#wewanthecup

[charlesnyonga]

#wewanthecup #allcaps #finally! (at T.J. Stone's Grillhouse and Taproom)

[villel]

Hollywood vs. Broadway, Stanley Cup Finals 2014

Mikä painaa 15 kiloa, on alunperin nimetty Lord Stanleyn mukaan ja sitä pidetään urheilumaailman vaikeimmin voitettavana pokaalina. Stanley Cup herättää kunnioitusta jo ulkonäkönsä perusteella, kaikki mikä kiiltää ei kuitenkaan ole aina kultaa. Maailman kuuluisimmassa jäähallissa kotiottelunsa pelaavassa New York Rangersin kokoonpanosta löytyy vain kaksi miestä, jotka ovat urallaan päässeet nostamaan Lord Stanleya. Brad Richards ja Martin St. Louis voittivat Tampa Bay Lightningin kanssa mestaruuden tasan 10 vuotta sitten. Tänä keväänä kaksikko on jälleen yhdessä ja tavoitteena on päättää kevät jälleen yhteisiin juhliin. Eteläisessä Kaliforniassa vaikuttavasta Los Angeles Kingsin tämän kevään kokoonpanosta sen sijaan löytyy 14 Stanley Cup mestaria. Valtaosa kahden vuoden takaisesta mestarijoukkueesta on vieläkin koossa, mutta mukaan mahtuu myös finaalien ensikertalaisia. Hollywoodissa mestaruusjuhlia vietettiin kaksi vuotta sitten, Broadwaylla juhlia on odotetty nyt kaksikymmentävuotta, Tämän vuoden finaalit pitävät sisällään monia mielenkiintoisia tarinoita ja joukkueita yhdistää yllättävän moni tekijä. Marian Gaborik, joka pelasi kolme kautta Rangersin riveissä, johtaa koko pudotuspelien maalipörssiä ja hän on yksi Los Angelesin hyökkäyksen tähdistä. Alunperin Gaborik myytiin New Yorkista Columbukseen, josta toiseen suuntaan lähtivät Derick Brassard, John Moore ja Derek Dorsett. Kolmikko on lyönyt itsensä läpi Ison Omenan kirkkaissa valoissa ja etenkin Brassard on ollut tärkeä osa Rangersin menestystarinaa tänä keväänä. Rangersin Brian Boyle on alunperin Kingsin ensimmäisen kierroksen varaus vuodelta 2003. Kahden Los Angelesissa vietetyn vuoden jälkeen Boyle on vakiinnuttanut paikkansa Rangersin kokoonpanossa. Daniel Carcillo myytiin tämän vuoden siirtoikkunalla juuri Los Angelesista New Yorkiin. Carcillo on pelikelpoinen vasta sarjan neljännessä ottelussa pelikieltonsa vuoksi.

New York Rangersin kausi on pitänyt sisällään niin ylä- kuin alamäkiäkin. Alain Vigneault tuli John Tortorellan tilalle kesällä ja alkukaudesta näytti pitkään siltä, että uuden valmentajan pelitapa ei millään ilveellä istu joukkueeseen. Rangers avasi kautensa yhdeksän ottelun mittaisella vieraskiertueella ja sen aikana kärsi muun muassa 6-0 ja 9-2 tappiot Anaheimille ja San Joselle. Ryan Callahan ja Carl Hagelin olivat alkukauden sivussa loukkaantumisten vuoksi ja Rick Nash joutui syrjään aivotärähdyksen vuoksi. Henrik Lundqvist tuskaili sopimustilanteensa kanssa, eikä kiekot tarttuneet totuttuun malliin. Cam Talbot nousi valokeilaan ja voitti kahdeksan ensimmäisestä kymmenestä NHL startistaan. Joulukuun tienoilla Rangersin juna siirtyi oikeille raiteille ja joukkue vertyi todella hyvään vireeseen ennen Olympiataukoa. Kisoissa kätensä murtaneen Mats Zuccarellon poissaolo näkyi maaliskussa, mutta silti joukkue selvitti tiensä pudotuspeleihin Metropolitan divisioonan toisena joukkueena. Rangersin GM Glen Sather tunnetaan hyvänä pelaaja kauppojen tekijänä ja tänä vuonna "Slats" onnistui kaupoissaan täydellisesti. Ikuinen lupaus Michael Del Zotto myytiin Nashvilleen, josta New Yorkiin matkasi veteraani Kevin Klein. Siirtoikkunan viimeisenä päivänä Sather vaihtoi joukkueen kapteenin Ryan Callahanin tulevaan Hall of Fame tähteen, Martin St. Louisiin. Joukkue toipui kapteeninsa lähdöstä varsin hyvin ja vaikka St. Louis onnistui maalin teossa runkosarjassa vain kahdesti - oli joukkueen kemia jälleen kunnossa.

Pudotuspeleissä Rangersin esitykset ovat olleet vakuuttavia. Matka Stanley Cup finaaliin ollut kivinen, mutta aina tiukimmalla hetkellä joukkueesta on löytynyt uusia sankareita. Henrik Lundqvist on muutamaa heikompaa ottelua lukuunottamatta ollut joukkueen tärkein pelaaja ja häneen kulminoituu Rangersin menestys. Rick Nash ei onnistunut maalinteossa sarjoissa Philadelphiaa ja Pittsburghia vastaan, mutta Montrealia vastaan mies onnistui kolmesti. Nash on kuitenkin pelannut varsin uhrautuvasti joukkueen puolesta ja myös puolustuspää on kiinnostanut supertähteä. Rangersin yhtenä vahvuutena voi pitää faktaa, että joukkueella on neljä kenttää, jotka voivat ratkaista otteluita. Dominic Mooren johtama nelosketjukin on saanut paljon vastuuta ja miehet ovat vastanneet huutoon. Joukkueen suurimpana henkisenä johtajana toimii Martin St. Louis. Tapa, jolla #26 suhtautui äitinsä äkilliseen poismenoon oli suorastaan pieni ihme. St. Louis palasi, teki ottelun avausmaalin ja käänsi koko Rangersin kevään suunnan. Ryan Callahan oli pidetty pelaaja niin pukukopissa, kuin sen ulkopuolellakin, mutta St. Louis on nistanut riman aivan uudella tasolle.

Vuoden 1994 mestaruusjoukkueella ja tämän keväisellä ryhmällä on paljon yhtäläisyyksiä. Mike Richter on muuttunut Henrik Lundqvistiksi, Brian Leetchin tilalle on tullut Ryan McDonahgh. Martin St. Louisin sanoissa on kaikuja Mark Messierin johtajuudesta ja Dan Carcillo ja Esa Tikkanen muistuttavat huomattavan paljon toisiaan. Mikä erottaa näitä kahta joukkuetta? Neljä voittoa. Vuoden 2014 New York Rangers on kirjoittanut nimensä jo historiaan, mutta neljä voittoa tekee heistä kuolemattomia jääkiekkohistoriassa. Messierin (11), Leetchin (2), Richterin (35) ja Adam Gravesin (9) numerot löytyvät jäädytettyinä Madison Square Gardenin katosta. He ovat osa Rangersin seura-, Madison Square Gardenin ja New Yorkin kaupungin historiaa. Jos pystyt siihen New Yorkissa, pystyt siihen missä tahansa muuallakin.