#haulikko

[metsalle]

Lyijykieltoalueet kartalla

Lyijykiellon laajennus astui voimaan 15.2.2023 ja koskee käytännössä kaikkea haulikolla tapahtuvaa metsästystä. Kosteikkojen ja niiden suojavyöhykkeiden rajat ovat maallikolle mahdottomia tunnistaa. Asiaa helpottaakseen viranomaiset ovat rakentaneet karttapalvelun, josta kieltoalueet näkyvät. Continue reading Untitled

View On WordPress

[metsalle]

Pikatestissä Garmin Xero S1 Trapshooting Trainer harjoituslaite

Pikatestissä Garmin Xero S1 Trapshooting Trainer harjoituslaite

Korvaako miniprojektorin näköinen laite trappivalmentajan, takaako tietotekniikka tulokset ampumakisoissa? Testasimme Garminin keväällä julkistaman Xero S1 Trapshooting trainer -laitteen ja jaoimme pikaoikeutta kenttäolosuhteissa.

(more…)

View On WordPress

[metsalle]

Haulikko on lähimatkojen ase: lyijyn korvaava rauta tehoaa vain lähietäisyyksiltä, eikä lyijykään kovin kauas kanna. Volfram, eli kansainvälisittäin tungsten on lyijyä raskaampi alkuaine, jota löytyy luonnon lisäksi myös kaupan hyllyltä puristettuna haulikonpatruunaan istuviksi papanoiksi. Volframipatruuna pidentää tehollisen ampumamatkan yli puoleensataan metriin. Nyt ladataan tälläinen ihmepatruuna itse.

Koska tässä touhussa sähläämisessä voi olla vakavat seuraukset, en ota vastuuta sinun tekemisistäsi, tämän tekstin tai latausreseptin todenpitävyydestä tai mistään muustakaan. Lataa paukkusi selvin päin ja käytä suojalaseja.

Alkuperäinen resepti on Nordhunterin kehittelemä ja sen tiedot ovat sellaiset kuin ne tämän artikkelin julkaisuhetkellä (maaliskuu 2017) on esitetty. Reseptejä voidaan päivitellä aika-ajoin, joten originaali kannattaa tarkistaa ennen lataushommiin lähtemistä.

Kaukokantoinen mylariin kääritty tungsten-latinki

Tässä reseptissä rakennettavat, raskailla hauleilla ladatut patruunat ovat varmasti monelle itselataajalle se perimmäinen syy haulikonpatruunoiden pakertamiseen. Reseptin paukku sortaa niin hanhia, repolaisia kuin kauriitakin. Painavalla Tungsten-18 volframihaulilla täytetty kokonaisuus toimii taatusti pitkilläkin matkoilla.

Tässä näpsäkässä reseptissä patruunat tuotetaan sarjatuotannon sijaan yksittäin. Jokainen ruuti- ja volframisatsi punnitaan ruutivaa’alla ja latausprässiä käytetään ainoastaan välitulpan asentamiseen ja patruunan stuukkaamiseen. Puhutaan siis aidosta artesaanityöstä, jossa jokainen paukku on rakennettu isolta osin käsin, ajatuksella ja ammattitaidolla sellon soidessa taustalla ja juhlamokan höyrytessä kupissa.

Ainesosat

1kpl nallitettu haulikon hylsy mallia Maxam 12/70

1,80g Hodgdonin Longshot ruutia

1kpl TPS Preslit -välitulppa

1kpl 20 kal. vahattu huopatulppa koossa 21 mm (huom. 20 cal tulppa)

1kpl Thin Mylar -kalvo

32g Killer Shot Tungsten-18 volfram-hauleja

Lisäksi tarvitset ruutivaa’an ja latausprässin.

Vaiheet

1. Aseta tyhjä, nallitettu hylsy ruutivaa’alle, kalibroi se ja annostele patruunan pohjalle oikea määrä ruutia.

Ruudin annostelu on tarkkaa puuhaa, mutta hyvä vaaka nopeuttaa työskentelyä

2. Leikkaa 21 mm huopatulpasta parin millin siivu pois ja laita se syrjään myöhempää käyttöä varten

Huopatulpasta leikataan ohut siivu talteen myöhempää käyttöä varten

3. Kierrä mylar-kalvo nyt 19mm huopatulpan ympärille ja työnnä koko komeus TPS preslit välitulpan sisään pitäen kiinni huopatulpasta ja saattaen sen kuvien mukaisesti kupin sisään. Huopatulpan työntäminen haulikupin perälle kannattaa tehdä latausprässillä vasta haulikupin hylsyynasentamisen yhteydessä. Näin lopputuloksesta tulee siistimpi eikä preslit-välitulppa aukea asennuksessa koska hylsyn seinämät tukevat sitä.

#gallery-0-9 { margin: auto; } #gallery-0-9 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-0-9 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-9 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Mylar-huopatulppapaketti asentuu parhaiten pitämällä huopatulpasta tukevasti kiinni

.. ja työntämällä koko komeus haulikuppiin mylar-kalvo edellä, kupin ja mylar-rullan saumakohdat limittäin

Lopputuloksessa huopatulppa on suurinpiirtein tasan mylarin kanssa. Huopatulppa työnnetään kupin perälle prässin avulla.

4. Vasta rakennettu kuppipaketti työnnetään hylsyn sisään latausprässillä. Samalla prässin mäntä työntää huopatulpan haulikupin perälle ilman, että TPS preslit-haulikuppi aukeaa.

#gallery-0-10 { margin: auto; } #gallery-0-10 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-0-10 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-10 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Haulikuppi mylareineen ja huopatulppineen asetetaan prässiin ja ajetaan mäntä alas

Painetta voi käyttää Mec 600jr prässin asteikolla sellaiset nelisenkymmentä yksikköä

Paikalleen asetetussa haulikupissa olevassa huopatulpassa näkyy männän heikko jälki

[WPGP gif_id=”2721″ width=”600″]

5. Laita puolivalmis patruuna vaa’an päälle, nollaa se ja annostele voilfram-haulit kupin sisään. Koska volfram on kallista, on vakaa käsi valttia eikä tungsten jyviä kannata roiskia ympäri lattiaa.

#gallery-0-11 { margin: auto; } #gallery-0-11 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 50%; } #gallery-0-11 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-11 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Volfram-haulien annostelu käsin vaa’an avulla

Tungstenilla haulitettu patruuna

6. Lopuksi kaivetaan se toisessa vaiheessa leikattu parimillinen huopatulpan palanen ja asetetaan se muovikupin sisään niin, että huopatulpanpala on kokonaan muovikupin sisällä.Yhdessä Thin Mylar -kalvon kanssa paketti pysyy hyvin kasassa pidemmälläkin matkalla eikä kova volframi raavi piipun seinämiä.

Sulkemista vaille valmiina. Huopatulppa on asetettu kokonaan TPS preslit -välitulpan sisään.

7. Lopuksi patruuna stuukataan normaalisti.

#gallery-0-12 { margin: auto; } #gallery-0-12 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-0-12 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-12 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Patruunan esistuukkaaminen

Valmis patruuna uunituoreena prässissä

Tuotokset rivissä

Tungstenin korkean hinnan takia näitä patruunoita kannattaa säästellä niihin erikoistilanteisiin, jossa on pakko kurkottaa kertaluokkaa pidemmälle tai vaaditaan ekstratehoa. Pari paukkua taskun pohjalla sorsajahdissa helpottaa tilannetta kummasti kun kanadanhanhiparvi kaartaa paikalle eikä isompaa rautamurkulaa ole sattunut mukaan.

Itse ladatut haulikonpatruunat kannattaa säilyttää selkeästi merkittyinä

Pitkän kantaman tungsten-18 -patruunan lataaminen itse Haulikko on lähimatkojen ase: lyijyn korvaava rauta tehoaa vain lähietäisyyksiltä, eikä lyijykään kovin kauas kanna. Volfram, eli kansainvälisittäin tungsten on lyijyä raskaampi alkuaine, jota löytyy luonnon lisäksi myös kaupan hyllyltä puristettuna haulikonpatruunaan istuviksi papanoiksi.

[metsalle]

Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen ryhtyminen on pyörinyt pitkään mielessäni. Olen ladannut kiväärin patruunoita jo pidemmän tovin, mutta haulipaukut olen ostanut suosiolla hovitoimittajiltani.

Haulikon panosten lataaminen itse mahdollistaa kuitenkin tehdaspaukkuja paremman suorituskyvyn ja patruunan sovittamisen juuri omalle aseelleen sopivaksi. Vaikka rahan säästäminen ei ole samaa luokkaa kiväärinpatruunoiden itselataamisen kanssa, ovat itseladatut haulikon patruunat premium-paukkuja halvempia.

Reseptin noudattaminen on avain turvalliseen lataamiseen

Mainitsen nyt tässä hyvien tapojen mukaan erikseen, että en ota minkään valtakunnan vastuuta tämän tekstin oikeellisuudesta, latausresepteistä tai mistään muustakaan :)

Haulikon patruunat ladataan aina sopivan reseptin mukaisesti. Latauksien kehittelyä ei voi tehdä ylipainemerkkien perusteella. Jos omavalmistepatruunan laukaisun jälkeen hylsyn kanta on laajentunut tai hylsy jämähtänyt pesään, nallin iskurinjälki palautunut, nalli puhjennut tai lentänyt ulos hylsystä ollaan jo raskaasti vaarallisen piipunpaineen puolella. Turvallinen reseptien kehittäminen vaatii haulikkoon kiinnitettävän painemittarin sekä nopeusmittarin.

Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen tarvittavia latauslaitteita ja -tarvikkeita maahantuova Nordhunter on viime aikoina tehnyt reippaasti töitä kehitellen maahantuomilleen komponenteille sopivia reseptejä. Sain heiltä laitteet ja tarvikkeet lainaan ja talven- ja kevään aikana Metsälle valistaa lukijoitansa tässä käsityötaidossa.

Miksi ladata haulikon patruunat itse

Harrastamiseenhan ei vaadita järkisyitä ja latailu on mukavaa tekemistä. Jos investointiaan pitää perustella itselleen tai vaimoväelle, voi touhua puoltaa sillä, että itse lataamalla saa priimaa patruunaa järkihintaan.

Paras haulikon patruuna ottaa huomioon lain, aseen sekä ampujan tarpeet. Vesilinnut ammutaan vahtoehtomateriaalilla, joka voi olla lyijyä kevyempää (teräs) tai raskaampaa (volframi, eli tungsten) – muuhun metsästykseen käytetään useimmiten lyijyä. Ampuja puolestaan voi preferoida tiukkoja latauksia ja sietää kovaa rekyyliä, toinen puolestaan pärjää lussummallakin. Aseet ovat yksilöitä ja joku patruuna käy paremmin yhdessä kuin toisessa aseessa. Piipun supistuksella tai valitulla supistajalla on myös suuri merkitys patruunan käynnille.

Järjestelmällinen ihminen löytää kyllä ennen pitkää kaikki tarpeensa täyttävän tehdaspatruunan. Siinä vaiheessa paukkua kannattaa hamstrata kaapit täyteen, sillä valmistajatkin päivittävät reseptejään tai patruunan valmistus saatetaan lopettaa.

Lataamalla patruunansa itse on sopivan yhdistelmän hakeminen kohtuullisen helppoa, sillä testiä varten ei tarvitse ostaa kokonaista rasiaa kerralla. Lataamalla ja koeampumalla pari patruunaa kerrallaan saa nopeasti selville mikä kokonaisuus toimii itselle ja omalle aseelleen parhaiten.

Niin on edukasta paukkua tarjottimella

Säästääkö itselataamalla

Yksinään hinta ei ole mielestäni riittävä syy lataamaan haulikonpatruunansa itse. Yksittäisen (teräs) patruunan kustannus koostuu seuraavista komponenteista:

Nallitettu hylsy (Maxam), 0,18 € (pelkkä nalli 0,09 €)

Välitulppa (Gualandi Magnum Super G), 0,05 €

Teräshauli (Steel Shot), 30 g, 0,13 €

Ruuti (Hodgdon Longshot), 1,7 g, 0,33 €

Yllämainitulla kokoonpanilla hinnaksi tulee vajaa 70 senttiä per patruuna. Vielä matalampaan hintaan pääsee, mikäli korvaa Hodgdonin ruudin hieman edullisemmalla Vihtavuorella. Silloin patruunan hinnaksi voidaan laskea n.50 senttiä. Jos sortaa lintunsa maahan aina halvimmalla paukulla mitä kaupasta löytyy, ei itselataamalla saavuteta hintaetua mutta rahalleen saa paljon paremman vastineen. Premium-patruunoihin, joita itseladatut paremmin vastaavat, verrattuna hintaero on kaksinkertainen itseladattujen eduksi. Parinsadan metsästyspatruunan vuosivaudilla paukuteltuna neljänsadan euron investointi maksaisi itsensä takaisin neljässä vuodessa.

Volframia ladattaessa yksistään 32 g KillerShot Tungsten 18 -haulia kustantaa 3,80 €, joten kokonaisen patruunan hinnaksi tulee hieman alle neljä ja puoli euroa. Ainoa saatavilla oleva painavalla 18 g/cm³ volframilla ladattu patruuna on UnA-tehdaspatruuna jonka hinta on lähes 15 €/kpl.

Edullisempia volframilla ladattuja tehdaspatruunoita kyllä löytyy, esimerkiksi Gyttorpin Silver, mutta niissä käytetään painoltaan lyijyä vastaavaa 12 g/cm³ volframiseosta, joka on kaukana KillerShotin painosta.

Haulikon patruunan komponentit

Haulikon patruuna koostuu tyypillisesti alla listatuista osista. Kokoonpanot voivat kuitenkin vaihdella perustylsästä aina hyvinkin eksoottisiin ratkaisuihin.

Hylsy ja nalli

Patruunoiden pakertaja voi käyttää kertaalleen ammuttua hylsyä nallittamalla sen uudestaan tai ostaa kaupasta suoraan valmiiksi nallitettuja hylsyjä. Haulikon hylsyn voi ladata uudestaan muutamia kertoja, mutta käytettyjen hylsyjen käyttäjän tulee tarkistaa kierrätyshylsy huolellisesti jokaisen latauskerran välissä ja hylätä epäilyttävät yksilöt.

Hylsyjen ja nallien rakenteissa on eroja. Lataajan pitää huomioida, että kahden ulkoisesti saman näköisen hylsyn sisämitoissa ja rakenteessa voi olla merkittäviä eroja jotka vaikuttavat valmiin patruunan painearvoihin.

Maxam 12/70 valmiiksi nallitetut hylsyt asemissa

Ruuti

Haulikonpatruunan ajoaineena käytetään tarkoitukseen sopivaa ruutia. Itse aloitin hankkimalla purkin Hodgdonin Longshot-ruutia, joka on raskaille metsästyslatauksille sopiva pyöreä lehtiruuti, jolla voi lähettää ilmoille lyijyä kevyempiä ja raskaampia materiaaleja. Nordhunterin latausresepteissä käytetään Longshotin ohella Vihtavuoren ja Alliantin ruuteja.

Hodgdon Longshot

Välitulppa

Iloisen värinen Gualandin välitulppa

Välitulpan tarkoituksena on erottaa haulilasti ruutikaasusta ja toimia kelkkana joka kuljettaa haulit ulos piipusta. Haulit sisäänsä sulkeva välitulppa suojaa piipun seinämiä kovilta haulimateriaaleilta. Tulpan pitää lisäksi olla sopivan kokoinen niin, että se täyttää patruunan sisällä olevan ylimääräisen tilan.

Tulppia siis piisaa jokaiseen kokoon ja makuun. Ja kuten muussakin haulikon patruunoiden lataamisen liittyvässä, suosittelen vahvasti jättämään soveltamisen väliin ja pitäytymään resepteissä mainituissa välitulpissa. Välitulppa vaikuttaa nimittäin patruunan komponenteistä eniten patruunan painearvoon ja käyttämällä muuten samoja komponentteja, mutta erilaista välitulppaa voi painearvo vaihdella jopa useita satoja bareja.

Joissain resepteissä välitulppien käyttö voi olla erittäinkin monipuolista. Esimerkiksi Nordhunterin volframilastille suunnitellussa reseptissä käytetään normaalin 12 kaliiperin muovitulpan lisäksi huopavälitulppaa ja mylar-kalvoa. Kalvoa käytetään joissain lyijyä kovemmille materiaaleille tarkoitetuissa resepteissä tuomaan lisäsuojaa piipulle.

Haulit

Yleisimmät itselataajan käyttämät haulimateriaalit ovat lyijy, teräs ja volframi (englanniksi tungsten). Päämateriaali ei kuitenkaan kerro kaikkea tarvittavaa, sillä sekoitteet ja pinnoitteet ovat yleisiä. Volframi on itselataajan kannalta mielenkiintoisin ja kyky tuottaa itse järkihintaisia tungsteenipaukkuja on usein osasyy latausharrastuksen aloittamiselle.

Tiheys on yksi haulimateriaalin merkittävistä ominaisuuksista. Teräksen tiheys on 7,9 g/cm³, lyijyn 11,3 g/cm³ ja parhaat haulikossa käytettävät volframiseokset 18 g/cm³. Luvut kertovat meille, että lyijy on 1,4 kertaa terästä painavampi materiaali ja että volframi painaa 1,6 kertaa lyijyn verran. Siksi samankokoisia murkuloita vakionopeudella heiteltäessä napsahtaa volframihauli kaikista kipeimmin.

Kuten aiemmin totesin, volframeissakin on keskinäisiä eroja. KillerShot Tungsten 18 -haulien ja vaikapa Gyttorp Silver -patruunoihin ladatun tungstenin tiheysero on kokonaista 6 g/cm³!

Shotit laseissa. Vasemmalla kuparipäällysteiset teräshaulit ja oikealla volframi. Sata grammaa kumpaakin.

  Tavara- ja tarvikepaljous

Materiaalin lisäksi jälleenlataaja tarvitsee tarkoitukseen soveltuvan laitteiston. Yksinkertaisimmillaan se koostuu latausprässistä, sopivasta ruudin ja haulimateriaalin annostelijasta ja tarkasta vaa’asta.

Latausprässi

MEC Jr. 600 Mark V -latauspuristin

Kuten luodikon panosten latauksessa, suositellaan haulikon patruunoiden latausta aloittavalle yksivaiheista latausprässiä progressiivisen patruunatehtaan sijaan.

Haulikon patruunoita ladattaessa prässi ostetaan sille kaliiperille mitä aiotaan ladata. Kaliiperikohtaiset osat voi toki vaihtaa, mutta verrattuna luodikkopuoleen vaatii vaihtaminen melkoisen määrän askartelua.

Mayville Engineering Companyn (MEC) Jr. 600 Mark V -patruunaprässi on yksi suosituimmista latausvärkeistä haulikon patruunoiden itselataajien keskuudessa. Sillä ladataan yksi patruuna kerrallaan siirtämällä sitä vaiheittain läpi latauspuristimen viiden työstöaseman.

Ensimmäisessä asemassa työkalu poistaa käytetystä hylsystä nallin ja pienentää laukauksen johdosta laajentuneen hylsyn messinkikannan alkuperäisiin mittoihinsa.

Toisessa vaiheessa asennetaan uusi nalli hylsyyn

Kolmannessa työstöpisteessä tehdään useampi vaihe. Ensin annostellaan ruuti työntämällä hauli- ja ruutiannostelijaa vasemmalle, sitten asennetaan välitulppa ja viimeiseksi annostellaan haulit siirtämällä annostelija takaisin oikealle

Neljännessä asemassa tehdään esistuukkaus, eli aloitetaan hylsyn sulkeminen

Viidennessä asemassa hylsy suljetaan

Latausprässin asemat oikealta vasemmalle: nallinpoistin, nallitin, yhdistetty välitulpan asennin ja ruudin/haulien pudotusputki, esistuukkari ja stuukkaus.

Jr 600 latausprässiin on saatavilla erillinen muunnossarja teräshaulien lataamista varten. Maahantuojan mukaan sitä kuitenkin tarvitaan vain suurempia (yli 3,5 mm) teräshauleja ladattaessa ja olenkin itse ladannut 3,25 mm teräshaulit vakiokokoonpanolla ilman ensimmäistäkään ongelmaa.

#gallery-0-5 { margin: auto; } #gallery-0-5 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%; } #gallery-0-5 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-5 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Hauleja ja ruutia vaille käyttövalmiina

Ruuti- ja hauliannokset asetetaan työntämällä annostelija ääriasennosta toiseen

Välitulpan asennuspaineen asteikko

Universaaliannostelija

Haulikon patruunoita ladatessa annostellaan ruuti ja haulit tilavuuteen perustuvalla annostelijalle. Laitteen mukana tuleva annostelija töräyttää noin 32 g hauleja ja ruutipuolelle asennettavan ruutiholkin määräämän satsin ruutia. Kaikki pelaa mainiosti niin kauan kun haluttu haulimäärä vastaa tankoon stanssattua volyymiä ja ruutiakaan ei kaivata holkkien tarjonnasta poikkeavaa määrää. Toki holkkeja ja annostelijoita saa lisää kaupasta, mutta helpompi ratkaisu on hankkia säädettävä universaaliannostelija.

#gallery-0-6 { margin: auto; } #gallery-0-6 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 25%; } #gallery-0-6 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-0-6 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

Universaaliannostelijan runko ja säläpussi

Sekä ruuti- että hauliannoksen tilavuuden voi säätää päädyn nupeista

Hauliannostelijaan asennetaan haulimateriaalin kovuudesta riippuva tiiviste

Universaaliannostelijan mukana tulee parannettu ruutisäiliön kiinnike

Universaaliannostelijassa on säädettävät ruuti- ja haulisäiliöt. Lyijyhaulien osalta säätövara on 14,2 g – 63,8 g ja raudan osalta 24,8 g – 42,5 g. Ruutilastin säätövara on välillä 0,78 ja 3,56 grammaa.

Yleisesti ottaen tilavuuteen perustuva ruudin ja haulien annostelu on vähän epätarkkaa. Ruutipuolen annostelu on suurinpiirtein kohdallaan, mutta haulipuolella yhdenkin haulin heitto vaikuttaa patruunan päätyvän tavaran painoon ja sitä kautta aseeseen kohdistuviin paineisiin (yhden 2,75 mm volframihaulin paino on 0,23 g ja 3,25 mm teräshauli puolestaan painaa 0,15 g / kpl).

Jos tarkoituksena on ladata useita erilaisia latauksia eri tarkoituksiin tai kokeilee reseptejä, on yleisannostelija hyvä vaihtoehto – ja säästäähän se kaappitilaakin. Materiaali ja haulikokokohtainen kiinteä annostelija on jonkin verran universaaliannostelijaa tarkempi ja toimii puolestaan mainiosti vakiintuneelle lataukselle. Kalliin hintansa ja painavuutensa takia volframi kannattaa annostella patruunoihin käsipelillä vaa’an kautta.

Volframinjyvät menossa puntariin

  Latausasia jatkuu

Metsälle palaa haulikonpatruunoiden jälleenlatauksen pariin heti lähitulevaisuudessa. Nyt kun peruskaura on käyty läpi, päästään seuraavaksi itse latausasiaan. Sarjan seuraavissa artikkeleissa mm. esitellään laitteiden toiminta käytännössä, ladataan Nordhunterin resepteillä vesilinnustukseen sopivia teräspatruunoita ja pitkälle matkalle tehokkaita volframilatauksia sekä tietenkin käydään testaamassa niitä radalla.

Haulikon patruunoiden lataaminen itse – salatiedettä vai arjen askare? Lue vinkit alkuun pääsemiseksi blogista! Haulikon patruunoiden jälleenlataukseen ryhtyminen on pyörinyt pitkään mielessäni. Olen ladannut kiväärin patruunoita jo pidemmän tovin, mutta haulipaukut olen ostanut suosiolla hovitoimittajiltani.

[metsalle]

Vanha totuus “haulikolla ei tähdätä, sillä osoitetaan” pitää paikkaansa vain puoliksi. Toki kelvollisen kuulantuupparin pitää laittaa lastinsa maaliin puhtaasti ajatuksen voimalla, mutta jokainen rataolosuhteiden ulkopuolella asettaan ulkoiluttanut tietää, että ennen pitkää eteen tulee tilanne jossa maalia sihdataan putken vartta pitkin pitkään ja hartaasti ennen liipasimen lipomista. Mikäli perinteinen jyvien mallailu ei istu ampujalle, on kaupasta saatavilla haulikkoonkin monenlaista tähtäinlaitetta, joista tunnetuin lienee ruotsalainen Redring.

Redringiä testattiin väsymättömästi metsässä ja radoilla

Siitä hetkestä kun näin tähtäimen keikkumassa telkkarissani Jahtikuningatar Marjaanan pyssyn päällä, halusin päästä testaamaan onko laitteesta hyötyä vai jäävätkö sen hyödyt lupauksen asteelle. Sain Redringin lainaan sen maahantuojalta Hjortilta ja pääsin itse selvittämään, löytyykö osasyy Marjaanan saalisonneen lahden takaisesta insinööritaidosta.

Mikä Redring?

Rengas heijastetaan lasiin tähtäimen takaosasta

Redring on haulikon kiskoon kiinnittyvä matalaprofiilinen heijastintähtäin. Piippua myötäilevästä tähtäinlaitteesta sojottaa pieni lasi-ikkuna, jonka keskellä näkyy tähtäinrengas. Teknisesti Redring toimii niin, että ikkunaan heijastetaan tähtäinkuvaa tähtäimen ampujanpuolella olevasta laservalosta. Tähtäinkuva näkyy selkeästi keskellä ikkunaa ja sen voimakkuutta voi joko säätää käsin tai antaa laitteen säädellä sitä valaistuksen mukaan. Redring on parallaksivapaa ja kohteen hakeminen molemmat silmät auki on luontevaa.

Yksi tähtäimen suurimpia oivalluksia on sen rengasmuotoinen tähtäinkuva, joka vastaa hauliparvea kahdenkymmenen metrin etäisyydellä piipunsuusta. Rengaskuvan avulla voi hahmottaa kohteen etäisyyden ja näin välttää roiskimasta haavakoita.

Tähtäimen ensimmäinen versio tuli markkinoille vuonna 2010. Nyt testiin saatiin maaliskuussa 2014 julkaistu uunituore päivitys, Mark II (MK2), joka parantaa ratkaisua kirkkaammalla lasilla, torx-ruuveilla ja kestävämmällä elektroniikalla.

Kiinnittäminen ja istuvuus

Redring istuu sovitteiden avulla tiiviisti aseen kiskoon

Kiinnittämien aseeseen on helppoa. Haulikon kisko asettuu laitteen pohjassa kulkevaan uraan ja tähtäin kiristetään jämäkästi paikalleen paketin mukana tulevilla sovitteilla. Sovitteiden ansiosta tähtäin istuu eri levyisiin (5-11,5mm) kiskoihin ja sen kiinnittäminen omaan FinnClassic 412 -kaksipiippuiseen onnistuu puolessa minuutissa. Valitettavasti muovikiskolla varustettuun kakkostorrakkooni, Remingtonin 887 -pumppuhaulikkoon en Redringiä onnistunut kiinnittämään, osittain muovin pehmeyden takia ja osittain siksi, että kisko on pyöristetty.

Paikalle asetettuna erittäin matalalla istuva tähtäin on yllättävän huomaamaton. Kevyttä, 134g painoa kuvaa mielestäni parhaiten se, että laitetta palauttaessani piti paketti vetäistä kerran auki kun epäilin pahvilaatikon olevan tyhjä. Kohdistamista ei tarvita, rengas osoittaa hauliparven paikan heti asennuksen jälkeen.

Tähtäin vaatii toimiakseen kolme AAAA-patteria, joiden voimalla käyttöaikaa riittää noin 300 tunniksi. Vakioasetuksilla laite sammuttaa itsensä automaattisesti neljän tunnin kuluttua, mutta toiminta-aikaa voi säätää tietokoneen avulla kytkemällä tähtäinlaite USB-kaapelilla Windows-käyttöjärjestelmällä varustettuun koneeseen.

Tähtäin tositoimissa

Ensikosketus Redringiin tapahtui kevään ensimmäisillä vuoroilla haulikkoradalla. Talvi oli autuaasti kadottanut kaiken, mitä skeetistä olin joskus tiennyt ja kaikki apu oli tarpeen. En ikinä ole joutunut kantamaan ampujamestarin titteleitä, joten taidoiltani edustan melko varmasti keskivertojannua.

Parin treenipaukun jälkeen ruuvasin tähtäimen kiinni aseeseen ja pyysin kiekkoa. Ohi meni. Otin revanssin ja edellinen hutisuoritus toistui. Sama meininki jatkui kierroksen loppuun asti. Jossain päin ruotsia insinöörimies varmasti tunsi kylmiä väreitä osaamattomuudestani.

Pidin itselleni ripityksen ja jälkipelit, joissa totesin normaalisti ampuvani  80km/h lentäviä kiekkoja lähinnä vaiston varassa. Tähtäinkuvaa kurkkiessani olin auttamattomasti turboahdettua savikiekkoa jäljessä. Tähtäin toimi hyvin, oma pääni sen sijaan kaipasi viritystä. Tuomio: vaatii harjoittelua.

Seuraavaksi ryhdyttiin sorsajahtiin. Valitsin Maailman Parhaan Passipaikan (™) järven rannasta ja vaanin sorsia tarjoustalosta hakemani camoverkon takaa noin 20m päästä rantaveteen nakkaamistani kaveista.

Kaveet tähtäimen läpi kuvattuna. Nyt on etäisyys kohdallaan.

Ohi lipuva sorsa on yksi niistä kohteista, joissa olen sortunut vakavaan tähtäilyyn. Perinteinen, kahdesta pallurasta koostuva haulikontähtäin jättää tarkan osumapisteen arvailun varaan. Lisäksi nastojen mallaaminen vaatii poikkeuksetta ryhdikkään ampuma-asennon, eikä se aina onnistu helposti syväkyykystä matalan passisuojan takaa.  Rengas helpottaa tilanteen hahmottamista ja sallii kummallisetkin ampuma-asennot: piippu voidaan työntää rauhassa verkossa olevasta raosta ja kunhan ampuja saa päänsä jotenkuten tähtäinlasin taakse, onnistuu kohteen hakeminen. Tykkäsin. Lentoonammunta on myös helpompaa kuin kiekkojen osalta. Ainakin, jos malttaa antaa sorsan jarrutella täydestä vaudista laskeutumisliukuun.

Vaikka lintuja ei kanalintujahdin alussa näkynytkään Redringillä tähdättäväksi asti, uskon sillä olevan sijansa esimerkiksi pyyn pillityksessä ja koirajahdissa. Tähtäimen on vaikea kuvitella helpottavan pudasta metsässä tapahtuvaa pomppujahtia, ainakin syvemmin kokeilematta, koska tilanteet ovat usein niin nopeita, että kohteen hakeminen tapahtuu lähinnä äänen perusteella ja tunnistukseen, sekä ampumapäätökseen on aikaa sekunnin murto-osa.

Kokeilin myös tähtäimen käyttämistä hupimielessä täyteisten ammuntaan. Vaikkei rengaskuvio olekkaan tarkin mahdollinen luotityyppisen ammuksen asettamiseen maaliinsa, pystyi sen avulla hahmottamaan osumapisteen vakiomatkalta mielestäni ihan hyvin. Varsinkin kun emme yrittäneetkään roiskia täyteisammuksia millien kasaan vaan keskityimme hupiammuntaan. Tässä touhussa suurin rajoite on luonnollisesti säätömahdollisuuksien puuttuminen: täyteinen osuu mihin osuu ja rengas osoittaa mihin osoittaa.

Lopullinen tuomio

Redringille on ehdottomasti paikkansa. Tähtäin auttaa hahmottamaan hyvän ampumaetäisyyden ja kohteen näkeminen helpottaa erityisesti hankalasta asennosta ampumista. Treenaamatta käyttö on vaikeaa: vaistoampuja rupeaa ilman treeniä helposti sihtailemaan kohdetta renkaan lävitse laukausten jäädessä auttamatta taakse. Saadakseen täyden hyödyn tähtäimestä pitää siis nähdä aikaa ja vaivaa haulikkoradalla.

Hyvää Huonompaa

Huomaamaton, matala ja kevyt

Kohde on nopea hakea vaikka ampuma-asento ei olisi paras mahdollinen

Haulikuvion hahmottaminen

Oma oppimiskäyräni lentoonammunnassa

Hinta (n. 800€)

Sääli, että testirupeaman aikana ei saatu jänisajoa aikaiseksi, sillä uskon, että pupu-, kettu- ja kaurisjahdeissa tähtäin olisi omimmillaan.

Lisäkokemuksia tähtäimestä voi katsoa allaolevasta Redringin mainosvideosta. Opticscamp-sivustolta löytyy myös mukava ajanvietesimulaattori, jossa tähtäintä voi koittaa tositoimissa virtuaalisesti.

Redringin valmistajan sivuilta löytyy mm. lisätietoja tähtäimestä, linkkejä käyttötesteihin ja suomenkielinen esite.

          Metsälle-blogissa testataan Redring-tähtäintä. Katso lunastaako laite lupauksensa! Vanha totuus "haulikolla ei tähdätä, sillä osoitetaan" pitää paikkaansa vain puoliksi. Toki kelvollisen kuulantuupparin pitää laittaa lastinsa maaliin puhtaasti ajatuksen voimalla, mutta jokainen rataolosuhteiden ulkopuolella asettaan ulkoiluttanut tietää, että ennen pitkää eteen tulee tilanne jossa maalia sihdataan putken vartta pitkin pitkään ja hartaasti ennen liipasimen lipomista.

[deltastuf]

All the pretty things

I think i just found a tactical conversion kit for my winchester shotgun, but i'm not sure if it is premit free one because it has a collapsable folding stock, and those folding stocks usually need somekind of a special "other weapon" premit when traditional shotgun stocks are free of any premits. Anyone with expirience with this kind of thing willing to help? Gun laws are a mess in finland...