Tiedekuntahallitusten opiskelijajäsenten valinnasta
Edustajisto torjui eilisessä kokouksessaan hallituksen esityksen uudeksi hallintovaalijohtosäännöksi sen takia, että uuden säännön voimaan tultuaan tiedekuntahallitusten opiskelijajäsenet valitsisi ylioppilaskunnan hallitus. Edustajiston enemmistö seisoi avoimen vaalin takana, joten sääntömuutos palautettiin valmisteluun. Mikä on tiedekuntahallitus ja miksi sen opiskelijaedustajien valintatapaa haluttiin muuttaa?
Tiedekuntahallitukset luotiin entisten tiedekuntaneuvostojen tilalle vuonna 2013. Uusille tiedekuntahallituksille myönnettiin sellaista taloudellista ja toiminnallista valtaa, mitä entisillä tiedekuntaneuvostoilla ei ollut. Tiedekuntahallitusten tehtäviin kuuluu lähinnä tiedekuntien talouden ja toiminnan seuraaminen ja ohjaaminen. Ne esimerkiksi hyväksyvät tiedekuntien toiminnan taloudelliset raamit ja seuraavat sen toteutumista.
Keskusteluun tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajien valintatapa nousi, kun eräs OYY-aktiivi otti yhteyttä hallitukseen ja pääsihteeriin. Edellisissä tiedekuntahallitusvaaleissa, jotka käytiin siis syksyllä 2013, äänestysprosentit olivat todella huonot. Ne vaihtelivat kahdesta prosentista neljääntoista prosenttiin. Osassa tiedekunnista vaalia ei edes järjestetty, koska ehdolle asettuneita oli saman verran kuin paikkoja oli tarjolla. Vaaleihin käytetty työaika ja rahalliset resurssit tuntuvat suurilta, kun äänestysprosentit ovat hyvin pienet. Käytännössä kuka vaan voi tulla valituksi tiedekuntahallitukseen ilman minkäänlaista kampanjointia, jos hakijoita on saman verran kuin paikkoja. Lisäksi jotkut opiskelijajäsenet ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, eli he eivät ole käyneet kokouksissa eivätkä ole antaneet itsestään tai poissaoloistaan mitään tietoa tiedekuntahallitukselle.
Hallitus esitti edustajistolle hyväksyttäväksi sääntöä, jossa tiedekuntahallitusten opiskelijajäsenten valinnan tekisi jatkossa ylioppilaskunnan hallitus. Ylioppilaskunnan hallitus, joka on edustajiston valitsema, olisi pätevä valitsemaan opiskelijajäsenet. Hallitus tekee tälläkin hetkellä päätöksen useista hallinnon opiskelijaedustajista. Hakijat voitaisiin karsia hakemusten tai motivaatiokirjeiden avulla ja sopivimmat hakijat voitaisiin vielä haastatella. Näin tiedekuntahallituksiin saataisiin varmasti nohevat opiskelijajäsenet.
Vaalien puolesta puhuu kuitenkin opiskelijademokratian periaate. Vaalien kautta opiskelijat saavat itse valita edustajansa tiedekuntahallituksiin. Tiedekuntahallituksiin pyrkivät opiskelijat voivat tehdä kampanjatyötä, jossa osoittavat osaamisensa ja motiivinsa ja keräävät näin ääniä opiskelutovereiltaan. Toisaalta he voivat myös viedä kaverinsa kaljalle ja pyytää näitä äänestämään itseään. Joka tapauksessa, opiskelijat valitsevat suoralla demokratialla edustajansa tiedekuntahallituksiin. Jos hallitus valitsisi opiskelijajäsenet, lisäisi se hallituksen työtaakkaa ja siirtäisi samalla opiskelijoiden suoraa valtaa valinnasta hallitukselle.
Edustajisto palautti esitetyn sääntömuutoksen valmisteluun sillä evästyksellä, että tiedekuntahallitusten opiskelijajäsenet tulisi edelleen valita vaalilla. Jotkut edaattorit huomauttivat, että todellinen ongelma ei ole opiskelijajäsenten valintatavassa, vaan siinä, että opiskelijoita ei jostain syystä kiinnosta hallintovaalit. Toiveikkaita - ja kriittisiäkin - puheita kiinnostuksen ja äänestysprosenttien noususta sähköisen äänestyksen käyttöönoton myötä kuultiin paljon. Monet myös pohtivat, että onko kiinnostuksen herättämiseksi tehty vielä tarpeeksi toimenpiteitä. Muutamissa tiedekunnissa nykyiset tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajat ovat ryhtyneet työhön kiltojen ja ainejärjestöjen kanssa, jotta opiskelijat saataisiin syksyllä kiinnostumaan vaaleista.
Kertokaa meille, opiskelijat, miksi hallintovaalit eivät kiinnosta? Onko tiedekuntahallitukset niin kaukaisia hallintohimmelien osia, että niistä on vaikea saada otetta? Onko tiedekuntahallitusten tehtävät hämärän peitossa?
Haluamme panostaa vaaleihin kunnolla, koska ne nyt tullaan joka tapauksessa järjestämään jälleen ensi syksynä. Vaaleista viestimisessä on tietysti iso työ, mutta myös ainejärjestöjä, kiltoja ja nykyisiä tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajia tarvitaan kantamaan kortensa kekoon. Jo tiedekuntaneuvostovaalien aikaan todettiin, että ylioppilaskunnan hallituksen, toimiston työntekijöiden ja keskusvaalilautakunnan työpanos ei riitä lisäämään opiskelijoiden kiinnostusta vaaleihin. On paljon kiinni niistä henkilöistä, jotka lähtevät vaaleihin ehdolle. Sitäkin enemmän asetamme toivomme niihin tyyppeihin, jotka pystyvät innostamaan opiskelijoita asettumaan ehdolle ja kampanjoimaan.
Voitaisiinko siis tehdä yhdessä tiedekuntahallituspaikoista kiinnostavia ja vaaleista kunnon kisa? Vaihtoehtoisesti voidaan miettiä, tarvitaanko vaaleja enää siinä vaiheessa, kun opiskelijajäsenten valinta kiinnostaa vain murto-osaa tiedekunnan opiskelijoista.