Ruusunmarjoja

sanoja fiiliksistä

[ruusunmarjoja]

Maata koko kevät välissä vällyjen

Tukahtaa toivottomuuteen

Tuleeko tulevaisuus lainkaan

Mitä voi tehdä,

Jos ei ole paras

Ylemmyydentunne yskii keuhkoja ulos

Samalla kun taipeeni alkavat kasvaa rihmastoa

Kasvoja kehystää tuuheutuva sammalverho

Ja luut nousevat hohtavan valkoisina

Läpikuultavan ihon väistyessä

Poistuessa estradilta

Silmät heiluvat vasemmalta oikealle

Ja palaavat aina alkuasetelmaansa

Kun käsi raapustaa hiilellä kopioiden

Kaiken

[ruusunmarjoja]

Kehärata

Kyydissään hän, joka ei ole läsnä

Tunnelin päässä pakastaa

En enää tunne häntä

Hän on haihtunut vuosiin kuluneisiin

Palanut kuumiin kesiin

Jäätynyt tammikuiseen routaan

Luoja kai luotti minun hältä oppivan

Elämän luonnon

Sen luonnottomuuden

Mutta en

Enkä tunne tämän kaupungin ratoja

Enkä uskalla edes kuiskata nimeäni näille harjuille

Muttei hänkään

Sillä hän on omien kehiensä vanki

Ja minä niistä vapautunut

[ruusunmarjoja]

Makkaratalon saumoista kohoaa koivun versoja

Näin hänen harteillaan ikuisuuden värisen hijabin

Silminä kiiluvat topaasit

Metron liukuportaissa miehen, joka oli tatuoinut itsensä täyteen miehiä

Ymmärrän häntä

Minäkin olen nainen, joka tatuoi itsensä täyteen naisia

Muiden tatuoinnit ovat rumia ja vuosien haalistamia

Ja auringon polttamat hartiat luovat nahkaansa

Mutta meidän eivät

Rautatientori kuusi

Kaksi-nolla-kaksi-nolla

[ruusunmarjoja]

Lasi narskuu jalkojen alla

Sen säröistä voi lukea miltä se kuulostaa

Kuu huutaa säveliä

Hopeaa

Onneksi en laittanut pieniä kenkiä

Voi miksi en laittanut sieviä kenkiä

Olen matkalla luoksesi sun

-nuntai

Sormet mustina painomusteesta

Imen itseeni maanantain kosteutta

[ruusunmarjoja]

Unohdin itseni hetkeksi jonnekkin

Koordinaatittomaan paikkaan

Ja kun viimein astuin ulos

Huomasin pihlajan pukeutuneen elopukuunsa

[ruusunmarjoja]

Ei nyt sillain

Sinä olit mahdoton

Jään kotiin.

Olen pahoillani, että sanoin kivasti

Kännissä sitä lupailee kaikkea

Meidänkin piti lähteä rock n roll-pyhiinvaellukselle.

Mahdottomuuksien mahdollisuus

Vesi tulvii kauppatorille

Mahdollisuuksien mahdottomuus 

Saat suortuvan hiuksistani, jos ei tavata enää koskaan.

[ruusunmarjoja]

Syksy meni liian nopeasti ja lumi tekee paluuta siirtolapuutarhan katoille. Minä paloin jo kesän paahteessa. Tämä kaupunki ei tunne todellista pimeää Vain lämpimän keltaiset sähkövalot Eikä tunnelmaa saa kehystettyä Tai kuuta kuvattua Ja vain kuura kukkii ikkunoilla. Marraskuu Sormenpäät jäätyvät vaille tuntoa Iho lohkeilee Kuoreni peittävä laasti Polvien jouset katkenneet Luita vihloo ne ratisevat vasten toisiaan Ratisemme

[ruusunmarjoja]

Syksyn pimentämä betonihelvetti Hiukset tarraavat huulikiiltoon Nivelet sohjona Askel askeleelta lähempänä hautaa Valot saavat pimeyden punastumaan Näin miehen villapaidassa Pitkät hiukset, suussaan tupakka Kuvittelin siinä miehessä loppuelämäni Kuinka kääntyisi minuun Avaisi maailmansa Ja minä omani Mut mykkänä kiisin ohi Ja mies villapaidassa jäi ilman kasvoja Kynästä loppuu muste Aina ratkaisevalla hetkellä

[ruusunmarjoja]

Talvet ja kesät sekoittuvat toisiinsa

Vuodet muuttuvat kylmäksi höyryksi, 

Joka valuu alas ohi pöydän reunan, 

Ja katoaa lattiaan osuessaan 

Lokakuu 

Lokaa kengissä 

Kreppaan kutrini karrelle kaarre kerrallaan  

Silmät kaksi mustaa hämähäkkiä 

Uppoavat uupuneeseen lihaan 

Tässä maassa rakastuu vain humalassa, huomiosta ja hetkeksi 

Voi luoja 

Puut hehkuvat kuolonsa kultaa 

Rukoilen baarin vessassa

[ruusunmarjoja]

Vedän itseäni ylös toista linjaa

Minä sulan

Sulan

Ja paljaat jalkani jättävät jäljet kesän kuumaan asfalttiin

En uskalla luvata mitään, koska helle on kuivattanut lehdet ruskaan

Betoniviidakko, ei, -savanni

Leijonakuningas ylittää tien

Punaisen hatun soljessa siankärsämö,

Pietaryrtti

Ja minä jään katsomaan

[ruusunmarjoja]

Elämän tasapaksuudesta ei jaksa lukea

Saatika kirjoittaa

Ikävöin itkuista vuoristorataa,

Jota talvi kantoi rinnassaan

Heinäkuussa tienposkeen ilmestyvät tuhannet sydämet osoittavat suuntaa sinne, missä voi nähdä rakkauden

Minä olen vain kylmä ja katkera

Ja yhtäkkiä taas tunnen

Ja toivon etten tuntisi

Tai kuvittelen tuntevani

Ja toivon voivani lopettaa kuvittelun

Aamulla on taas kylmä

Aamulla olen taas kylmä

On kylmä

[ruusunmarjoja]

Joukkoliikenteestä

Ihmiset kerääntyvät joukkoliikenteen pysäkeille

Toivoen, että voisivat välttä ihmisjoukon,

Jota kanssamatkustajiksi kutsutaan

Ja ne kanssamatkustajat menettävät ihmisyytensä

Vaikka lämpimät lihaisat ruumiit painautuisivat tiiviisti toisiinsa

Ei välillä ole mitään

Muut ruumiit eivät ole mitään

Eivät ketään,

Ja sitten uskottelee itselleen, että kohta voi taas hengittää

Kohta tuo toinen lähtee pois ja saa taas unohtaa muiden läsnäolon,

Sillä vaikka muut ovatkin vain epämääräisiä yksilöitä

Ne ovat ainoa asia, joka rikkoo vastamelukuulokkeiden tukeman kuplan

[ruusunmarjoja]

Kävelen ees taas

ees taas

Levottomana potkin omaa varjoani,

Josta en koskaan ole pitänyt

Ja maata

Lailla turhautuneen hevosen.

Odotan junaa,

Joka ei koskaan tule.

Pyörittelen päässäni samoja surkeita säkeitä,

Jotka eivät hyviksi muutu, vaikka kuinka toivoisin

Ja kuinka pyörittelisin

Ja ravaisin ees taas

Ja näkisin mielessäni sen kauniin kiiltäväturkkisen orin

Ja odottaisin sitä junaa,

Joka ei koskaan tule

Enkä koskaan pääse eteenpäin

Ja aina vain odotan junaa

Ja mietin miten voi kaivata jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan

Eikä se juna tule vieläkään

Eikä se juna tule koskaan.

[ruusunmarjoja]

Minä en omia oikukkuuksiani itke

Enkä ongelmia

Itken hyvästellessäni

Siksi hyvästelen hyvästelemättä

Siis en

Ja sitten itken hyvästelemättä jättämistäni

Ja etsin sinua joka ikkunasta

Ja näen sinut joka ikkunassa

Ja mietin norsuja,

Jotka humalassa tuhoavat kyliä troopiikissa

Ja poikia,

Jotka tanssivat vaaleanpunaisessa oksennuksessa

Sen ympärillä

Ja vierellä

[ruusunmarjoja]

Kuvitelmissani olen niitä tyttöjä,

jotka siveästi ristivät säärensä

niin siveästi,

Että ne menevät solmuun

Ja kesakot kukkivat poskilla

Vaikka muutoin kukkii vain kuura ikkunalaseissa,

Ja jää pettää alta

Alppilassa

Musta lippu liehumaan

Hulapaloopalai

[ruusunmarjoja]

Kun ei ole ketään muuta, jota pettää

Petän itseäni aina, kun sanon etten sallisi itseni enää sotkea salonkiani.

Törmäsin pesutuvassa mieheen

Ja tiputtelin jälkeeni vaatteita,

Kuin Hannu ja Kerttu leivänmuruja

Kuten tilanteen, tapoin kaksi huonekasvia yrittämällä liikaa

Enkä ymmärtänyt.

Nyt kasvatan appelsiinipuita

Ja suihkussa vesi on aina liian kylmää, tai polttaa minut karrelle

Enkä koskaan ole ikävöinyt mitään

Eikä ole mitään, mitä en olisi.

[ruusunmarjoja]

Kyyneleittä itkin vanhalla kotikadulla.

Talo puretaan pian, 

mutta minä tiedän, että raitiovaunut pysähtyvät niille viittomatta.

Haapa peittää Pasilan hattarallaan

tanssii tuulessa

ja minä käytän ääntäni,

koska muutoin olen mykkä.