinant qui soit : L’INTUITION #laurentgounelle #intuitio (à Casablanca, Morocco) https://www.instagram.com/p/CQ6r0IZhL6PZMS51cbsI6DpW392AIm1JgI942U0/?utm_medium=tumblr

[annesophiebooks]

Calmann-Lévy et Laurent Gounelle ou l’art de faire de belles surprises ❤️ « Intuitio », le nouveau roman de Laurent Gounelle (à paraître le 7 avril) est arrivé chez moi, accompagné d’un joli bloc-notes, du crayon assorti et d’un paquet de nounours en chocolat... Aucune raison donc de me relever du canapé une fois cette lecture commencée ! C’est-y pas une bonne idée tout ça ? • Un grand merci à l’équipe @calmann.levy, ainsi qu’à l’auteur ❤️ • 4ème de couverture : « Timothy Fisher, jeune auteur de polar, mène une vie tranquille dans une rue du Queens à New York, avec son chat Al Capone. Quand deux agents du FBI se présentent à sa porte pour lui demander de les aider à arrêter l’homme le plus recherché du pays, il croit d’abord à une plaisanterie. Mais après un moment de rejet, il finit par accepter leur étrange proposition : rejoindre un programme secret visant à former des intuitifs, des personnes capables d’accéder à volonté à leurs intuitions. D’abord sceptique, Timothy, qui croyait avoir une existence banale, découvre que le monde cache des possibilités insoupçonnées. Il se retrouve embarqué dans une course contre la montre qui le conduit à apprivoiser ce pouvoir méconnu mais accessible à tous, un pouvoir qui nous montre la vie telle qu’elle est véritablement : extraordinaire. » • Je sais pas pour vous, mais moi c’est le genre de résumé qui m’attire comme un aimant 😍 • Connaissez-vous les romans de Laurent Gounelle ? Et si oui, lequel recommanderiez-vous ? • Belle journée à tous 😘 . . . . . . . . . . #intuitio #laurentgounelle #calmannlevy #sortielitteraire #servicepresse #roman #polar #romanpolicier #thriller #pilealire #pal #livre #bookstagram #bookaddict #jeudipolar #litterature #litteraturefrancaise #book #bookaddict #livrestagram #passionlecture #annesophiebooks #chroniquelitteraire #ideelecture #bouquiner #igreads #lectrice #bloglitteraire #bookstagramfrance #instabook #instalecture (à Nice, Côte D’azur, France) https://www.instagram.com/p/CNH7DXCnivO/?igshid=w6x0prosm8ye

[diesuppeaus-steinen-blog]

Praktikumsausflug nach Wien zur Eröffnung des des neuen Vinzidorf. Zentrum des neuen zuHause ist das Gasthaus mit Küche für einen warmen Bauch. Raum für Begegnung, Austausch, soziale Wärme. Mindestanforderungen der Würde. Ich bin berührt von den vielen Menschen, die ihrem Bedürfnis folgen für andere etwas tatsächlich zu tun, die vielen freiwilligen Guten Geister, die, vielleicht nur einen Augenblick, ein Lächeln ins Gesicht eines anderen zaubern. Diesen wertvollen einen Augenblick !#intuitio#leben#mitherz#prioritätensetzen#waskostetdiewelt#nureinaugenblick#präsenz https://www.instagram.com/p/BqO1uO4gjnW/?utm_source=ig_tumblr_share&igshid=tfh7h06gkncj

[blondiyrittaa]

Minä osaan!

Ah, se tunne. Se, kun tuntee olevansa elementissään ja hallitsevansa hommansa.

Seikkailen - jos en päivittäin, niin vähintään viikottain - epämukavuusalueellani, uusien juttujen parissa. Se on tietenkin haastavaa ja hauskaa, mutta opettaa kivasti myös nöyryyttä ja pakottaa hyväksymään oman pienuutensa ja rajallisuutensa. Ei nouse kusi päähän.

Intuitioon luottamalla, olen kuitenkin yhä useammin alkanut selvitä tilanteista onnistuneemmin. Alan tajuta, että vaikka jokin tilanne tai asia on vieras, minä en ole. Mitä paremmin tunnen itseni, omat arvoni, rajani ja suunnan, johon haluan olla menossa (noinniinkuin isossa kuvassa), sitä helpommin pystyn pitämään pään kylmänä ja ottamaan asioista koppeja. Jatkuva itseni epäily soi (ainakin hetkeksi) pienemmällä volyymillä takaraivossa.

Alan ymmärtää myös paremmin vahvuuksiani ja luottaa niihin. Kuten ymmärtäminen. Kun kerään tietoa ja ideoita, haastattelen, havainnoin, luen jne... Aina etukäteen jännittää, etten selviydy: “Mitä, jos ideoita ei tulekaan?” 

Mutta aina tulee. Kun tietoa alkaa virrata päähän kaikkien aistien kautta, oikein tuntee, miten huomioista ja tiedonjyvistä alkaa rakentua kuvia, tarinoita ja edelleen kokonaisia konsepteja. Se on ihanan kihelmöivä tunne. Ihan kuin silloin, kun puutuneeseen jalkaan syöksähtää äkkiä veri. 

Kun se on tapahtunut tässä matkan varrella onnistuneesti monta kertaa, olen jo alkanut luottaa siihen.

[blondiyrittaa]

Intuitiota - vai pelkoa, ylpeyttä, tyhmyyttä ja mitä näitä nyt on

Tänään on tullut tehtyä paljon itsetutkiskelua. Kun pitäisi tehdä päätöksiä ja joku vaihtoehto näyttäisi “ainoalta järkevältä” ja “luonnolliselta”, mutta silti sen valinta tuntuu jotenkin epämukavalta.

Mistä sen tietää, onko kyse intuitiosta, jota pitäisi kuunnella - vai vain siitä, että teen jotain, mitä en yleensä (mielellään) tekisi, jos olisi muita vaihtoehtoja? Että onko enemmän kyse ylpeydestä, ja pieni ‘nöyrtyminen’ tosiasioiden edessä on paikallaankin, vai onko tämä niitä paikkoja, joita katsoo taaksepäin tilanteena, jossa olisi pitänyt olla rohkeutta uhmata todennäköisyyksiä?

[blondiyrittaa]

"Alfanaaras"

...sanoi stand up-kurssin opettaja (nainen) olemuksestani muutama viikko sitten. Ehkä hän näki minussa johtajan ominaisuuksia. Ehkä uhosin liikaa.

Machoilu ja piiskaaminen saavat kuitenkin nyt jäädä. Vaikkei ihan vielä uusi vuosi olekaan, lupasin itselleni lopettaa tuskailun ja stressaamisen. Siitä ei tule kuin huono olo.

Huono omatunto hitaalta tuntuvasta edistymisestä ja itsensä soimaaminen koskemattomana pysyvästä to do -listasta ei (yllättäen!) vie projektia yhtään eteenpäin.

Onhan se nyt ihan mieletöntä saada viettää päiviään tehden, mitä ikinä huvittaa - mikä etuoikeus! Olen kurkkuani myöten täynnä pakkopullia ja itsekurin ja tehokkuuden vaatimuksia. Yritän jatkossa ilon kautta ja intuitiota kuunnellen - ja muutan omavaltaisesti määritelmää siitä, millainen on yrittäjän "hyvä päivä".

p.s. Onhan tässä nyt muutakin tehty kuin YouTubea katseltu: haettu rahoitusta, käyty sparrautumassa, tehty pitchiä... Saamattomuus on illuusio.