#kalevalamitta

[uncle-jaskas-writings]

Seppä

Seppä syvän sysimetsän, vahti vanhan aarnimetsän, kiveäpä koputteli, kalliota kuulosteli.

Tuostapa tuuma tuli, mielensä vallit suli, "Maasta miekan laitan, kivestä terän taitan".

Niin kaivoi Seppä maatansa, lapioipahan aikansa, kivestä palan lohkaisi, ikikallion halkaisi.

Kiven kantoi Ahjollensa, palasipa paikallensa, Ahjoonpa tulen lauloi, mahtisanat vahvat sanoi.

Takoi tuota taitavasti, taipui terä jouhevasti, metallin kovaksi tahtoi, muotoa miekaksi lauloi.

Ikipuusta kahvan otti, männyn kaarnaan lujaan luotti, väistimeksi karhun hammas, otsonpa suusta ulommas.

Niin tehtiin terä taruksi, aarnimetsän suojaksi, ahjossa Sepän osaavan, sysimetsänsä suojaajan.

[kielovesi]

En ole Runon Sukua, Enkä Loihtu-Laulajoita; Kuulen ulkoa Runoja, Läpi sammalen Sanoja, Läpi lauwwan Laulajoita, Läpi seinän Soittaioita; Laulasinpa, taitasinpa, Kuin mä julkisin kylässä; Kylän Naiset nauranoowat, Piijat pilkkana pitääwät. Jos mä Lauluilen laseisin, Wirrentyöllen työntelejsin; Laulaisinmä lamminlummen, Meren-lummen luikajaisin; Laulaisin Meret mesixi, Merenhiekat herneheixi, Merenruohot ruoka-puixi; Merenmullat maltaisixi, Merenkiwet kijltäwixi; Merentyrskyt tyynymääni, Merenwuaahet waipumaani. Jos mä laulujlen laseisin, Wirrentyöllen työnteleisin: Saisin pielexet pihalle, Tammet keski tanhualle; Tammelle tasajset oxat, Joka oxalle omenan; Omenalle kulta-pyörän, Kulta-pyörälle Käköjsen; Käköjnen kukahteloopi, Kulta suusta kumpuaapi, Waski leuwojllen waluupi, Hopia holahteloopi.

(x) Savolainen kansanruno v.1818

[uncle-jaskas-writings]

Surulaulu

Sielustani syvimmästä, surustani suurimmasta, laulelempa laulujani, taiteilempa tarinoita, suuri suru mennehestä, paha pelko tulevasta, toivo alkaa hiipumahan, tahto alkaa uupumahan.

Matkaan noille manan maille, suuren meren ulapalle, saavuttu on satamahan, iku-unen onnelahan, rauhas lepää kaikki sielut, kaukana on pahan pauhu.

[kalevala-snark-blog]

Anatomy of a Poem (And Ilmarinen)

For anyone interested in details, Ilmarinen wears the sheath of his sword tied to his left thigh and wields his sword with his right hand, so it's likely that everyone's favorite proto-MacGyver is right-handed.

If the fact that he attaches his sword to his thigh makes you wonder about the length of the blade, well, either it's incredibly short or Lönnrot couldn't come up with a four-syllable-long synonym for "hip" and decided that thighs are anatomically close enough.

We can't honestly be entirely sure of the righthandedness either, though, since while oikialla (=on the right side) and wasemella (=on the left side) have the same number of syllables, oikialla helpfully begins with a long syllable while wasemella insists on beginning with a short syllable. Because of that they are, in fact, not interchangable in the Kalevala meter and as such it's possible that Ilmarinen's hand choices when waving around bladed weapons have more to do with the rhythm requirements of the poem than any real preference on his part.

(Before anyone goes all grammar nazi on me, please remember that The Old Kalevala was indeed published in 1835 and the proper spelling has changed slightly since then. The current forms of the words are oikealla and vasemmalla, respectively.)

The exact lines this post references are below (lines 348 till 353 of poem 23):

Se on seppo Ilmarinen Otti miekkansa omansa, Käellänsä oikialla, Wasemelta reieltänsä; Kokon koprille siwalti, Waakalinnun warpahille.

Short translation of the above: “Ilmarinen stabs Louhi’s toe with a sword.”

[nurmesiandesign]

Visit Original Link

poem singing

runopajoi