Sanojen markkinoilla

[merenkulkija]

Minä vastarannalla

Kiskomassa silmiltäni

tuulen pieksämää tukkaa

Selkäsi kadonnut

Horisonttiin

Nilkoissani kylmää vettä

Ja rypistyneet varpaat

Minä vastarannalla

Sydämeni kadonnut

Horisontissa

Kylmää.

[merenkulkija]

Joskus mietin

miksi edelleen olen yksin

Ja saan lohdutusta ajatuksesta

että olen sielultani valtameri.

Toisinaan rannalleni saapuu joku

innokkaana kahlaamaan

Tyynellä säällä aaltoihini kellumaan

Mutta heille riittää pintakosketus

Joka ei vaadi uimataitoa

Kun aallot nousevat

Ja merestä tulee todellinen

Kun pohja katoaa kantapäiden alta

Kääntyy heidän katseensa takaisin rantaan

Jonne he palaavat

peläten hukkumista.

[merenkulkija]

Kuljen huoneesta toiseen,

kuin etsien jotakuta tuttua,

joka ehkä joskus oli täällä

Kuljen pitkin katuja miettien

maailman olevan täynnä ovia,

joihin minulla ei ole avainta,

ja ikkunoita,

joiden takana ihmiset nauravat

kuin tietäisivät jotain,

mikä on minulta kielletty.

Palattuani kotiin

toivon hiljaa,

että jonain päivänä

minäkin kuulun johonkuhun,

ja joku minuun.

[merenkulkija]

Haluan oppia rakkaudesta

Tuntea sen rajattomuuden

Hapuilla haavoittuvuuden uumaa

Tutkia sielun salaisimmat sopukat

Vaeltaa siellä, minne valo ei yllä

Missä kaipuu kasvattaa juuriaan

Avata oven, jonka takaa löytyy tuskaa

Oppia hiljaisuuden sävelet

En etsi valmiita vastauksia

Tahdon nähdä sen, mikä ei kestä katsetta

Koskettaa ydintä, joka polttaa

Kestää kivun - ja jäädä

Ehkä en palaa kertomaan

Ehkei ole oikeita sanoja

Ehkä rakkaus on portti

Jonka läpi kulkee yksi vuorollaan

Luokse tanssivien varjojen

[merenkulkija]

Minussa on jälkiä —

hiljaisia hyvästejä,

joita ei koskaan sanottu ääneen.

Katseita, jotka viipyivät hetken,

mutta eivät koskaan jääneet asumaan.

Olen oppinut, miltä tuntuu olla

jollekin vain siirtymä —

hetki ennen seuraavaa

Taukopaikka elämän matkalla

Mutta minä —

minä olen rakennettu syvyyksistä,

en ohikiitävistä pysäkeistä.

Minussa on tilaa pysyä,

jos vain haluaisi nähdä enemmän

ja kurkottaa pinnan alle

En kaipaa ohimeneviä ihailuja

Kaipaan katsetta, joka jää.

Kättä, joka avaa oven

eikä sulje sitä enää.

Haluan olla koti.

Ei vain itselleni,

vaan sinulle.

Haluan olla paikka,

jossa sinun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.

Jossa voit riisua itsesi näkyviin,

ja silti tulla rakastetuksi

juuri sellaisena kuin olet.

[enchantedbook]

The Witches and the Singing Mice' by Jenny Nimmo, illustrated by Angela Barrett

[merenkulkija]

katselen sivussa muita

elämässä elämää

enkä tiedä itse mistä edes aloittaa

jos olen hiljaa tarpeeksi kauan

voinko muuttua näkymättömäksi

ja kadota savuna ilmaan

kun päivittäin vahvistuu tunne siitä

ettei minulla ole paikkaa täällä

[merenkulkija]

Minä teen metsästä hautani

Sirkuttajista surijani

Leposijani syksyn lehdistä

Sammaleesta sarkofagin

Juhlikoon ruumiillani metsän kansa

Kasvakoon hipiäni heinää

Juuret syleilkööt luitani

Kuolema

Jatkakoon elämää.

[merenkulkija]

Toiset meistä ovat puita

Vakaita ja paikoillaan

Juurensa turvanaan

kurkottavat kohti pilviä

Toiset meistä ovat lintuja

Lepäävät hetken puiden oksilla

- Ehkä rakentavat kesäksi pesän

Kunnes levottomat tuulet

Kutsuvat mukaansa

Minä olen yrittänyt olla puu

Mutta juurten sijaan minulla on siivet

[merenkulkija]

Ehjän sydämen tilalla

rinnassani ammottaa musta aukko

Sitä aukkoa olen

yrittänyt täyttää

miehillä, naisilla

viinillä, musiikilla

runoilla ja rukouksilla

rakkaudella ja vihalla

kaikenlaisilla tunteilla

suurilla ja pienillä

Mitä enemmän sitä yritän täyttää

sitä tyhjemmältä minusta tuntuu

kuin minua olisi asuttanut vuosikymmeniä suru

jolla ei ole nimeä.

[merenkulkija]

Hiljainen matkustaja

Hän hengittää hiljaa

Keuhkoja kirveltävää ilmaa

Ottaa askeleen

Ja toisen

Valkoinen lumipatja

Kantaa vieraan maan miestä

ja miehen hiljaista ajatusta

Uteliaiden silmien tuike

Seuraa lumen peittämiä puita

Ja kaukaisten tähtien ratoja

Hiljaisuus

on laskeutunut valkean metsän ylle

ja miehen kaukainen ajatus

ottaa viimein muodon

Kuinka paljon voi löytää

Kun katsoo tarpeeksi pitkään

[merenkulkija]

Infinity

Venytän itseni iäisyyden taa,

Palaan sen toiselta puolelta,

Ruhjeilla, verta vuotavana,

Mutta elossa

- elossa

Ajalla ei enää ole otetta minuun,

Olen rajaton,

Olen vapaa

Ikuisuudesta on tullut minulle merkityksetön,

Niin kuin sitä ei olisi koskaan ollut.

Ehkei sitä ollutkaan.

[merenkulkija]

Taivaanlapsi

Saisinko luvan

Hulluuteen

Haluan

Riisua sieluni alasti

Ja riuhtoa itseni sen muurin läpi

Rikkoa ihmisyyden rajat

Nousta pilviin ja löytää

Löytää ja kadottaa

Löytyä ja eksyä

- Tulla uudeksi

Joksikin muuksi

Silti minä hengitän

Lihaa ja verta

Kasvojeni takana en ole minä

Kaukaisten tähtien kylmä valo

Muistuttaa etäistä kotia

[merenkulkija]

∞

Sinussa vesisade minussa musta aurinko

pilvisinä iltoina tunsin sinun tulevan pisaroina iholleni

peittäen minussa hetkeksi sen miltä käänsit kasvosi

ja kuin huomaamatta

minusta on tullut autiomaa ja sinusta sydämeni salamatkustaja.

[merenkulkija]

Meri

Mittelössä mielen painin ajatusteni seassa ja niitä vastaan

sanani mitta asetettu jalustalle

joku palvoo vaikka sanani horjuu

olen rauhaton meri kaipuuni säkeissä kasvaneina ikäväni solut

sakeana massana

raivoan en pääse irti

huudan se vie minut

myrskyn jälkeen tyyntä vajoan raukeana sammalpohjaan

askeleet häviävät minä hengitän

yksin

[merenkulkija]

Virtaava vesi

Minussa ei ole sijaa vaiettuihin huomisiin niiden kolkkoihin nurkkapöytiin Olen ollut vaiti erkanevissa risteyksissä etsimässä vastauksia tuulen kuiskailuilta

Minulla on matka sinne mistä en aio palata kuljettavana tie joka ei johda mihinkään

Jotta voisi olla perillä itsessään Kulkea se loputon matka jonka horisontissa siintää taas uusi mutka

Perille päästyään ei vielä olekaan saapunut

Askeleita kuljettavana vielä yksi, aina se yksi.

[merenkulkija]

Kerrosten alla

Kivinen sydän

Muurien suojassa

Haavoittunut mieli

Etäällä toisistaan

Kadonneet ajatukset

Tyhjissä haudoissa

Tilaa uusille ruumiille

Voiko rakastaa vesisadetta

Jos pelkää hukkuvansa siihen?