#7thheavengoesdigi

[venalaisen-turistimyynnin-p-blog]

Innovointi ja Innovaatio

Sana “innovaatio” lienee viime vuosina yksi käytetyimmistä termeistä talous- ja tekniikkajulkaisuissa. Siltä ainakin tuntuu, kun eteeni jatkuvasti osuu otsikoita, kuten: ”Miksi Suomen innovaatiot eivät käänny rahaksi?” (Talouselämä).

Mutta mitä tämä ”innovaatio” oikeasti on? Kun olin peruskoulussa, en kuullutkaan koko käsitteestä. Muistan, että ensimmäisen kerran tämä käsite kiinnitti huomioni noin vuonna 2008, kun teknologiakehitys alkoi olemaan yksi puhutuimmista aiheista. Silloin en tiennyt mitä tämä sana tarkoittaa! Eikä mikään ihme, ennen puhuttiin keksinnöistä - tavarasta ja laitteista. Mut sitten tulikin aika, jolloin mikä vain voisi olla kehityksen kärkeä, jopa palvelu tai ajattelutapa. Näin kuvataan innovaatiota yksinkertaisuudessaan: ”Innovaatio on yrityksen markkinoille tuoma uusi tai olennaisesti parannettu tuote (tavara tai palvelu)” (Tilastokeskus).

Mikä EI OLE innovaatio? Ensin pitää ymmärtää, mikä se ON! Tavallisten ihmisten mielikuvitustaitoja laitetaan koville ja kykyjä venytetään äärirajoille, kun kaikki mitä nykyään teemme pitää olla johtajien mielestä innovoivaa. Onko innovaatio sitä, kun kahden reissun sijaan tehdään yksi reissu, kun hiffataan että viedessä voi myös tuoda jotain paluumatkalla? No ei, sehan on maalaisjärkeä. Innovaatio on jotain oikeasti uutta. 

Ikävä kyllä kaikki meistä eivät ole innovaattoreita, eikä se ole huono asia. Huono asia mielestäni sen sijaan on, että meitä pommitetaan joka suunnasta tämän tyyppisillä viesteillä: ”Kehitä työpaikkasi innovointia ja tuottavuutta” (Työelämä 2020). Tämäha on vain mediatrendi.. Jos jokainen alkaa tuomaan ideoita esimiehilleensa ilman asianmukaista ymmärrystä kokonaisprosesseista, se alkaa syömään resursseja enemmän kuin tuo hyötyä. Jokainen joka kykynee oman työpanoksensa lisäksi kehittämään omia työskentelyprosesseja paremmiksi on toki kunnian arvoinen, mutta mielestäni tämä on jokaiselle muutenkin vähimmäisvaatimus! Kannattaa siis mielestäni meidän kaikkien panostaa innovaatio-käsitteen selittämiseen, ymmärtämiseen ja innovointi-tekniikkojen kehitykseen, jotta väärinkäsitykset vältetään kansan tasolla.

Sitten ytimeen. Innovointi on erittäin tärkeää. Se, joka innovoi itselle edullisemman, helpomman, nopeamman tai tehokkaamman tavan suorittaa jotain - on kuningas! Tämä kaikki kuitenkin on peräisin tarpeesta. Väkisin innovointi on mielestäni resurssien hukkaanheittoa. Ikävä kyllä nykyään monet ”start-up:it” (toinen trendisana)  syylistyvät tähän, kun yrittävät yrittää yrittämisen vuoksi, ilman todellista tarvetta luoda uutta arvoa jossain elämän alueella.  

[satu-toivonen-blog]

Innovointi – Luovien ja viisaiden etuoikeus ja temmellyskenttä

1.

Innovointi – tuo päivän muotisana, joka kauhistuttaa minua. Se on uuden keksimistä, ideointia, mindmappaystä, out of the box – ajattelua, luovuutta, leikkisyyttä, tätä aikaa, ajankohtaista, tulevaisuutta, nuorten juttu, hirveän fiksujen ihmisten juttu, rohkeutta, kekseliäisyyttä, nörttiyttä, elinehto, maailmanparannusta, ymmärrystä teknologiasta, hurjapäisyyttä, sosiaalisuutta, ajatusten jakamista, usein yksinkertaisuutta, älynväläyksiä ja ongelmaratkaisukykyä, ainakin.

Siis kaikkia niitä asioita joita ihailen, mutta koen etten itse omaa. Myönnän, minulla on ennakkoluuloja innovointia kohtaan, ehkä pahojakin. Tai ei ehkä itse innovointia kohtaan, vaan sitä että se koskettaisi minua millään lailla...koska en koe olevani luova.

2.

Miellän innovoinnin sosiaaliseksi tapahtumaksi jossa nuoret ja kaikkia muita fiksummat ja luovemmat tyypit istuvat designtoimistossa ideoimassa, hörppivät siinä erikoiskahveja ja mehuja ja ovat ihan hirveän aktiivisia ja osallistuvia, iPadit ojossa. Niin ei-minun-juttu.

Noh, luulen, että ihan tätä ei ollut ilmassa kun Thomas Alva Edisonilla lamppu syttyi tai Einstein teorioineen mellasti tieteen kentällä. Joka tapauksessa tulee väistämättä mieleen, että innovointia tekevät tavalla tai toisella poikkeusyksilöt, poikkeuksellisissa tilanteissa ja mielellään oman mukavuusalueen ulkopuolella (where the magic happens), koska se ruokkii luovuutta.

Toisaalta totta tietysti on, että kaikki voivat innovoida (paitsi me, jotka emme ole luovia) omassa ympäristössään ja tuottaa siihen lisäarvoa mm. helpottamalla arjen rutiineja oivilla keksinnöillä. Niksi-Pirkka – palstahan on arjen innovoinnista loistava esimerkki.

3.

Ilman innovointeja ei parannettaisi sairaita, liikuttaisi paikasta toiseen nopeasti ja ilmojen halki tai viihdyttäisi äärettömiä tunteja laatuviihteen parissa paikassa kuin paikassa. Kaikkien hetkessään uusien, markkinoille tulevien tuotteiden ja palveluiden ja ajatusten takana on innovointia, älynväläyksiä ja oivalluksia.

Innovointia tehdään yleensä johonkin tarpeeseen, halutaan ratkaista ongelma. Halutaan parantaa olemassa olevan tavaran tai palvelun laatua, kehittää uusia toiminnallisuuksia tai keksiä jotain aivan uutta ja käänteentekevää.

Innovointi on ilman muuta tärkeää, elintärkeää, ehkä kaikkein tärkeintä! Kuinka pitkään ihmiskunta sinnittelisi tästä hetkestä eteen päin ilman ainoatakaan uutta innovaatiota, uutta lääkettä, paranneltua tuotetta tai palvelun muotoa?

Kiinnostava ajatus.

Lopuksi.

Edellä ilmi käyvästä ennakkoasenteestani huolimatta olen melko innokkaana ottamassa osaa tämän opintojakson innovointiprosessiin ja toivon siitä jotakin oppivani. Luova  kanssaopiskelijani lohdutti minua sanoen, että olen kyllä luova, mutta se ilmenee eri tavoin. Olen ollut hänen kanssa samassa ryhmässä kahden muun moduulin projektityössä, joten hän on nähnyt toimintatapani.

’Se ilmenee eri tavoin..’

Saan olla luoville innovoijille monesta kiitollinen– mutta se ei ole minun juttu  – vai olisiko sittenkin, jossakin muodossa?

(Huom. En käyttänyt tähän tekstiin mitään lähteitä, vaan purin ennakkoluuloni ja turhautumiseni innovointia kohtaan ihan spontaanisti kun nyt mahdollisuuden sain.)