Aarteenetsintää, yksinoloa ja ilkeilyä
Aloitetaan päivän summaaminen yksinololla. Milli oli tänään parisen tuntia yksistään Tellun lähdettyä lääkärillä käymään. Milli oli kuulemma pari kertaa raapaissut ovea ja vinkunut, mutta oli sen jälkeen keskittynyt puruluun syömiseen. Minun tullessani kotiin asunto oli ihan hiljainen ja ovella tuli vastaan häntää iloisesti vispaava pikkugöötti. Hienoa Milli!
Tellu oli Millin kanssa kahdestaan samalla kun minä kävin treeneissä. Kotiin palattuani Millillä oli päällä käsittämätön iltavilli. Kaikki rajat kokeiltiin, sukkia purtiin, kenkiä revittiin, lehtihyllyssä olevien vanhojen lehtien kulmia nakerrettiin ja muutenkin vauhti oli ihan käsittämätön! Kieltoääni ÄP ei tehonnut lainkaan, eikä pentu tunnistanut itseään vaikka kuinka huusi perkelettä. Tuntui ettei pentu rauhoitu millään, mutta sitä ei myöskään erityisesti kiinnostanut retuuttaa leluja eikä leikkiä niillä. Mikä siis neuvoksi? Ajattelin kokeilla Tuire Kaimion kirjassa esiteltyä aarteenetsintäleikkiä, jossa pentu joutuisi käyttämään nenäänsä ja päätänsä, sen sijaan että riekkuisi päätä pahkaa paikasta toiseen. Milli huomasikin jutun jujun aika pian, ja kohta se nenä maassa etsi nappuloita ympäri asuntoa. Tämä tuntuikin vähän rauhoittavan riiviötä.
Maha täynnä nappuloita olikin sitte hyvä suunnata iltalenkille. Milli oli kyllä aika vasta pissannut sisällä sanomalehdelle, joten toiveet sen suhteen olivat aika turhat. Kokeilin päästää Millin hetkeksi irti tuossa pihapiirin suojaisammalla puolella. Tämäkin kokeilu meni paremmin kuin hyvin, Milli nimittäin seurasi minua niin lähellä kuin koira voi omistajaansa seurata. Jos ei rinnalla kävely onnistunut, niin sitten tultiin ihan kantapäissä kiinni, vaikka sitten umpihankeen. Hienoa jälleen, Milli! Kerran Milli meinasi jo lähteä juoksemaan kotiin päin, mutta huudettuani pöhkönä "pentupentupentupentu!" ja juostuani kymmenen metriä toiseen suuntaan, syöksyi syliini kohta pieni karvainen ohjus, joka oli oikeasti kuvitellut että jätän sen yksin tuohon synkkään metsään. Ehkäpä siis uskallamme jatkossakin päästää Milliä vähäksi aikaa irralleen, jos lähistöllä ei näy muita koiria, lapsia tai mitään muutakaan mikä saattaisi penskaa säikäyttää.
Hyvä päivä siis jälleen, huomenna taas lisää ketkuilua. Päivän kuva seuraa kohta perässä. Veikkaanpa että se esittää tälläkin kertaa nukkuvaa gööttiä, koska tuosta asuntoa tänään terrorisoineesta karvaisesta pyörremyrskystä ei olisi saanut ihan yhtään minkäänlaista kuvaa.
-Timo