Blue Stitches @poppetsews - Tumblr Blog

Juhlamekon valmistus.

Teimme luokkakaverini kanssa toisillemme juhlamekot koulutöinä.

Asiakkaani oli aina haaveillut yksinkertaisesta yksiolkaimisesta mekosta ja nyt hänelle tuli viimeinkin tilaisuus saada tämä hänen unelma mekkonsa!

Pienen mallin suunnittelun jälkeen otin tarvittavat mitat, valmistin peruskaavat ja lähdin kuosittelemaan kaavoja haluttuun malliin. Mekon ylä-osan tein muotoilun näyttönä. Kaavoitin ylä-osan ja tein tästä sovitettavan mallikappaleen, johon sitten piirsin mallikappaleeseen tarvittavat muutokset kun kappale oli asiakkaan päällä. Tämän jälkeen leikkasin mallikappaleen oikeanlaiseksi, purin sen ja levitin kaavapaperin päälle ja piirsin oikeanlaiset kaavat tästä.

Aluksi asiakkaani oli ajatellut teetättää mekon tumman purppurasta satiinista, mutta ennen kuin pääsin leikkaamaan kankaita hän päätti vaihtaa kankaan sen väriseksi, että se sointuisi hänen valmistaman korsetin kanssa yhteen. Hän päätyi tummaan vihertävään stretch satiiniin. En yleensä ole satiinin ystävä, sillä tämä kangas on todella elävää ja haastavaa käsiteltävää, paitsi paksu satiini, mutta stretch satiinia oli oikeastaan aika mukava käsitellä, sillä se pysyi muodossaan leikatessa.

Kaavojen kuosittelujen valmistuttua oli seuraavana kankaan leikkuu.

Kappaleiden leikkaamista seurasi mekon kasaan ompelu. Jätin sovitusta varten sivusauman auki.

Kyseinen mekko levenee helmasta kiilojen avulla ja sovituksessa olleet kiilat olivat liian pienet, joten tein ne uudelleen isompina. Onneksi kangasta jäi reippaasti yli!

Seuraavaksi tein mekkoon sovituksessa ilmenneet muutokset ja aloitin mekon huolittelun saumoista helman rulla päärmäämiseen ja pään- ja kädentien päärmäämiseen.

Sitten jäljellä oli enää vetoketjun kiinnitäminen, siistiminen ja voila~ Mekko on valmis!

Takki ja vuori

Tällä kertaa vuorossa on vuorillisen takin valmistus!

Asiakkaani halusi itselleen vähän mekkomaisen, kevyen ja pitkän takin. Lähdimme yhdessä suunnittelemaan takin mallia. Asiakkaallani olikin jo selkeä kuva siitä millaisen takin hän halusi, joten se ei viennyt kauheasti aikaa.

Suunnittelun ja takin kaavoituksen jälkeen pääsin viimeinkin leikkaamaan kankaita. Kankaiden kanssa oli pientä kikkailua, sillä kangasta oli niukalti ja tämä riitti juuri ja juuri takin valmistukseen. En kappaleiden kiinnitystä, kiinnitin takin pääntielle, olkapäille ja kädenteille tuki kangaskaitaleet tukemaan ja tuomaan ryhtiä takkiin. Tuki kankaan reuna kannattaa leikata sahalaitaiseksi, jotta tämä ei jättäisi kankaaseen näkyvää rajaa. Sitten päästiin kappaleiden kiinnitykseen ja ensimmäiseen sovitukseen!

Muutoksia tulikin sovituksessa ilmi muutama, mutta niitä ilmantuu aina. Merkkasin tarvittavat muutokset neuloilla ja lähdin tekemään niitä seuraavaksi.

Muutosten jälkeen siirryin hihojen kiinnitykseen. Hihojen kaavoituksessa oli jokin mennyt pahasti pieleen ja hihasta oli tullut liian pieni, mutta hätä ei ollut paha, lisäsin hihoihin kaitaleet joiden avulla sain levennettyä hihoja tarvittavan määrän. Sitten kiinnitin hihat kiinni takkiin ja sovitin että ne istuvat hyvin.

Tasasin myös helman halutun mittaiseksi siinä samalla. Jätin helmaan sen 5cm kääntövaraa. Asiakkaani halusi takkiinsa vyönlenkit, joten kiinnitin nämä ennen kuin aloin kiinnittämään vuoria.

Tämän jälkeen aloitin vuorin kaavoittamisen. Vuorista tulee melkein samanlainen kuin takin päällipuolesta, mutta sinne tänne piti tehdä pieniä väljyyden lisäyksiä, jotta vuorista ei tulisi liian napakkaa, eikä se alkaisi vetämään mistään päälikangasta. Tämän jälkeen leikkasin vuorin kappaleet, ompelin vuorin kasaan ja kiinnitin vuorin kiinni päällikankaaseen reunoista, jättäen helman auki. Vuorin materiaalina toimi vanha viholliseni, vuorisatiini. Vuorisatiini on todella eläväistä ja liukasta kangasta ja tämän suoraan leikkaaminen on aina yhtä suuri haaste, mutta kyllä tästä jotenkin selvittiin. Huolittelin ja käänsin helmat. päällimmäisen tikkasin käsin, jotta tässä ei näkyisi ompelun jälkiä päälle päin ja vuorin reunan vain suoralla ompeleella.

Tämän jälkeen tein pienet tarvittävät kiinnitys ompeleet vuorin ja päällisen välille, jotta vuori pysyisi paikoillaan. Sitten enää napinlävet ja nappien kiinnitys. Asiakkaani halusi että toinen puoli napeista kiinnitettäisiin vain koristeiksi, joten näin minä myös tein, joten napinlävet tulivat vain uloimmaiseen takin reunaan päällimäiseen kappaleeseen.

Ja voila~ Näin asiakkaan takki on valmis. Hän oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja mikään ei ole mukavampaa kuin tyytyväinen asiakas :)

#jao #jyväskylän ammattiopisto #tekstiili- ja vaatetusala #takin ja vuorin valmistus

Housujen valmistus.

En ole koskaan aikaisemmin valmistanut housuja, joten vihdoinkin sen aika on koittanut.

Valmistimme luokkakaverini kanssa housut toisillemme. Asiakkaani halusi siistit, mutta väljät ja kevyet housut, jotka sopivat hyvin kesälle ja vapaa-ajalle. Mallin suunnittelun jälkeen suuntasimmekin suoraan kangaskauppaan etsimään molemmille housuihin sopivaa kangasta. Asiakkaani valitsi kankaakseen mustan ekobambun, joka on kevyttä, laskeutuvaa ja mukavan pehmeää.

Ensin kaavoitimme toisillemme housujen peruskaavat ja teimme niistä sovituskappaleet. Sovituskappaleiden avustuksella tarkistettiin, että peruskaavat istuvat hyvin ja jos niihin tarvitsee tehdä jotain muutoksia, niin sitten tehtiin tarvittavat muutokset kaavoihin ja lähdettiin kuosittelemaan kaavoja halutun mallin mukaiseksi.

Kaavojen valmistuttua on vuorossa kankaiden leikkuu ja kun kappaleet ovat leikattu niin aloitettiin ompelu taskuista muotolaskoksiin, sitten sivusaumat ja viimeisenä haarasauma. Tässä vaiheessa harsittiin vyötärökaitale paikoilleen ja sovitettiin housuja. Tarkistettiin, että housut asettuvat hyvin ja muotolaskokset ovat kohdillaan. Usein tässä vaiheessa saattaa huomata, että housujen taka- tai etupuolelle muodostuu “viikset”, jolloin pitää haarasaumaa vähän muokata. Yleensä ylimääräisen kankaan poisto auttaa.

Seuraavassa sovituksessa tarkistetaan, että ei ole enempää tehtäviä muutoksia ja mallataan haluttu lahkeiden pituus. Lahkeiden ompelun jälkeen on jäljellä enää siistiminen ja housut ovat valmiit.

Tässä on lopputulos:

#jao #jyväskylän ammattiopisto #housujen valmistus #finnish student #tekstiili- ja vaatetusala

Korsetin muotoilu.

Vihdoinkin! Tätä olen odottanut innolla, sillä rakkauteni korsetteja kohtaan on suuri ja olen pitkään halunnut oppia kuinka korsetteja tehdään.

Päätin tehdä korsetin kämppikselleni, sillä hän on todella laiha ja hänelle olisi haastava löytää hyvin istuvaa korsettia. Yhtenä haasteista osoittautuikin olevan oikean kokoisen mallinuken löytäminen,. Korsetin muotoilu olisi ollut vähän hankalaa ilman nukkea.

Korsetin tekeminen on nopeaa, helppoa ja hauskaa.

Korsetin valmistus aloitettiin nauhoittamalla halutun korsetin malli nuken päälle (punaiset nauhat) ja sen jälkeen leikattiin sopivan kokoiset palat toisesta kankaasta, kangaspalat asetettiin nuken päälle ja piirrettiin halutun kappaleen muoto kankaaseen.

Asiakkaani korsetin inspiraationa toimi League of Legends -pelin hahmo Heartseeker Ashe. Ihastuin korsetin sydämmen muotoon suuresti, se on hyvin yksinkertainen yksityiskohta, mutta se tekee korsetista sievän ja se sopii hyvin teemaan. Yksinkertaisesti kaunis.

Kappaleiden leikkuun jälkeen ompelin korsetin mallikappaleen kasaan, sovitin sitä asiakkaan päälle ja ja pistin merkille tarvittavat muutokset. Muokattavaa ei onneksi tullut paljoa, vähän muodon tarkentamista rinnan alueelta ja leveyttä piti vähentää. Nämä ovat aika yleisiä muutoksia mitä korsetin muokkaamiseen tulee. Purin mallikappaleen osiin ja käytin näitä paloja kaavoina varsinaiseen korsettiin. Leikkasin kappaleet ja ompelin korsetin päällisen kasaan.

Korsetin materiaalina käytimme paksua satiinia. Kämppikseni kysyi minulta, kangasta valitessa, että “Etkös sinä vihannut satiinia?”. Kyllä. En kauheasti pidä satiinista, mutta tämä koskee enimmäkseen ohuita satiini kankaita. Paksu satiini on aina OK. Korsetin materiaalin kannattaa olla jotain vähän paksumpaa kangasta, tai ainakin jämäkkää, jotta korsetista tulisi tarpeeksi tukeva.

Korsetin hauskin haaste oli sydän kappaleen kärki, sillä ommelten on osuttava juuri oikeille kohdilleen. Ja niin ne osuivatkin! Kärjestä tuli oikein siisti ja hyvän näköinen.

Vuorin valmistin korsettiin täysin samoista kappaleista kuin korsetin päällipuolen.

Vuorin valmistuksen jälkeen ompelin vuorin sisäpuolelle luukujat vinonauhasta. Luina käytin 7mm spiraaliluita, joita suosittelen lämpimästi jos olet harkinnut korsetin valmistusta. Spiraaliluut ovat mukavan tukevat ja joustavat, eivätkä ne katkea. Spiraaliluut joustavat myös sivusuuntiin, kun taas muoviluut eivät. Tämä tekee Spiraaliluista mukavammat päällä. Luukujien leveys kannattaa olla aika lähellä käytettävien luiden leveyttä, mutta muista jättää hiukan varaa että luun saa sujautettua kujaan ongelmitta. Luiden päihin kannattaa myös pistää jonkilaiset suojat, esim. ompelee vaikka paksummasta kankaasta tupet päihin, jotta luiden päädyt eivät revi kangasta sisältä päin.

Kujien ompelun jälkeen kiinnitin vuoren satiiniin yläreunasta. Tämän jälkeen arvioin miten paljon korsetista kannattaisi ottaa pois, jotta jäisi kiristysvaraa. Kiristys varaa kannattaa aina olla reippaasti, joten ei tarvitse arastella kuinka paljon ottaa reunoista pois.

Ylimääräisen kankaan poiston jälkeen ompelin reunat yhteen ja käänsin korsetin oikein päin ja sujautin spiraaliluut luukujien sisään. Varmistin että vuorin ja päällikankaan reunat osuvat kohdilleen ja suljin alareunan ompelemalla siihen nauhan. Tässä vaiheessa kannattaa varmistaa että luut eivät tule ompelun tielle ja että reunat jäävät varmasti nauhan sisään eivätkä pakene sieltä.

Alareunan sulkemisen jälkeen korsetti on melkein valmis, enää on lisättävä sirkat selkäpuolelle nauhaa/nyöriä varten. Sirkat voi osettaa oman mielen mukaan, samoin kuinka monta sirkkaa haluaa käyttää. Sitten pujotellaan nauha/nyöri sirkoista läpi and Voila~ Korsetti on valmis. Halutessa voi tehdä lisäkaitaleen peittämään selkäpuolelle jäävää aukkoa ja se on myös kannatavaakin.

#jyväskylän ammattiopisto #tekstiili- ja vaatetusala #korsetin valmistus

Pitsiä ja yllättäviä materiaaleja.

Tämän vuoden ensimmäinen ateljee työ oli pienjuhla-asu, eli yksinkertainen juhla-asu esimerkiksi kastajaisiin, lakkiaisiin tai johonkin vastaavaan pienempään tilaisuuteen.

Aloitin mekon valmistuksen muotoilemalla mallikappaleen mallinuken päälle. Mallikappaleen sovituksessa mekko näytti istuvan oikein hyvin, mutta myöhemmin varsinaisen mekon ensimmäisessä sovituksessa ilmaantui pieniä mutkia matkaan.

Mekon malli on itsessään hyvin yksinkertainen ja valmistuksessa ei mennyt kauhean kauaa. Sovittaessa ilmaantui, että rintojen muotolaskokset eivät asettuneet oikeille kohdilleen ja mekko jäi hiukan väljäksi, selkäpuolelle oli myös lisättävä muotolaskokset jotta mekko istuisi paremmin päällä. Nostin myös hiukan alempaa etukappaletta jotta se ei näyttäisi roikkuvan.

(Kuva: Ennen muokkauksia)

Tein mekkoon tarvittavat muutokset ja heti alkoi näyttää paremmalta! Mekko istui oikein hyvin ja näytti palkoj ryhdikkäämmältä. Lisäsin mekon pääntiehen pienen vuorikaitaleen joka antoi pääntielle enemmän ryhtiä ja teki tästä siistimmän näköisen.

Kun kaikki näytti olevan kunnossa ja asiakas oli tyytyväinen, alkoi mekon siistiminen ja viimeistely. Tarkistin hihojen ja mekon pituudet ja siistin reunat.

(Kuva muokkausten jälkeen)

Mekon pohjan valmistuttua leikkasin mustasta pitsikankaasta pitsikukkia irti ja ompelin niitä mekkon koristeeksi, jotta siitä tulisi hiukan juhlavamman näköinen. (Kuva tulee myöhemmin)

Asiakkaani kertoi, ettei koskaan ole omistanut kunnollista mekkoa koska hän ei oikein ole löytänyt mieleistä tai sellaista joka istuisi hyvin. Asiakkaani vaikutti hyvin tyytyväiseltä loppu tulokseen, mistä ole erittäin iloinen.

Onnistunut työ tuottaa suurta iloa.

#jyväskylän ammattiopisto #tekstiili- ja vaatetusala

Muotoilu: Mekkojen suunnittelua.

Toinen lukuvuosi on alkanut muotoilun merkeissä.

Aiheena oli muotoilla vähän pienempiin juhliin sopivia mekkoja tyyllin nelikentän mukaan, eli Klassinen, Luonnollinen, Vapaa ja Moderni. Tässä on lopputulokset:

Klassinen:

Luonnollinen:

(kuva tulee myöhemmin)

Vapaa:

Moderni:

Asukokonaisuus: Röyhelöitä ja raitoja.

Asukokonaisuuden valmistaminen aloitettiin paidan teolla. Paidan ainoana kriteerinä oli, että kankaan on oltava joustavaa materiaalia, esim. Trikoota, mutta muuten paidan suunnittelu ja valmistus oli vapaata.

Ennen valmistamista teimme muutaman joustavan kankaan ompelu harjoituksen, opettelimme kaavoittamaan peruspaidan kaavat ja sen jälkeen aloimme suunnittelemaan erilaisia paitamalleja, joista sitten valitsimme mieluisimman ja aloimme työstämään sitä.

Tämä paita toimi hyvänä kokeiluna, sillä olen jo pitkään suunnitellut erään mekon tekoa, mutta olen ollut hyvin epävarma miten tekisin sen ylä-osan. Tämän paidan teko antoi loistavan tilaisuuden kokeilla miten lähtisin kyseistä ylä-osaa työstämään.

Paidan teko aloitettiin oman peruskaavan muokkaamisella. Tässä tilanteessa päätin vähän huijata ja käytin jo valmiina olevia, vanhan itse tekemäni hupparin kaavoja ja muokkasin paidan palat suoraan niistä.

Kappaleiden leikkuun jälkeen oli vuorossa etukappaleen muokkaus, mikä osoittautui hyvinkin haastavaksi. Taisin leikata rinta-aukosta vähän isomman kuin oli tarve, mutta loppujen lopuksi se toimi oikein hyvin, pienen säätämisen jälkeen. Etuosan leikkuun jälkeen seurasi kappaleiden kiinnittäminen. Olkapäät, hihat, sivusaumat, kauluksen röyhelöt ja rintakappale. Trikoopaidan reunojen ompelussa käytettiin tasosaumaajaa ja röyhelöiden reunat siistin rullapäärmeellä.

Rintakappaleen ompeleminen osoittautui aika hankalaksi. Jouduin asettelemaan sen useampaan otteeseen uudelleen, mutta verratessani paitaani yhteen mekoistani, jossa on samankaltainen rintaosa, huomasin tehneeni virheen. Olin mennyt kiinnittämään kuminauhan suoraan kankaaseen ja mekossani kappaleeseen oli ommeltu kuja kuminauhaa varten. Irrotin kuminauhan paidasta ja ompelin rintakappaleeseen kujan, kiinnitin kappaleen paikoilleen ja se asettui huomattavasti paremmin päälle. Ongelma ratkaistu!

Hameen tekeminen ei ollut ollenkaan hankalaa. Ainoana kriteerinä oli, että kangas ei saa olla trikoota. Minulla oli jo selkeä visio, millaisen hameen haluaisin tehdä, ainoaksi ongelmaksi osoittautui, että Jyväskylästä ei löytynyt mustavalkoraidallista kangasta joka ei olisi trikoota. Tämän takia matkasin Kuopion Savon Palaan, joka ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua kankaiden löytämisen suhteen, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Löysin täydellisen kankaan hamettani varten, eikä kauppa reissussa mennyt kuin 5 minuuttia!

Kankaan löydettyäni aloitin hameen kaavoittamisen ja kaavojen valmistuttua ryhdyin välittömästi leikkaamaan kankaita.

Hameen ompelu ei vienyt kauhean pitkään. Aloitin palojen kiinnittämisestä, takasauman kiinnittämisen jätin viimeiseksi, sillä taakse tuli piilovetoketju. Raita kangasta ommellessa on otettava huomioon raitojen kohdistuminen, eli että valkoiset ja mustat raidat alkoivat samoilta kohdilta saumoissa.

Vetoketjun kiinnittämisen jälkeen, kiinnitettiin vyötärö kaitale, jonka sisäpuolelle kiinnitin tukikangasta, näin vyötärö kaitaleesta tuli tukeva ja siistinnäköinen. Viimeisimpänä ompelin hameen helman sivusaumoihin kuminauhat, joiden avulla sain aikaa helmaa nostavan rypytyksen ja sen jälkeen kiinnitin helmaan valkoisen röyhelö kankaan, jonka olin siistinyt rullapäärmeellä.

Voila~ Lopputuloksesta olen erittäin tyytyväinen! :)

-Cresha-

#jao #jyväskylän ammattiopisto #tekstiili- ja vaatetusala

Näyttö I: Heijastinliivi (Only finnish)

Ensimmäisen näytön tehtävänä oli valmistaa ryhmissä 2 hiejastinliiviä per. nenä. Meidän ryhmässä oli 4 henkilöä, joten liivejä valmistettiin yhteensä 8.

Liivien valmistus aloitettiin kaavoituksesta. Meille oli tuotu mallikappale, jonka mukaan meidän oli valmistettava heijastinliivit, mutta kyseiseen mallikappaleeseen oli vielä tehtävä muutoksia. Kaavoittaminen on usein vaatteen valmistuksen hankalin osio, ainakin omasta mielestäni. Saimme yhdessä selvitettyä kaavat saumavaroineen ja tarvittavine muutoksineen.

Kun kaavat olivat valmiit, oli seuraavana vuorossa leikkuusuunnitelman laatiminen, eli miten säästäisimme kangasta mahdollisimman hyvin ja miten se olisi viisasta leikata yms. ja kappaleiden leikkaaminen. Joikainen ryhmän jäsenistä leikkasi kaksi liiviä opettajan valvomana, sillä opettajan oli nähtävä kankaan leikkuu vaihe arviointia varten.

Sitten pääsimmekin vihdoin ompelemaan! Aloitimme liivin ompelun heijastinnauhoista. Heijastinnauhan ompelemisessa on se, että neulan jäljet jäävät välttämättä näkyviin, joten emme kiinnitäneet nauhaa nuppineuloilla ollenkaan vaan piirsimme liivin apuviivat, joiden avulla saimme nauhan ommeltua oikeaan kohtaan. Samalla kun osa ryhmästä kiinnitti heijastinnauhoja, niin osa valmisti liivien taskuja. Kun heijastinnauhat oli saatu kiinnitettyä niin oli vuorossa taskujen kiinnittäminen.

VINKKI: Hyvän kaarevan taskun salaisuus on että se on neulattu hyvin kiinni ennen ompelua, ja ommellessa ompelet neulojen päältä. Näin kangas pysyy paikallaan eikä lähde karkailemaan ompelun aikana. Lopputulos on hyvin siistin näköinen!

Taskujen lisäksi liiviin kiinnitettiin selkäpuolelle kangasmerkki.

Valitettavasti, tässä vaiheessa heijastinliivin valmistus viivästyi omalta osaltani.

Oikeaan ranteeseeni tuli jännetuppitulehdus liiallisen rasituksen vuoksi, joten jouduin keskeyttämään liivien valmistuksen päälle viikoksi. Kunnollinen parantuminen vei päälle kaksi viikkoa, mutta pystyin jatkamaan töitä jo toisen viikon loppupuolella. Ryhmän jäsenet päättivät jättää 2 liiviä minulle loppuun ommeltavaksi, niin työnjako pysyi tasapuolisena.

Takaisin liivien valmistukseen!

Kun kaikki taskut oli kiinnitetty, ommeltiin olkasaumat kiinni ja kiinnitettiin vinonauhat liivin reunoihin. Joistakin vinonauhan kiinnittäminen voi olla vähän ärsyttävää, mutta minusta se oli yksi hauskimpia kohtia liivin valmistuksessa. Tykkään nimittäin ommella hyvin reunasta ja mahdollisimman siististi. Sitten oli enää jäljellä tarranauhojen kiinnittäminen, joka osoittautui vähän kinkkiräksi, riippuen halusiko ompelukone tehdä yhteistyötä vai ei, mutta kyllä siitäkin selvittiin!

Tadaaa! Valmis heijastinliivi!

Täytyy kyllä sanoa, että näiden liivien valmistus oli hauska kokemus! Harmittaa kyllä, että jännetuppitulehdus sattui juuri kesken näytön, mutta minkäs tuolle mahtaa. Sain sentään liivit valmiiksi hyvissä ajoin :)

-Cresha-

#jao #jyväskylän ammattiopisto #finnish student #finnish student life #sewing #seamstress studies in finland #heijastinliivi

TOP: Viikko IV & T.4

Neljäs ja viimeinen viikko. Olo on sinäänsä haikea, kun nämä neljä viikkoa ovat kuluneet niin nopeasti. Olen viihtynyt TOP paikassani todella hyvin ja mielelläni olisin ollut siellä vielä pidempäänkin, mutta tulen kyllä muistelemaan tätä kokemusta lämmöllä. Olen oppinut kaikenlaista hyödyllistä ja saanut itsevarmuuttaa työskentelyyni. Neljäs viikko ei paljoa poikennut muista viikoista, mutta se mikä teki tästä viikosta erikoisemman, oli se, että pääsin käyttämään englanninkieltä! Pariin otteeseen liikkeeseen saapui ulkomaalaisia vastaväittäjiä, joiden kanssa puhuimme sitten englantia. Itse en päässyt puhumaan englantia niin paljoa, sillä en hoitanut miesten sovituksia, yleensä vain seurasin vierestä sillä miesten pukukoodit eivät jää mieleen hetkessä. Mutta sentään pääsin vähän käyttämään kielitaitojani!

Opettelin myös tekemään nappilenkin peruslangasta. Muuten viikko meni vähän samaan tapaan kuin muut. Sovitusten seurausta ja avustusta, korjausompelua, ei sen ihmeempiä.

Viihdyin TOP paikassani oikein hyvin, olisin voinut jäädä sinne vielä pidemmäksikin aikaa. Juhla-asussa työskentely on monipuolista ja siellä oppii kaikenlaista uutta korjausompeluista ja ompelemisesta yleensä, sekä asiakaspalvelusta ja pukukoodeista. Haave tavoitteeni olisi teatteripuvustus, mutta jos en sinne pääse, niin uskon, että saattaisin löytää itseni työskentelemästä Juhla-asun kaltaisesta liikkeestä. Ompelu on se minun juttuni ja oli se millaista tahansa, nautin siitä hyvin paljon. Pidän myös työstä, jossa pääsen olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Neljässä viikossa ei vielä kerinnyt kunnolla tekemään omatoimisesti kaikkea, sillä liikkeeseen ja sen tapoihin tottuminen vie aikansa ja aina ei välttämättä oikein tiennyt, ainakaan häämekkojen kohdalla, että missä on millaistakin mallia ja tietynlaisen mekon etsimisessä sitten meni aina jonkin aikaa.

#jao #työssä oppiminen #vaatetusala

TOP: Viikko III & T.3

Kolmas viikko kului huomattavasti nopeammin kuin kaksi ensimmäistä viikkoa. Kolmannen viikon työt olivat vähän samaa kuin kahden aijemmankin viikon työt. Sovitusten seurausta ja avustamista, vuokrapukujen palautusten vastaanottaista ja tietenkin asiakastöitä, pukujen muokkausta yms. Sainkin yhtenä päivänä aikamoisen haasteen eteeni, kun ohjaaja ilmoitti, että kastemekkoon tarvitsisi tehdä hihoihin ja eteen rusetit puolen tunnin sisään. Tiukkaa teki, mutta onnistuin tehtävässä! Kiitos sen, että ensimmäisellä viikollani tein samoja rusetteja kahteen kastemekkoon.

Yksi viikon tehtävistäni oli lyhentää tällainen röyhelö unelma käsin. Mekkoa oli kuulema lyhennelty aijemminkin, mutta mekon röyhelöt jäivät vielä liian pitkiksi ja laahasivat pitkin maata. Kauhistelimme muiden työntekijöiden kanssa, kun mekon helmasta löytyi useita hakaneuloja ja sitä sitten ihmeteltiin, miten kyseistä mekkoa on yritetty aijemmin lyhentää. No lyhentämisen jälkeen röyhelöt eivät enää laahanneet maata ja asiakas oli oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Mutta tämä ei ollut ainut mekko, jonka lyhensin kokonaan käsin. Lyhennettävistä mekoista löytyi myös kaunis, kaksi kerroksinen, vaaleanpunainen, vuokrattava juhlamekko, jonka myös lyhensin käsin, niin pienin pistoin kuin vain oli mahdollista, Lopputulos näytti mielestäni oikein hyvälle. Siinä meni viikko oikein rattoisasti.

Viikon tehtävän vuoro!

3. On aika esitellä Jyväskylän Juhla-asu liikettä!

Jyväskylän juhla-asu liike näyttää päälle päin vähän pieneltä, mutta tilaa kyllä riittää. Kun astut liikkeeseen on oikealla ja vasemmalla puolellasi ostettavia pukuja ja mekkoja. Naisten juhlamekot ja asusteet on asetettu, ovesta katsottuna, vasemmalle puolelle ja miesten puvut oikealle puolelle.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee myös miesten sovituskopit ja asusteet, ovesta katsottuna oikealla puolella.

Kun taas astut liikkeeseen sisään, näet myös rappuset, jotka johtavat varsinaiseen ompelu ja työskentely tilaan. Ylimmästä kerroksesta löytyvät silityslaudat/prässit, muokattavat puvut, silitystä odottavat puvut, ompelukoneet ja tietokone ajanvarauksia varten. Tila on vähän pienehkö, mutta ei sen isokaan tarvitse olla, loistavasti siellä mahtuu työskentelemään 4-5 henkilöä.

Ensimmäisestä kerroksesta kun astutaan kerros alemmaksi, tulee vastaan kassa, vuokrattavat mekot ja odotustilat.

Kassan luolta löytyy myös kaikkea -mukavaa pikkusälää, jota voi häihinsä haluta/tarvita. Koristekukkia, päivän- ja sateenvarjoja, jopa saippuakuplia.

Vuokrattavien mekkojen valikoima ei ole mikään suurin, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy, mekot on myös aseteltu mukavasti värien mukaan.

Odotustiloista voi löytää paljon erilaisia lehtiä, joista voi katsella eri mekko/häämekko vaihtoehtoja odottaessaan vuoroaan.

Alimmaisesta kerroksesta taas löytyvät häämekot ja naisten sovitus puoli. Ulko kengät on aina jätettävä odotustilan luo, ettei likaa kulkeutuisi alimpaan kerrokseen ja etteivät häämekot tahriintuisivat.

Viikko 3 Done~

#jao #jyväskylän ammattiopisto #vaatetusala #työssä oppiminen

TOP: Viikko II & T.2

Työharjoittelun toisella viikolla pääsin hoitamaan morsiuspuvun sovituksen omatoimisesti, sillä asiakas sattui juuri tulemaan ruuhka-aikaan. Onneksi yrityksen omistaja auttoi oikeanlaisten mekkojen etsimisessä, olisi voinut viedä vähän pidempään jos olisin omin avuin yrittänyt löytää pitsistä, puolimerenneito mallista häämekkoa kaikken niiden muiden mekkojen keskeltä.

Plastronin teko sujui mutkitta, tukikankaan kiinnityksen jälkeen ompelin reunat, jätin pienen aukon, käänsin palat oikein päin ja ompelin aukon kiinni käsin. Tuskaisinta plastronin teossa on kaulanauhan teko. Ainakin minun mielestä. Kaulanauhaan ommellaan kiinni reiällinen nauha niin, että palat ovat nurin ja ompelun jälkeen nauha käännetään oikein päin. Hankalaa tästä tekee se, että reiällinen nauha ei saa näkyä reunoista ollenkaan ja nauhojen on oltava tasapaksuja. Jouduin ompelemaan toisen kaulanauhan uusiksi kun päädyt lähtivät kapenemaan vähäsen.

Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen. Seuraavaksi työkseni lyhensin asiakkaan tuoman ruskean mekon olkanauhaa, levensin lantion kohdalta ja suurensin selkäkaitaletta aika reippaasti. Olen myös seuraillut ja avustanut sovituksissa tuttuun tapaan. Toinen viikko meni oikein rattoisasti ja asiakkaita kyllä on riittänyt näin parin viikon aikana, etenkin kun vanhojentanssit ja itsenäisyys juhlat lähestyvät.

Sitten viikon tehtävä!

2. Naisten mekkoja tutkaillessa huomasin, että tämän liikkeen puvuissa ei ole, tai en ainakaan törmännyt mekkoihin joissa olisi useamman maan koko merkinnät. Suurimmassa osassa puvuista oli joko perus XS, S, M, 5XL tai US:n 8,6,4,14 tai sitten EU:n 34, 38, 40 ja niin edelleen. Jyväskylän juhla-asu tilaa osan asuistaan ulkomailta, joten tämä selittääkin jo paljon vaihtelevat koko merkinnät. Miesten puvuissa taas löytyi perus euroopan merkintöjen lisäksi myös seuraavia koko merkintöjä: C96, B46, B149+4. Merkinnän ensimmäinen kirjain kertoo millaiselle vartalotyypille puku on tarkoitettu. Onko se perus mitalliselle? Hiukan lyhyemmälle ja tanakammalle henkilölle? Jne. Numero taas on koko luokka. Kuten perus 34, 40. Lasten pukujen merkinnät taas näyttivät seuraavilta: 100, 120, 140. Uskallan olettaa että lasten koko luokat menevät vähän pituuden mukaan, sillä lapsien kehot eivät yleensä poikkea niin radikaalisti toisistaan. Lasten koko merkinnöissä en nähnyt mitään poikkeavaa.

#jao #jyväskylän ammattiopisto #vaatetusala

TOP: Viikko I

Nyt on sitten työssä oppiminen alkanut Jyväskylän Juhla-asussa. Ensimmäinen viikko oli vähän tutustumista ja totuttelua minulle. Yleensä uudet paikat ja asiat vaativat vähän totuttelua.

(all these wedding dresses!)

Ensimmäinen viikko sujui mukavasti sovituksia seuraten ja autellen. Joskus ajattelin, että puvun hommaaminen on miehillä paljon helpompaa. Oi miten väärässä olinkaan. Uskokaa pois kun sanon että meidän naisten pukukoodit ovat huomattavasti mutkittomampia kuin miesten. Smokki, Frakki, Saketti, kaikissa näissä on omat sääntössä. Millaisissa tilaisuuksissa niitä pidetään? Millaisia sävyjä suositaan? Millaiset yhdistelmät ovat sallittuja? Voi mennä hetki ennen kuin muistan miesten pukukoodin kunnolla.

Sovitusten lisäksi, tein myös paljon korjausompelua ja asiakastöitä. Ensimmäisenä pääsin kääntämään miesten liivin selkäosan toisinpäin, sillä ulompi puoli oli jo aika kuluneen näköinen. Sitten piti tehdä kastemekkoihin rusetit. En olekkaan ennen polttanut satiininauhan reunaa, tai minkään kankaan reunaa oikeastaan, joten opin siinä jotain uutta ja hyödyllistä!

Rusettien jälkeen seurasi plastronien teko. Liikkeen valikoimasta puuttui violetti plastron kokonaan, juuri se väri jota yksi pariskunta olisi toivonut häihin, joten pääsin tekemään niitä tumman violetista satiinista. En ole koskaan hirveästi ollut satiinin ystävä. Vieläkin muistelen tuskaisesti, kun tein kaverilleni kokonaisen ison kaavun satiinista (kylmiäväreitä). Ei enää ikinä, mutta kokemus oli sekin. Plastronien teko ei kuitenkaan ollut ihan niin hankalaa, sillä palat olivat neliskulmaisia, mikä teki leikkaamisesta helpompaa.

(Malli kappale plastronista)

Siinä sitten meni mukavasti ensimmäinen viikko. Viihdyn työpaikalla oikein hyvin, ohjaajat ovat mukavia ja työ on monipuolista. Kunhan vielä tottuisin pitkiin työpäiviin.

Ai niin! Plastronin ja rusettien teosta jäi jonkin verran hukkapaloja, joten päätin väkertää niistä jotain pientä, ettei niitä olisi tarvinnut heittää pois.

(pari rusettia ja....)

(..Pieni koristekukka!)

#työssä oppiminen #finnish student life

Pyykinpesua!

Pyykkääminen ei koskaan ole ollut ongelma, mutta täytyy myöntää että siitä tulee hankalaa jos kämppiksesi ei osaa laittaa likaisia vaatteita pyykkikoriin, vaan kasaa ne huoneensa lattialle isoksi kasaksi. *Dramaattinen huokaus*. Mutta pienen jankkaamisen ja nalkuttamisen jälkeen pääsin vihdoinkin pyykkäämään! Jipiii!

Kori alkoikin jo näyttää täydeltä, kun sain lisättyä sinne kämppikseni vaatteet. Ensimmäinen askel on pyykkien lajittelu. Tästä tulikin kämppis M:n kanssa väiteltyä heti ensimmäisenä pyykkäyspäivänä, muuton jälkeen. Hän totesi “Eikö niitä kaikkia voi pestä samassa?” Ei voi. Itse en laittaisi valkoisia ja mustia samaan aikaan koneeseen. Lajittelen aina pyykit seuraavasti: Vaaleat, Tummat ja Värikkäät.

Lajittelun jälkeen oli vuorossa pyykinpesuaineen määrän valinta. Valitettavasti, meillä ei ole omistuksessamme mittaa, joten jouduin käyttämään maalais järkeä. 60ml on yleensä sen puolikas mitallinen, ainakin meidän kotona olevassa mitassa se on, ja meidän koneessa oli puolikkaan mitan kuva, kujassa jonne pesuaine lisätään ennen koneen käynnistystä, joten täytin mitan siihen puolen mitan kohdalle. Puhdasta pyykistä ainakin tulee, joten ei valittamista!

Viimeisenä suljetaan kannet ja valitaan pyykille sopiva ohjelma. 40 asteen pesu kestää yleensä sen 2 tuntia. Paina käynnistys napista ja kone alkaa hurisemaan, minun sanoin, kehräämään. 2 tunnin jälkeen alkaa kuulua piippaus, jolloin yleensä saatan huutaa “POMMI RÄJÄHTÄÄ” Ihan huvikseni, mutta se on vain pesukoneen tapa ilmoittaa että pyykki on pesty. Sitten pyykin vain telineeseen kuivumaan ja seuraava erä koneeseen.

Näin käy pyykinpesu meillä :D

Ompelu asento ja otteet. (Only finnish)