#kirjuri

[oivallus]

kirjuri on queer ja ikoni. design tehty tuntsa-discordilaisten ideoiden ja headcanonien pohjalta, kiitos teille kun autoitte :^)👍

[demonfowl]

3 - Olento

Tämän pointti on vaan se että kirjuri ja Viirilä on molemmat olentoja. Vain hyvin vastakkaiset sellaiset. Interaktiomahdollisuudet näiden kahden välillä on rajattomat enkä käsitä miten en oo pohtinu niitä aiemmin.

[tuntematontumpelo]

Ruoka pääkanuunoita (Modern au) Osa:1

Millaisia ruuan laittajia/syöjiä tuntsan pojat ovat? 

Yllätys, yllätys kerron täällä taas kaikkille omia tuntsa headcanoneitani. Kertokaa ihmeessä omat mielipiteenne, niitä on oikein kiva lukea :DD

Määttä

Tämä mies syö mitä eteen laitetaan kauheammin välittämättä miltä se maistuu. Itse ruokaa laittaessa, tekee enimmäkseen yhden kattilan patoja, joita sitten syö onnellisesti muutaman päivän putkeen. Tunkee puolukoita tai puolukkahilloa melkein kaikkiin aterioihin mitä syö. Mies tilaa itselleen noutoruokaa noin kerran kuussa ja ei nauti ulkona syömisestä lainkaan. Määtän lempiruoka on kaalikääryleet.

Lahtinen

Mies nauttii ruuan laitosta. Häntä kykenee seisomaan hellan ääressä useammankin tunnin ilman että kyllästyy. Ruuanlaittoon hän käyttää enimmäkseen kotimaisia tuotteita ja kesällä ostaa aktiivisesti torilla paikallisten pientilojen tuotteita. Mies ei syö lihaa ja nauttii erityisesti kasvispadoista ja sosekeitoista. Mies harvemmin tilaa mitään ruokaa kotiinsa, sillä hän mieluummin käy syömässä paikan päällä. Lempiruoka on kukkakaalipata leivällä.

Vanhala

Nauttii runsaista ja vahvasti maustetuista aterioista, ei kuitenkaan tulisesta ruuasta. Mies on todella monipuolinen syöjä, kaikkea hän maistaa ainakin kerran eli ei pelkää uusia makukokemuksia. Suurimman osan aterioistaan mies syö milloin kerkeää, joskus voi jäädä aamupala tai lounas pois. Mutta ainoa ateria, jota hän ei jätä välistä on päivällinen, siihen Vanhala varaa joka päivä aikaa. Tämä tapa on häneen opetettu jo lapsuudessa vanhempiensa kotona. Mies nauttii ulkona syömisestä ja menee mielellään uusiin ravintoloihin. Harvemmin mies tilaa mitään kotiinsa, jos hänen tekee mieli syödä ”roskaruokaa” hän menee paikan päälle. Vanhalan lempi ruoka on torilla paistetut muikut valkosipulikastikkeella, ne eivät koskaan jää välistä torilla käydessä.

Honkajoki

Tämä miehen keittiön tulokset ovat joko loistavia tai syömä kelvottomia. Sillä mies on kova kokeilemaan uusia reseptejä, joita hän voi löytää joko netistä tai vanhoista reseptikirjoista. Usein miten vanhemmat reseptit eivät enää ole nykyajan makujen mukaisia. Honkajoki tarjoaa mielellään tekemiään ”herkkuja” ystävilleen, useimmiten Vanhalalle. Miehen ruokavalio on hyvin monipuolinen ja hän koittaa parhaansa mukaan syödä tasaisin väliajoin. Honkajoki rakastaa käydä kokeilemassa uusia ravintoloita ja niiden tarjontaa, mies on myös yleensä ensimmäisenä kokeilemassa esim. mäkkärin uusia teoksia. Miehen lempiruoka on maksakastike perunoilla ja paistetulla sipulilla, paistetut sipulit pitää olla valmistettu erikseen kastikkeesta. Siitä hän on erittäin tarkka.

Kariluoto

Mies ei osaa tehdä ruokaa, ei sitten ollenkaan. Polttaa veden pohjaan keittäessään perunoita. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö poikaa olisi koitettu opettaa. Kotitaloustunnin läksyjen tuloksen nähtyään ja syötyään, hänen äitinsä oli ilmoittanut poikansa hyvin nopeasti nuorten kokkikerhoon. Siellä poika koitti iloisesti opetella ruuanlaiton alkeita, mutta ei siitä siltikään mitään tullut. Nykyään mies tilaa paljon ruokaa kotiin eri ravintoloista tai ostaa kaupoista valmiita salaatteja. Miehen lempiruoka on äitinsä tekemä Stroganov perunoilla.

Kirjuri

Mies osaa ruuanlaitossa perusteet ja se siinä. Hän on tarkkana siitä mitä suuhunsa laittaa, mutta ei välttele ”roskaruokaa” vaikka hään sitä harvemmin hankkii. Pojalla on erittäin lempeitä ruokaan liittyviä muistoja siitä, kun hän oli isoisänsä kanssa mennyt keräämään uusia perunoita tämän puutarhasta. Myös siitä, kun he olivat syöneet niitä myöhemmin vasta tehdyn voin kera perheen kesken. Kirjuri liittää hyvin helposti muistoja aterioihin. Muutettuaan kaupungille mies rakastui uuniperunoihin, varsinkin lohitäytteellä, tämä on hänen lempiruokansa. 

Hietanen

Säheltävä kokki, keittiö on täysi sekasotku aina miehen lopettaessa ruuanlaiton. Miehen ruoka ei maistu pahalta, mutta ei se erityisen maukastakaan ole. Ihan syötävää. Pitää keittojen tekemisestä, koska niitä tehdessä harvemmin menee pieleen ja sitä samaa soppaa pystyy syömään useammankin päivän putkeen. Mies on hyvin tarkka siitä, että hän saa jälkiruuan joka aterian jälkeen. Oli se sitten hedelmä, keksi tai jopa kiisseli. Mies käy harvemmin syömässä ulkona, mutta tilaa itselleen pizzan joka lauantai. Hietasen lempiruoka on makkarakeitto ja tuore ohraleipä.

Mäkilä

Mies on hyvin osaava ruuan laittaja. Kykenee helposti tekemään ravitsevia aterioita, jotka noudattavat ruokaympyrää. Hän harvemmin kuitenkaan tekee mitään erikoista säästääkseen rahaa. Siitä huolimatta Mäkilä on kova napostelemaan, nauttii suolaisista makupaloista. Koittaa kuitenkin rajoittaa syömistään annostelemalla ja ajoittamalla herkuttelunsa. Pitää erityisesti popcornista sillä se maistuu hyvältä ja sen voi maustaa monella eri tavalla. Mies valmistaa paukkumaissinsa itse kotona kattilassa, ei koska valmiista mikroannos pusseista. Niihin hän ei koske pitkällä tikullakaan. Napostelusta huolimatta mies syö enimmäkseen terveellistä kotiruokaa ja menee hyvin harvoin ulos syömään tai tilaa mitään kotiin. Miehen lempi ruoka on paistettu kala kermaviili kastikkeella ja keitetyillä perunoilla.

[vilijonne]

Jatkokertomus 9

Jatkokertomuksen kauan odotettu jännittävääkin jännittävämpi yhdeksäs osa! Kiitos @violasmirabiles asiantuntija-avusta kirjurin vaiheiden jäljittämisessä.

Muut osat löytyy blogistani tägillä jatkokertomus.

Sotamies Ilmari Lehtinen tiesi upseerien pitävän häntä naurettavana ja muun miehistön kaksin verroin, mutta minkä hän sille mahtoi, että oli aina pitänyt kauniista esineistä. Piti hän muistakin asioista, jotka eivät työmiehen pojalle sopineet. Asema komppanian kirjurina oli ollut eräänlainen onnenpotku, sillä siinä pääsi seurustelemaan upseeriston kanssa ja olihan se keskustelu sentään henkevämpää kuin kotipuolessa, vaikka Lehtinen usein joutuikin tyytymään sivustakuulijan asemaan.

Useimpina päivinä sota tuntui olevan jossakin muualla, vaikka miten oltiin etulinjassa. Eihän se huoltojoukkueen mukana kulkiessa juuri tuntunut. Näkiväthän he haavoittuneita tottakai ja melkein jokainen yö jostakin tuntui kuuluvan tulitusta tuulen vaietessa, mutta sen saattoi unohtaa kun vain tarpeeksi tarkkaavaisesti ajatteli muita asioita.

Vääpeli Korsumäen kuolema muutti sen. Ilmari Lehtinen oli ottanut vastaan kuittauksia, kun Korsumäki jakoi miehille päivärahoja, mutta lähtenyt pikaisesti tiehensä, kun toimitus oli tehty. Oli sattunut sellainen päivä, että hän tunsi miehistön haveksunnan melkein ruumiillisena tunteena, ja vaikka sellaisen ajattelu sai hänet tuntemaan itsensä hysteeriseksi akaksi, ei sitä estääkään voinut.

Korsumäki oli jäänyt juttelemaan Koskelan kanssa, kun koneet tulivat. Ilmahyökkäys! Jostakin syystä hän oli jäänyt telttojen keskelle juuri pahimpaan paikkaan ja siinä hän nyt lepäsi erään sotamiehen vieressä eikä mitään enää ollut tehtävissä, kun Ilmari koneiden lähdettyä palasi.

– Minä olin lähellä, Ilmari huomasi sanovansa ääneen. – Jos olisin jäänyt vääpelin kanssa... Yhtäläisesti tämä on etulinjassa oloa, vaikka onkin töpinässä.

Sanoi Ilmari varmasti muutakin. Korsumäen kuolema oli saanut hänet tolaltaan ja hän höpötti vauhkoontuneena: lähellä, etulinja.

Olihan Korsumäki oikeastaan jo vanha mies, mutta jollakin tapaa se teki asiasta surullisemman. Lehtinen oli siinä määrin romantikko ja nationalistisen aatteen vallassa, että saattoi ajatella nuoren miehen kuoleman rintamalla olevan jotenkin kunnikasta ja ylevää, suorastaan niin kuin asioiden piti olla. Vanhan ukon olisi kuitenkin pitänyt saada mennä omassa mökissään perheen ympäröimänä.

Ilmari ei ollut edes pitänyt vääpeli Korsumäestä, tämä kun avoimesti arvosteli luutnantti Lammiota, jota Ilmari syvästi ihaili. Se oli kuitenkin samanlaista vastenmielisyyttä, jota saattoi tuntea setääntä tai vanhaa isäukkoaan kohtaan, siinä määrin Ilmari oli Korsumäen läsnäoloon jo tottunut. Ja nyt mies oli kuollut.

Ilmahyökkäyksen jälkeen jäi lepoaikaa ja Ilmari vaelteli huvikseen pitkin polkuja, jotka lukuisat jalat olivat jo näinkin lyhyessä ajassa ehtineet tallata. Hän tarvitsi jotakin tekemistä, ihmistä vierelleen.

Jo aamulla päivärahojen jaossa Ilmari oli kiinnittänyt huomiota alikersantti Lehtoon, tai oikeammin tämän komeaan kiharatukkaiseen toveriin, joka kaupitteli kynsienhoitovälineitään. Tai eiväthän ne miehen omat olleet, sellaisia olivat suomalaiset sotamiehet, että varmaankin ne oli joltakin kaatuneelta venäläisupseerilta evakuoitu.

Rahikainen oli siinä joukossa omanlaisensa tapaus. Miehellä oli kaunis ääni jolla hän lauleskeli vuoroin virsiä, vuoroin rivoja renkutuksia. Illalla pysähtyessä Lammio oli kehottanut miehistöä käyttämään ajan hyväkseen ja kerrankin peseytymään ja ajelemaan leukansa, mutta jo sitä ennen oli Rahikainen näyttänyt siistiltä. Mies oli laiska ja pinnari, mutta piti sentään ulkonäöstään huolen. Mitään kiinnostusta Ilmari ei kuitenkaan Rahikaiseen tuntenut, kunhan katseli. Olihan tunnettu asia, että sotamies Rahikainen oli naistenmies.

Toisin oli Rahikaisen toverien laita. Miehet olivat päivärahojen jaossa käyttäytyneet kuin mitkäkin sankaririkolliset. Rahikainen, Lehto ja se pieni... niin, Määttä. Ilmari oli tiennyt Lehdon ennestään. Kapteeni Kaarna oli hänestä puhunut. Kaarna oli maininnut Lehdon ankeasta lapsuudesta ja toivonut nuorukaisen pääsevän ylenemään armeijassa.

Alikersantti Lehdossa oli jotakin pelottavaa: kylmää ja ulkopuolista, mutta Ilmari tunsi ulkopuolisuuden hyvin. Sitä paitsi Lehto oli hiljainen, urhoollinen ja puhui aina moitteetonta yleiskieltä. Sellaista miestä Ilmari ymmärsi. Olihan hän itsekin lähtöisin vaatimattomista oloista ja päättäväisesti raivasi tietään eteenpäin maailmassa. Ehkä heistä olisi toisilleen avuksi. Ja ehkä heillä oli muutakin yhteistä kuin kurja menneisyys ja haave loistavammasta tulevaisuudesta. Alikersantti Lehdon uhmakkaassa raivossa oli jokin sellainen särmä, jonka kirjuri Ilmari Lehtinen tunnisti. Tunsi tietysti, sama uhma sai hänet asettelemaan hiuksiaan aamuisin peilin edessä upseeriston huvittuneisuudesta huolimatta.

Miehet olivat käyneet ryöstöretkellä. Keksiä ja marmeladia. Se oli tietysti sotilaskurin nimissä tuomittava, ymmärsihän sen, mutta oli sentään liikuttavaa että nuo rötöstelijäpojat olivat olleet varastamassa muonaa omalle joukkueelleen. Korsumäkeä se oli suorastaan naurattanut ja varsinkin se, miten Lammio oli heille määrännyt kaksi tuntia kovennetun seisomista rangaistukseksi.

– Pysyy ainakin tili taskussa kauemmin.

Nuo kolme olivat seisoneet kovennettunsa loppuun pommien ujelluksen keskellä ja sen ansiosta muuttuneet jonkinlaisiksi sankareiksi upseeristonkin mielessä. Ilmari oli ohikulkiessaan kuullut majuri Sarastien puhuvan Lehdosta kehuvaan sävyyn. Ja äkkiä mies oli siinä, taputteli taskujaan tupakka huulessa synkkä ilme kasvoillaan.

– Otatko tulta, Ilmari tarjosi. Mies vain kumartui kohti liekkiä mitään sanomatta.

Aukio, jolla he olivat, ei ollut suuren suuri ja sen laidoilla kohosi rajakarjalainen metsä yhtä synkeänä kuin toisellakin puolen rajaa. Oman kuolevaisuutensa tuomassa rohkeudenpuuskassa Ilmari nyökkäsi kohti metsänrajaa: – Tuletko?

Lehto seurasi häntä yhä hiljaisena ja jurona.

– Tänne enää kukaan näe, Lehto sanoi äkkiä ja pysähtyi. Helpotus valahti Ilmarin yli. Toisen miehen hiljaisuus oli jo saanut hänet epäilemään itseään, mutta oltiin tässä sentään yhteisymmärryksessä.

– Sinä... te seisoitte koko pommituksen ajan? Ilmari sanoi jotakin nyt sanoakseen.

– Senkö tähden täällä ollaan?

– Eh... ei. Sopinee sinutella?

– No en kai minä miltään herralta näytä?

– Et kai, Ilmari sanoi keimailevasti ja kosketti varovasti toisen paidankaulusta. Hänen pitäisi olla pehmeä, Ilmari ajatteli. Tuollaiset vihaiset pojat pitivät siitä. Silloin niiden ei niin tarkkaan tarvinnut ajatella mitä ne itse olivat.

Ilmari asetteli kasvoilleen hymyn, huulet puoliavoimina: – Jos haluat niin...

– Tuhlaat aikaasi, Lehto sanoi äkisti ja työnsi hänet syrjään.

Ilmari Lehtinen jäi tuijottamaan poistuvan alikersantin perään. Miehen hartiat olivat vihaisessa kyyryssä, mutta ei suinkaan tämä loukkantunut ollut tai pahempaa, matkalla kertomaan tapahtumista esimiehelleen. Lehtinen veti syvään henkeä ja yritti hälventää huolensa ja loukatun ylpeyden piston. Hän suoristi takkinsa ja lähti palaamaan omia jälkiään aukealle.

– Her... herra alikersantti, kirjuri kuuli säikähtäneen äänen pensaikon takaa ja Lehdon sähähdyksen: – Älä herroittele siinä.

[demonfowl]

Tuntsakasa #2

Pienempiä ideoita jotka mul oli muistilapuille listattuina.

Fun fact alotin tän piirrosvihon niillä ekoilla headcanonnaamoilla enkä oo tähän mennessä piirtäny siihen mitään muuta kun Tuntsakamaa. Katotaan pystynkö täyttämään sen ainoastaan sillä.

[tuntematontumpelo]

Millaisia tanssijoita kookoon miehet olisivat (lavatanssit) Osa: 3

Vihdoin tämäkin lista tulee päätökseensä :D Viimeisten hahmojen pääkanuunat tanssien suhteen ja yllätysvierailulla myös oma hc nimi Kirjurille.

 Osa 1 Osa 2

Susi

Nuorempana tassu, oli erittäin ujo mies, joka meni harvoin tanssimaan. Uskalsi harvoin mennä hakemaan ketään partnerikseen. Oli myös aika kömpelö tanssija mutta se johtui kokemattomuudesta. Kun mies vihdoin alkoi tanssia enemmän. (rokan syy, mieshän toi hänelle partnereita) Oli selvästi huomattavissa, että heistä kahdesta Tassu on selvästi parempi tanssija. Rauhallinen ja vakaa viejä. Miehellä on rytmi veressä ja sen huomaa. Tassu tanssii mielellään enimmäkseen valsseja.

Varpaille astumisen mahdollisuus 5 %

Rokka

Silloin kun tämä mies päättä mennä tanssimaan, koko lavan pitää varoa tätä pyörremyrskyä. Mies törmäilee useasti muihin pareihin, mutta ei noudata etikettiä ja pyydä anteeksi… paitsi jos joku kaatuu. Ainoa syy miksi naiset suostuvat Rokan pyyntöön on 50/50 mahdollisuus päästä rokan sijaan tanssimaan tassun kanssa. Vanhetessaan Rokka kaikkien yllätykseksi rauhoittuu tanssiparketilla. Miehen lempi tanssit ovat humppa ja lavavalssi.

Varpaille astumisen mahdollisuus nuorempana 90 % mutta vanhempana 20 %

 Salo

Salo on keskivertoinen tanssija, ei huono, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Rytmissä pysyy, mutta jokainen askel ei mene ihan niin kuin pitäisi. Ei kuitenkaan tallo partnerinsa varpaita.  Mutta mies saattaa ylipuhua taitojaan mahdollisille partnereilleen. Hyvin intohimoinen tanssija, rakastaa olla lattialla ja liikkua musiikin mukaan. Lempi tyyli on aivan selvästi humppa.

Varpaille astumisen mahdollisuus 20 %

 Kaarna

Kaarna ei osaa tanssia ei sitten ollenkaan. ei nuorena mutta ei myöskään vanhempana. Vaimoon kyllä koittanut miestään opettaa mutta ei siitä mitään tullut, miehellä ei ole minkäänlaista rytmitajua ja askeleet menevät kaikki aivan päin honkia. Mutta mies on silti erittäin hellä viejä, vaikka saattaakin astua varpaille useamman kerran. Lempi tanssiksi sanoisin Englannin valssi. Mieluummin mies istuu penkillä ja katsoo kun hänen vaimonsa tanssii iloisesti parketilla.

Varaille astumisen mahdollisuus 100 %

 Sihvonen

Ujo mies, joka kuitenkin rohkaistuu tanssilavalla. Nauttii musiikin pyörteissä tanssimisesta pitkin lavaa, mutta on silti melko keskiverto tanssija, mies osaa kyllä viedä ja tietää askeleet, mutta musiikista nauttiminen ei välttämättä mene ihan yhteen rytmissä pysymisen kanssa. Mutta harvoin mies edes huomaa sitä. Miehen lempi tansseina näen humpan ja valssin.

Varpaille astumisen mahdollisuus 30 %

 Kirjuri (Tauno Laine)

Tauno Laine eli kirjuri on taitava tanssija, joka tietää niin miesten kuin naisten askeleet ulkoa, omaa loistavan rytmin ja on hellä viejä. Laine on kotoisin pienemmästä kunnasta ja päätyy usein tanssimaan paikallisilla lavoilla, ”valitettavasti” paikan päällä ollessa enemmän miehiä naisten sijaan, päätyy kirjuri tanssittamaan useammin miespuolisia pareja. Ei mies yleensä valita asiasta vaan tekee sen mitä täytyy naisten puutteen takia. Aivan hirvittävä uhraus, jonka mies kaikille tekee. :DDD Mutta siis totta kai Laine myös tanssii naisten kanssa jotta ei herättäisi hirveästi kaipaamatonta huomiota. Miehen lempi tansseina näen Wienervalssi tai humppa.

Varpaille astumisen mahdollisuus 10 %

[miikkakiminki]

Kirjuri. . . . . #kirjuri #kesä2021 #son #sun #portrait #bnw #⚫️⚪️ #summer2021 https://www.instagram.com/p/CPya1qon_Vn/?utm_medium=tumblr

[bourbonandbiscuits]

kirjuri replied to your post: Wait a second...

what? you didn’t know?

Nope.  In the American version, Zoisite was a shrill voiced female.

I'm actually pretty miffed.  Zoisite and his boyfriend had a pretty tender relationship for a couple of cartoon baddies.