Sosiologia - tutkimuskohteena sosiaalinen
Positiivinen tieteen filosofia (Auguste Comte) sisältää kolme vaihetta
Teologinen vaihe
- uskonnolliset ja mytologiset selitykset asioille
metafyysinen vaihe
- korostetaan järkeä ja järkeilyä
positiivinen vaihe
- kysytään mistä ilmiö johtuu
Sosiologia on teoria modernista yhteiskunnasta
viittaus 1800-luvun teollistumisen alkuun
lisäksi sosiologia on aina kiinni omassa ajassaan vaikkakin se tutkisi mennyttä
Sosiologian tutkimuskohde on sosiaalinen -> sosiaaliset siteet, sosiaalinen toiminta, sosiaalisen eri muodot
Sosiologia tutkii yhteisöjen ja yhteiskuntien ominaisuuksia ja toimintaa tekemällä havaintoja yksilöiden käyttäytymisestä ja niiden välisistä suhteista.
Mitä on sosiaalinen ja miten sitä voi tutkia?
Itsemurha-teoksen esipuheessa Emile Durkheim asettaa työnsä lähtökohdaksi sosiologisen metodin, jonka tulee täyttää kaksi ehtoa:
Sosiologialla pitää ennen kaikkea olla tutkimuskohde, joka on yksinomaan sen. Sosiaalinen täyttää ehdon.
Toinen ehto liittyy siihen, miten tätä todellisuutta pitää sosiologiassa lähestyä. Durkheimin mukaan sitä on pidettävä sosiaalisena faktana, jota on tutkittava esineenä. Sosiaalisten tosiasioiden pitäminen esineenä tarkoittaa sitä, että niitä tutkitaan yksilön kannalta ulkoisena todellisuutena.
Tutkimuksessaan Durkheim otti tavoitteekseen selittää itsemurhan sosiaalisella. Kiinnostus ei kohdistu siihen, miksi joku ihminen päättää päivänsä oman käden kautta, vaan siihen, miksi juuri tämän ihmisen kaltaiset ihmiset ovat muita taipuvaisempia tekemään itsemurhan. Sosiologian tarjoama vaihtoehto, jossa puhutaan sosiaalisesta itsemurhakuolleisuudesta, on selitysvoimaisempi.
Durkheim osoittaa, että itsemurhien takana on sosiaaliset syyt
sosiaalisilla ryhmillä on eri itsemurhataipumus -> sosiaalinen ilmiö
Durkheim lähtee liikkeelle uskonnosta: Euroopan katolisilla ja protestanttisilla mailla suuret erot keskenään itsemurhakuolleisuudessa
-> niiden yhteisöllinen luonne on erilainen; katolisuudessa perinteen, auktoriteettien ja yhdenmukaisuuden paine ovat vahvempia kuin protestanttisuudessa
ts. se miten uskonto suojelee ihmistä itsensä tuhoamisen halua vastaan johtuu siitä, että uskonto on yhteisö. Mitä enemmän ja mitä voimakkaampia kollektiivisia mielentiloja siinä on, sitä tehokkaampi on sen suojeluvaikutus
toinen vahva yhteisö on perhe. Immuniteetti itsemurhia vastaan johtuu perheyhteisön vaikutuksesta -> kun esim. lapsia on paljon, on myös paljon yhteisiä kokemuksia, tuntemuksia ja velvollisuuksia.
ryhmän jäseniä yhdistävä vahva kollektiivinen tajunta sitoo ihmistä elämään vaikeuksienkin keskellä
Durkheim väittääkin, että itsemurha on kääntäen verrannollinen uskonnollisen yhteisön, perheyhteisön ja poliittisen yhteisön yhdentyneisyysasteen kanssa. ts. Itsemurhataipumus on kääntäen verrannollinen yhteisön kiinteyteen.
Tällä tavoin Durkheim osoittaa tutkimuksessaan, että itsemurha on sosiaalinen ilmiö, eikä sosiaalista ilmiötä voida selittää biologialla tai psykologialla: sosiaalinen on selitettävä sosiaalisella.
Durkheim erottelee neljä itsemurhatyyppiä:
Egoistinen
yhteisöjen heikkenemisestä ja yksillöllistymisestä johtuva itsemurha. Yhteisö hajoaa eikä yksilö tunne sen olemassaoloa ja vaikutusta. Egoistiset itsemurhat kumpuavat tilanteesta, jossa sosiaaliset siteet ovat höltyneet.
Altruistinen
Liian kiinteä yhteisö ja riittämätön yksilöllistyminen. Yhteisö vaatii jäsenensä uhrautumaan sosiaalisten tarkoitusperiensä vuoksi esim. kamikaze-lentäjät, itsemurhaiskut, uskonnolliset yhteisöt, joissa odotetaan naisen tappavan itsensä mikäli mies kuolee.
Anominen
Normittomuuden, epäjärjestyksen ja vieraantuneisuuden tilassa tapahtuvat itsemurhat, jolloin vanhat säännöt eivät enää päde eikä uusia ole tarjolla. Anomisia itsemurhia tehdään tilanteessa, joissa yhteisö on niin heikko, ettei siitä enää ole yksilön moraaliseksi auktoriteetiksi. Esim. mullistukset talouselämässä, kuten paha lama saattaa heikentää yhteisön kiinteyttä ja ruokkia välinpitämättömyyttä ja eräänlaista "antaa mennä" -asennetta.
Fatalistinen
Fatalistiset itsemurhat johtuvat liiallisesta sääntelystä. Esim. orjat tai kuolemaantuomitut, joilla ei ole enää mitää toivoa ja jotka ovat joutuneet oman yhteisönsä ulkopuolisen rajattoman pakkovallan kohteeksi, tekevät fatalistisia itsemurhia.
Durkheim katsoo itsemurhakuolleisuuden vaihtelun noudattavan sosiaalisen elämän rytmiä. Sellaiset tekijät kuin avioliitto, avioero, perhe ja uskonnollinen yhteisö vaikuttavat siihen tiettyjen lakien mukaisesti. Ne ovat todellisia voimia, joiden vaikutuksista osa voidaan ilmaista jopa numeerisesti. Itsemurha-tutkimuksen avulla Durkheim kykeni osoittamaan, että sosiologialla on olemassa oma tutkimuskohteensa: sosiaaliset faktat.
tekstilähde: Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen / Sosiologia
