Sosiaaliset luokittelut ja syntyperä
Ihmiset sekä itse muodostavat ryhmiä että luokittelevat itsensä johonkin ryhmään, toisinaan heidän omasta valinnastaan riippumatta. Suurin osa on sellaisia, joihin kuulumiseen emme itse voi vaikuttaa. Tällaiset ovat esimerkiksi ne, joihin synnymme, tai ryhmät, joihin jokin ulkopuolinen taho meidät luokittelee. Luokitteluihin yhdistyy usein vallankäyttö. Muun muassa sukupuoli, rotu tai etninen tausta ovat ryhmiä, joihin kuulumiseen ihminen ei itse syntyessään ole voinut vaikuttaa.
Sukupuoli on iän ohella sellainen luokitteluperusta, johon perustuvia jakoja käytetään kaikissa yhteiskunnissa ja kaikissa kulttuureissa. Sukupuolen perusteella jaetaan valtaa, työtehtäviä ja vastuuta.
Sukupuoleen liitetyt sosiaaliset odotukset saattavat esimerkiksi ilmetä ruumiin muokkauksena.
Työnjako on yksi selkeä sukupuoleen perustuvan luokittelun ilmentymä. Kotityöt jakaantuvat edelleen epätasaisesti siten, että naiset tekevät niitä selvästi miehiä enemmän. Vastaavasti työmarkkinoilla toimialat ja työtehtävät ovat pitkälti jakautuneet suokupolen mukaisesti. Tällaisesta töiden jakautumisesta miesten töihin ja naisten töihin voidaan käyttää nimitystä horisontaalinen segregaatio. Työmarkkinoilla on myös vertikaalista segregaatiota, tässä yhteydessä puhutaan niin sanotusta lasikattoilmiöstä. Periaatteessa mikään ei estä naista etenemästä urallaan, mutta johonkin urakehityksen seisauttavaan näkymättömään esteeseen monet heistä kuitenkin jossain vaiheessa törmäävät.
Rotu ja etnisyys
Sukupuolen lisäksi rotu ja etnisyys ovat yhtä lailla yleisiä ja ihmisten syntyperään liittyviä luokitteluja. Rotuun usein vedotaan jaettaessa ihmisiä ryhmiin. Ruumiilliset tuntomerkit on valittu luokittelun välineiksi. Robert Miles on huomauttanut, että ihmisiä biologisesti erottavat seikat eivät olekaan niin merkittäviä kuin merkitykset, joita näihin eroihin liitetään. Kun puhutaan rodusta, kuitenkin vain tiettyjä piirteitä merkityksellisinä. Ihonvärin mukaan jetaan ihmisiä esim. mustiin ja valkoisiin, Sen sijaan emme puhu isojalkaisten ja pienjalkaisten rodusta. Kysymys on merkityksellistämisestä, jossa toiset fyysiset tuntomerkit merkityksellistävät rotua ja toiset eivät. Samalla tämä osoittaa, ettei kyse ole luonnonmukaisesta jakautumisesta vaan historiallisesti ja kulttuurisesti syntyneestä luokittelusta.
Rotu on siis viime kädessä sosiaalinen kategoria, jota käytetään fyysisesti erilaisten erotaamiseksi muista.
Rodulla viitataan useimmiten nimenomaan ihmisten välisiin fyysisiin ja biologisperäisiin eroavaisuuksiin. Käsite etnisyys taas liittyy pikemminkin tietyn yhteisön jakamiin kulttuurisiin piirteisiin. Kieli, uskonto tai käsitys yhteiseistä traditioista ja historiasta ovat tällaisa, mutta myös ruokailutottumukset tai määrätyt käytöstavat voivat olla juuri tietylle etniselle ryhmälle tyypillisiä. Ne ovat opittuja ominaisuuksia; entiset piirteet eivät siirry geneettisesti vaan ne opitaan sosialisaation myötä. Etnisestä identiteetistä puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen tietoisuutta omasta etnisestä taustastaan. Siihen siis kuuluu itsemäärittely, jossa yksilö sijoittaa itsensä jonkin yhteisön jäseneksi. Toiseksi siihen kuuluu myös yhtäältä erilaisuuden kokeminen, toisaalta yhteenkuulumisen tunne. Etninen identiteetti on siis sekä kollektiivinen että yksilöllinen.
Rodun tavoin myös etnistä taustaa käytetään erottelujen perustana.
Sosiaalinen stratifikaatio
Kun sosiologiassa tarkatellaan ihmisryhmien välistä sosiaalista hierarkiaa, puhutaan yhteiskunnan kerrostuneisuudesta, eli sosiaalisesta stratifikaatiosta. Sosiaalinen stratifikaatio tarkoittaa, sitä että väestö jakautuu kerroksiin esimerkiksi tulojen, koulutusasteen, rodun, uskonnon iän, sukupuolen, vallan tai statuksen perusteella. Kerrostuneisuus viittaa siten kokonaisten ihmisryhmien epätasa-arvoiseen suhteeseen. Tietyn yhteiskunnan sosiaalinen kerrostuneisuus voidaan esittää pyramidina, asema paranee, mitä ylemmäs pyramidissa noustaan. Tiettyyn kerrostumaan kuuluvat jakavat siis samankaltaiset elinolot ja mahdollisuudet. Sosiaalisen epätasa-arvon muodot ovat usein yhtyeydessä toisiinsa. Esimerkiksi etnisen taustansa vuoksi syrjityt ovat usein myös muuta väestöä heikommin koulutettuja, ja he ovat keskimääräistä vähävaraisempia.
Eri kerrostumien rajat ovat selvästi vedettyjä ja ylläpidettyjä, eikä liikkuminen kerrostumasta toiseen, esimerkiksi nousu korkeampaan sosiaaliseen asemaan, ole mahdollista. Toisaalta sosiaalinen stratifikaatio voi olla avointa siten, että se tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen.
Sosiaalinen liikkuvuus tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan jäsenellä on mahdollisuus siirtyä sosiaalisesta kerrtumasta joko ylös- tai alaspäin. Yhteiskunnan kerrostuneisuutta on sosiologisessa tutkimuksessa tarkasteltu varsinkin yhteiskuntaluokkien kautta. Yhteskuntaluokkien perustana ovat pääasiassa taloudelliset seikat.
tekstilähde: Kimmo Jokinen, Kimmo Saaristo /Sosiologia