Tiedemiesten hyytävä ennuste: superkylmä talvi iskee. Näinkö asuntohinnoille käy? Tulossa pitkä laskukausi? Maailmanloppu vuonna 2012. Maailmanloppu vuonna 2060.
Ennuste superkylmästä talvesta on lokakuisesta Ilta-Sanomien lööpistä. Asuntohintojen laskukautta uumoilee puolestaan Taloussanomat. Ensi vuodelle maailmanloppua veikkasivat Maya-intiaanit, ja vuodelle 2060 Isaac Newton. Paljon on sanottu siitä, mikä meitä odottaa. Jos yksi ennustus menee pieleen, tilalle tulee uusia.
Britannian kuningatar Elisabeth kysyi marraskuussa 2008 London School of Economicsin juhlaillallisten pääpuhujalta, miksi yksikään ekonomisti ei osannut ennustaa talouskriisiä, jonka partaalla vuonna 2008 elettiin. Maailma on täynnä taloustieteilijöitä, jotka lausuvat arvioitaan tulevaisuudesta. ”Why did no one notice it?” kuningatar puuskahti illallisilla. Kukaan ei osannut vastata.
Miksei kukaan huomannut? Philip Tetlock lähti etsimään vastausta kysymykseen 25 vuotta sitten.
Tetlock on Berkeleyn yliopiston professori. Hän päätti testata, miten hyvin asiantuntijat ennustavat tulevaisuutta. Testi päättyi vuonna 2003, johon mennessä hän oli haalinut tutkimukseensa mukaan lähes 300 ekonomistia, toimittajaa, akateemikkoa ja poliittista päättäjää.
Tetlock vertasi näiden ihmisten tekemiä tulevaisuutta koskevia väitteitä siihen, mitä maailmassa oikeasti oli tapahtunut. Väitteitä oli yhteensä yli 82 000. Tulos: asiantuntijat olivat lähes aina väärässä. Asiantuntijoiden osumatarkkuus tulevaisuuden ennustamisessa oli vain hieman parempi kuin simpansseilla, jotka heittävät tikkaa. Se ei osoittautunut lainkaan paremmaksi kuin kohtuullisen yleissivistyneiden maallikoiden kyky arvata.
HIEKKA ROUSKUU auton renkaiden alla, kun Mika Aaltonen pysäköi tikkurilalaiselle parkkipaikalle. Olen menossa hänen kanssaan tiedekeskus Heurekaan. Aaltonen on tulevaisuudentutkija, ja hyvin menestynyt sellainen.
Hän on myös entinen ammattilaisjalkapalloilija – ensimmäinen suomalaispelaaja, joka teki sopimuksen Italian Serie A:ssa pelaavan joukkueen kanssa. Milanolaisjoukkue Internazionalen lisäksi hän on pelannut sveitsiläisessä, saksalaisessa ja israelilaisessa kokoonpanossa.
Paitsi urheilustadioneilla, Aaltonen on osunut maaliin myös akateemisella kentällä. Jalkapallon pelaamisen ohessa Aaltonen opiskeli kauppatieteitä. Palattuaan urheilu-uran jälkeen Suomeen hän väitteli tohtoriksi.
Vuonna 2007 Aaltonen julkaisi yhdeksännen kirjansa, The Third Lens. Se oli valtava menestys. Amerikkalainen Complexity Digest -lehti valitsi kirjan julkaisemisen sen julkaisuviikon kahdeksanneksi tärkeimmäksi tapahtumaksi maailmassa.
Kun Aaltosen kymmenes kirja Robustness ilmestyi viime vuonna, tietokoneyhtiö IBM osti sitä heti 1000 kappaletta.
Tänä vuonna Britanniassa Aaltonen valittiin tämän vuosituhannen 2 000 merkittävimmän ajattelijan joukkoon.
Aaltonen on myös päässyt sellaisiin porukoihin, joissa ei kovin montaa suomalaista pyöri: Hän on mukana Millenium-projektissa, jonne YK on kerännyt maailman huippututkijat pohtimaan maailman tulevaisuutta. Kerran Aaltonen piti siellä puheen, jonka brittiläisen Royal Society of Artsin (RSA) johtaja näki. Puheen jälkeen johtaja pyysi Aaltosen mukaan RSA:han. Se on brittiläinen seura, johon ovat aikoinaan kuuluneet esimerkiksi Karl Marx, Adam Smith, Benjamin Franklin ja Charles Dickens. Viime vuoden Aaltonen vietti huippuyliopisto London School of Economicissa vanhempana tutkijana. Nyt hän on Teknillisen korkeakoulun Strax-tutkimusyksikön johtaja. Yksikkö tutkii strategista älyä ja tulevaisuutta.
Tulevaisuudentutkimus on nousussa.
ERI YLIOPISTOJEN tulevaisuudentutkimuksen opetusta koordinoivan tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian koulutussuunnittelija Hanna-Kaisa Aalto sanoo, että verkoston eri yliopistoissa järjestämille kursseille osallistuu noin 200–300 opiskelijaa vuodessa. Hän sanoo, että yhä useampi gradun- tai väitöskirjantekijä käyttää tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä työssään. "Etenkin insinööri- ja kauppatieteen opiskelijoita ala houkuttaa. Ne ovat aika kapea-alaisia aineita, joten tulevaisuudentutkimuksen monitieteisyys tuntuu kolahtavan heihin", Aalto sanoo.
Alan kasvusta kertoo myös Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuskeskuksen liikevaihdon kasvu: vuonna 2007 se oli 2,5 miljoonaa ja vuonna 2009 jo 3,2 miljoonaa.
heurekan pääsisäänkäynnin edessä on juliste tiedekeskuksessa parhaillaan pyörivästä näyttelystä. Näyttelyn nimi on 20X0 – matka tulevaisuuteen. Siellä esitellään tulevaisuuden kaupunkia.
Julisteessa on valkeita rakennuksia, joiden yllä leijuu valkoisia soikioita. Ne ovat ilmeisesti lentäviä autoja. Mika Aaltonen on aavistuksen pettynyt, kun hän näkee julisteen. Hänestä on harmi, että tulevaisuutta käsittelevä kuvamaailma on jumittunut lentäviin autoihin.
”Mun mielestäni scifi on aina ollut tosi tärkeä kuvio. Aina, kun on pystytty kuvittelemaan jonkinlaisia tulevaisuuksia, jonkin aikajänteen päästä ne on toteutuneet. Ajatellaan vaikka Jules Verneä. Silloin ne asiat tuntui tosi hurjilta, mutta nyt ne on kaikki jo tehty”, Aaltonen sanoo. Jules Verne oli 1800-luvulla elänyt kirjailija, joka kirjoitti muun muassa lentämisestä, avaruusaluksista ja sukellusveneistä.
Aaltosen mielestä myös scifikirjailijat voisivat petrata tulevaisuuden kuvittelemisessa.
”Scifi muokkaa ihmiskunnan mielikuvitusta, mutta se on tosi rajoittunut genre. Voisi olla erilaiseen ontologiaan perustuvaa scifiä. Nyt tää on vain teknoscifiä suurelta osin.”
Juliste on pettymys, mutta sisällä näyttelyssä Aaltonen innostuu.
Siellä on tietokoneella pelattava visa, jossa pitää yhdistää erilaisia tulevaisuudenvisioita vuosilukuihin. Kosketusnäytölle ilmestyy kuva luokkahuoneesta, jossa opettaja on oppilaisiin yhteydessä videon välityksellä. Aaltonen raahaa kuvan näytöllä olevalle aikajanalle vuoden 1958 kohdalle. Oikein meni! ”Ja kato nyt tätäkin: auto ei tarvitse kuljettajaa, esitetty vuonna 1957. Nythän meillä on jo autoja, jotka osaa peruuttaa itse”, Aaltonen sanoo. Tätä hän juuri tarkoitti: kun jotain on pystytty kuvittelemaan, se on jonkin ajan kuluttua ollut todellisuutta.
AALTOSEN UUSIN kirja Robustness vie lukijan eri puolille maailmaa. Saksan liittokanslerin toimistoon, Ranskan strategiaministerin luo, Roomaan gregoriaanisen säätiön hallituksen puheenjohtajan puheille, Singaporen pääministerin toimistoon.
Eri maat ja kaupungit vilisevät myös Aaltosen puheissa: 5th Avenue, Colosseum, Nizza, Etelä-Korea, Eiffelin torni... Hänen seuraava työmatkansa on Italiaan.
Tätä miestä maailma kutsuu. Jokin hänessä on niin erityistä, että saksalaiset, ranskalaiset ja singaporelaiset haluavat lennättää hänet luokseen kertomaan heille siitä, miten maailma makaa. Ei mies siis selvästi mikään puoskari ole.
Kysytään Aaltoselta itseltään: miksi olet niin suosittu? Vastaus huimaa päätä: ”Kyl se varmaan on tää multiontology sensemaking. Eli se, miten nähdään ontologinen heterogeenisyys jokaisessa erityisessä tilanteessa. Mutta jos lähtee ajattelemaan, että miksi me ollaan pystytty tuottamaan muutamia kertoja tällaista strategisesti merkittävää dataa, se johtuu siitä että tota... Kerroinko, että mulla on yritys sellaisen miehen kanssa, joka oli 18 kuukautta USA:n presidentin neuvonantajana?”
Terminologia naurattaa. Mikä ihmeen ontologinen heterogeenisyys? ”Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että asiat esimerkiksi tästäkin tilanteesta voisivat jatkua monella tavalla, eikä välttämättä niin kuin aina ennen. Jokaisessa tilanteessa on aina mahdollisuuksia monenlaiseen”, Aaltonen sanoo.
Aaltonen uskoo, että hänen menestykseensä on vaikuttanut paljon se, keiden kanssa hän on viettänyt aikaa: ”Se, kenen kanssa tekee töitä ratkaisee, miten taitava ihmisestä tulee.”
Siksi hän ei halua opettaa kovin paljoa. ”Muutama tunti riittää. Saan siitä kuulla, mitä ajatuksia nuorilla on. Mutta jos se olisi 20 tuntia, oppimisen suunta kääntyisi yksisuuntaiseksi. Se on se syy, miksi harva opettaja saavuttaa maailman huipun.”
AALTOSEN UUSIN kirja, Mr and Mrs Future, ilmestyy keväällä. Hän on kirjoittanut kirjan yhdessä tanskalaisen tulevaisuudentutkija Rolf Jensenin kanssa. Jensen ja Aaltonen näkevät, että tulossa on älykkäiden esineiden esiinmarssi. Aaltonen arvelee, että tulevaisuudessa se, mitä tieto on, tulee muuttumaan. ”Tulevaisuudessa tarvitaan yhä paremmat valmiudet arvioida tietoa, onko se poliittisesti tai ideologisesti latautunutta.”
”Tosi harvoin tulevaisuus on kiinni mistään yhdestä asiasta, vaan kun useita eritasoisia ilmiöitä alkaa kertoa samasta asiasta, niin sitten se tulee sieltä. Tää liittyy siihen, että me ajatellaan, että tulevaisuus ei ole jossain tuolla, vaan tässä muotoutumassa.”
Jo Philip Tetlock osoitti, että kellään ei ole aavistustakaan siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Eihän sellaista voi tutkia, mistä ei ole vielä tietoakaan ja mitä ei vielä ole olemassa. Aaltosen mukaan olen väärässä siinä, etteikö tulevaisuutta vielä olisi olemassa.
Hän sanoo, ettei tulevaisuus ei ole mikään piste jossain kaukana, vaan tulevaisuus on läsnä nykyhetkessä erilaisina mahdollisuuksina.
Jos ihminen haluaa olla lääkäri, hänellä on avaimet lääkäritulevaisuuteen nykyhetkessä. ”Usein nähdään isoja ristiriitoja siinä, että sä haluisit elää tällaista elämään, mutta se mitä sä teet, ei oikeesti johda siihen.”
Tulevaisuus ei tupsahda tyhjästä, vaan siemenet tuleville tapahtumille kylvetään nyt. Sen takia tulevaisuutta on Aaltosen mukaan myös mahdollista tutkia.
Tulevaisuudentutkimus ei ole ennustamista. ”Ei niin, että tulevaisuus on jossain tuolla, ja sitten sä hyvänä profeettana kerrot muille, mitä siellä on. Vaan ajattelen, että tulevaisuus on tässä, ja me yritetään tunnistaa sitä ja rakentaa sitä.”
Aaltosen mielestä myös päätöksentekijöiden pitäisi ymmärtää, että tulevaisuus on läsnä nykyhetkessä. Pahimmassa tapauksessa itsekkäillä päätöksillä ihmiset tuhoavat tulevaisuuden ihmisten mahdollisuudet elää tällä planeetalla. Siten nykyajan ihmiset valloittavat elintilaa tulevilta sukupolvilta.
”200 vuotta teollista paradigmaa, ja tää maailma on aika kriisissä. Jos halutaan, että tällä lajilla on tulevaisuus, ei voi olla, että näin kolonisoidaan tulevaisuus.”
