#blieberry

[futurama]

been on an oats and berries kick lately

[valtteriahomaa-blog]

Muu maa mustikka

Ihan ensimmäiseksi minun täytyy kyllä sanoa, että pääsin noiden edellisten postausten myötä jotenkin niin hyvän fiilikseen, että ajattelin jatkaa kirjoittamalla lisää marjoista joista minä pidän ja joista olen oikeastaan aina myös pitänyt. Olen jo hyvin pitkään ajatellut että kaikkein parasta on syödä sellaisia  hedelmiä ja marjoja ja ylipäätään sellaisia kasviksia, joita kasvaa lähellä sitä paikkaa, jossa paikalliset ihmiset asuvat. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi talven aikana tarvittavat tietyt vitamiinit kannattaisi mieluummin saada syömällä paikallisia marjoja kuin että ostaisin kaupasta vaikkapa jotakin todella kaukaa tuotuja appelsiineja tai muita sellaisia etelän hedelmiä. Kyllähän minäkin appelsiineista tykkään hyvin paljonkin, ei siinä mitään. Mutta jotenkin ajattelen, että pidemmän päälle se vain ei ole kauhean järkevää kuljettaa tänne pohjoiseen syötävää, jonka painosta suurin osa on vettä maapallon toiselta puolelta. Sitä paitsi jos ihmiset harrastaisivat pienessä määrin erilaisten metsissä ja puutarhoissa kasvavien marjojen keräilyä, heidän ei oikeastaan tarvitsisi käyttää aikaansa ihan niin paljon liikunnan harrastamisen. Sitä paitsi Erilaiset esimerkiksi puutarhaan liittyvät työt, kuten marjojen poiminta ja muu sellainen vaatii keholta hyvin monipuolista liikuntaa, joka on vielä sellaista, jossa täysin samanlaiset liikkeet peräkkäin eivät kovinkaan usein toistu. Toisin sanoen kotimaiset paikalliset metsissä ja puutarhoissa kasvavat marjat ja niiden käyttäminen on monin tavoin ihmiselle hyvin terveellistä.

Jos nyt puhutaan näistä meillä Suomessa metsässä kasvavista marjoista, minun täytyy kyllä sanoa että minä pidän kaikkein eniten mustikoista. Ajattelen että tavallaan mustikoiden kypsyminen ja kypsien mustikoiden käyttäminen ensimmäistä kertaa saa todella kesän alkamaan. Kun olin lapsi, äidillä oli tapana sanoa minulle ja sisaruksilleni että käykääpä nyt katsomassa metsässä, olisiko siellä jo kypsiä mustikoita. Jos kypsiä mustikoita löytyi enemmänkin, keräsimme niitä niin paljon, että niistä pystyy valmistamaan mustikkapiirakan, mutta jos kypsiä mustikoita oli vain vähän, keräsimme ne ja kotiin tultuamme teimme itsellemme mustikkamaitoa. Noilla samoilla mustikkaretkillä tuli hyvin usein syötyä myös ketunleipiä suurten kuusten juurilta.

Viimeisellä marjareissulla kävi ihan hauska sattumus kun auto levähti ihan totaalisesti tienposkeen. Lähdin selvittelemään, että mistä löytyisi apua ja päädyin lähellä sijaitsevaan moottoriurheiluvarustekauppaan. Lopputuloksena nämä ralliautojen kanssa työskentelevät kaverit sitten katsoivat, mikä autossani oli pielessä ja soittivat sellaisen kaverin paikalle, joka sai autoni jälleen toimimaan kunnolla.

. Olen siis tottunut käyttämään mustikoita lähinnä kesän ensimmäisten piirakoiden valmistamiseen. Minusta mustikat ovat parhaimmillaan nimenomaan tuoreina. Mustikka on maultaan melko mieto joten se sopii hyvin alkukesän ruokiin, kun vasta ollaan totuttelemassa kesän makuihin. Kannattaa myös muistaa mustikan kohdalla sellainen asia, että mustikat eivät säily kovinkaan hyvin. Tietysti mustikoita voi hyvinkin pakastaa mutta minusta pakastetut mustikat menettävät maustaan jotakin hyvin oleellista. Kaikista paras tapa säilöä mustikoita onkin kuivaaminen, jota tosin nykyään ei harrasteta kovinkaan paljoa. Ilman sähkökäyttöistä kuivuria mustikat kuivuvat muutamassa päivässä. Tosin kerran kuivatetut mustikat säilyvät sitten monia vuosia. Mustikoita kuivattaessa tulee muistaa, ettei kuivauslämpötila saa missään kuivaamisen vaiheessa nousta yli 50 asteen.