kanat synnyttävät munia keitetyt kanat synnyttävät keitettyjä munia olen broileri ilmeisestä syystä ihoni on kananlihalla uskon kaiken itken vain sylkeä syljen paljon liukasta orgaanista murhetta niin perinpohjaisen läpinäkyvää että se on ihmisyyden perimmäinen olemus nurin käännettynä kuljen teurastamon tappo- ja tainnutusradalla jalat metallikoukkuihin kiinnitettynä kohti vesitainnutusallasta jossa pääni on muna keitettynä silmiesi vihassa pää alaspäin kaikki unet valuvat silmiini ja tiedän, mitä painovoima on: hidasta tanssia sinisen ultraviolettivalon hohteessa suojahaalareihin pukeutuneiden nostajien käsivarsilla sininen valo pitää broilerit rauhallisina vaikka niitä putoilisi lattialle puoliksi palaneina vaikka niitä olisi heitelty elävinä kuolleiden joukkoon ja siksi broilereiden teologiassa sininen valo on perimmäisen rakkauden lähde raatolaatikossa jossa eläviksi jääneiden liikkeiden lait venyvät ja vetäytyvät kuin rivo kutsu tarkastuseläinlääkärin valkuaisen kääntyillessä avaimenreiässä ilman hampaita sylki kuivuu nokkaan joka on joutunut sanomaan liian monta kertaa hyvää yötä sataprosenttisen epävarmassa tainnutusjärjestelmässä hyvää yötä, hihna hyvää yötä, suojapuku hyvää yötä, kiilamainen kappale joka osaa lukea pelon suureksi ja ilmeettömäksi onneksi viillonvarmistaja on totinen poika ja se on kaiken vakavuuden merkitys: armo joka murtaa niskat miellyttävänä puraisuna armo joka viiltää suonet ja valuttaa veret armolla on valkoinen hiha ja käsivarsi johon on tatuoitu sydän pieni mutta liekeissä eristyneisyyden intiimi huippu kadotettujen lasten saarella jossa ei kasveta absoluuttisessa mielessä aikuisiksi vain valmiiksi tainnutusaltaassa kelluu pulloja niihin on raapustettu viestejä joskus ne pääsevät valvontajärjestelmän ohi ja päätyvät valtamereen jossa urhea Nemo kumppaneineen laskee niihin kutunsa ihmetellen samalla rakkauden mysteereitä hän vihaa broilereita koska meille syötetään kalanpoikasista tehtyä rehua anna anteeksi, Nemo sitä niissä viesteissä vaan luki anna anteeksi älä iske silmääsi vihalle äläkä enää lähetä pommiuhkauksia koska me ei osata lukea eikä meillä ole aikaa opetella sillä emme elä vuosia vaan viikkoja niin kuin hyönteiset mutta ilman latinankielistä nimeä koska yksikään taksonomia ei tunnustaisi meitä itsenäiseksi lajiksi ja se on hyvä, sillä vaikka meitä tapetaan 59 794 239 000 per annum meitä ei voi uhata sukupuutto ei kansanmurha ei murha koska meitä ei ole olisinpa muutakin kuin 48 vuorokaudessa 1,6-kiloiseksi paisunut lihajaloste niin tietäisin varmaan senkin mitä oleminen on ja mitä ei ja miksi lapsena taivas oli aina sininen viilletty ja rauhoittava niin kuin oppi kelpoisimman eloonjäämisestä
-
chickens birth eggs boiled chickens birth boiled eggs i’m a broiler and evidently my skin is always chicken skin i believe everything i cry only saliva i salivate a lot slippery organic sorrow so utterly transparent the ultimate essence of personhood turned inside out in the slaughterhouse i traverse down the killing and stunning track my feet attached to metal hooks toward the water stunning pool in which my head is an egg boiled in the hatred of your eyes head down all dreams drip into my eyes and i understand what gravity is: a slow dance in the blue glow of the ultraviolet light in the arms of the lifters dressed in protective coveralls blue light keeps the broilers calm even if they fall to the floor half burnt even if they are tossed alive among the dead and so in broiler theology blue light is the source of ultimate love in the carcass box where the laws governing those still alive stretch and retreat like an obscene invitation in the turning albumen of the inspecting veterinarian in the keyhole no teeth spittle drying in the beak that has had to say “good night” too many times in the 100% uncertain stunning mechanism good night, belt good night, protective coveralls good night, wedge-shaped piece that can read fear into something grand and expressionless fortunately the cutter is a serious boy the meaning of all seriousness: the mercy that breaks the neck like a pleasurable bite the mercy that slices the vein and drains the blood the mercy has a white sleeve and an arm tattooed with a heart small but aflame the intimate peak of isolation on the island of lost children where we don’t grow into adults in the absolute sense of the word just into something ready there are bottles floating in the stunning pool they contain scrawled messages sometimes bottles make it past the surveillance system and end up in the ocean where the brave Nemo and his companions release their spawn into them while pondering the mysteries of love he hates broilers because we’re given feed made from baby fish forgive us, Nemo that’s all the messages say forgive us don’t wink at hatred don’t send any more bomb threats we can’t read and we have no time to learn we don’t live for years just weeks like insects only sans their latinate names since no taxonomy would recognize us as an independent species and that’s good, since even though 59,794,239,000 of us are killed per annum we aren’t threatened by extinction or genocide or murder because we don’t exist to be anything but swollen lunch meat, 1.6 kilograms in 48 days if i were, i would probably know what existence is and what it isn’t and why the sky was always blue in childhood cut and calming like a lesson about the survival of the fittest
----
Olen Broileri
Tytti Heikkinen (B.1969)
----
Graphic - Ivana Julma
