22/07/2015 – Motivaatiota päiviin
Tämä viikko on mennyt todella aktiivisissa merkeissä. Olen aloittanut aamuni aurinkotervehdyksellä, käynyt juoksemassa, nähnyt kavereita ja opiskellut muutaman tunnin päivässä. Viime viikon lopulla hyvä ystäväni tuli luokseni yöpymään ja juopumaan. Kävelylenkkimme ja juttutuokiomme saivat minuun lisää intoa tehdä asioita. Tällä kertaa motivaatio on tullut lihaksi.
(Ja toivottavasti pian lihakseksi.)
Tuntuu, että olen taas päässyt kiinni sopivaan rytmiin elämässä. Pidän aikaisista herätyksistä, koska saan eniten aikaan aamusta ja aamupäivästä. Kolmen jälkeen tulin kämpille ja aika on mennyt lähinnä pelaillessa. Pyykit sain tosin pestyä, ja kohta olisi tarkoitus lähteä kirjastoon. Olen myös menossa elokuviin tänään. Seurueeseen kuuluu myös Entiseni.
Emme ole nyt olleet niin paljon yhteyksissä kuin aiemmin. Häneltä ei ole tullut satunnaisiakaan irkkiviestejä, mikä välillä ihmetyttää. Yrittääköhän hän säästellä tunteitani? Hän on ehkäpä huomannut, että humalaisena itkeskelen hänen peräänsä, joten nyt ottaa sitten etäisyyttä. Minä en juurikaan ole ollut se aloittava osapuoli keskusteluissa. Toisinaan pyytelen syömään tai kertoilen jotain menovinkkejä, mutta harvoin jaksan ulista muista kuulumisistani, koska ne tuskin hirveästi kiinnostavat.
Sellaista todella surevaa ikävää en ole viime aikoina tuntenut. Tällä viikolla aivojani on kuluttanut ajatus siitä, että minä todellakin luovutin suhteessamme ja päätin antaa olla. Ehkä olisimme edelleen yhdessä, jos olisin sitä aikanaan vaatinut. Joten ero on aivan täysin ollut minun päätökseni. Siksi en tahtoisi tahtoa häntä takaisin. Minulla oli hyvä syy erota, joten turha parkua tai jotain sinnepäin.
Koska en jaksanut taistella parisuhteeni puolesta, en ole sen arvoinen.
