Lastenhoidosta
(Saankohan nyt neniin kun uskallan kajota aiheeseen, josta kaikilla tuntuu olevan vahva mielipide ja menevän herne sieraimeen...)
Mediassa on alkanut taas päivähoito vs. kotihoito -vääntö. Kummallista on, että keskustelu muuttuu aina epäasialliseksi, henkilökohtaisuuksiin meneväksi toisten syyttelyksi ja pääasia, lapsen hyvinvointi, jää toissijaiseksi asiaksi. Itse koen, että lastenhoidon järjestäminen on jokaisen perheen oma valinta. Jokainen vanhempi haluaa varmasti lastenhoidossakin oman lapsensa parasta. Ja jokainen lapsi on erilainen persoonallisuus, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen vaihtoehto. (Itse inhosin kaikkia muistamiani perhepäivähoitopaikkoja, olin jo alle kouluikäisenä ihan samainen oma itseni ja inhosin sitä, että minun piti mennä jonkun toisen kotiin elämään jonkun toisen säännöillä ;) Onneksi kouluun mentyäni sain tulla yksin tai kavereitten kanssa kotiin!)
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus, että pienelle lapselle on tärkeää, että hänen hoidostaan vastaa yksi ihminen. Uskon, että se voi olla oma vanhempi, mummo tai hoitotäti, joku luotettava ja tuttu ihminen. Ehkä siksi, etten ole koskaan itse ollut hoidossa tarhassa, minulla on kammo niitä(kin) kohtaan. Kauhein kuva tarhatodellisuudesta piirtyy lööppien sitomisjutuista ja esimerkiksi Huonon äidin blogista (VAROITUS! Tämä juttu saa voimaan todella pahoin). Viime viikonloppuna kävin kummitytön dagis-synttäreillä, jossa tutustuin kuitenkin ihan erilaiseen päiväkotiin, sellaiseen, johon voisin laittaa omankin lapseni: pieni määrä pieniä ryhmiä ja tarpeeksi hoitajia ihanassa kodinomaisessa ympäristössä. Tämä vahvisti näkemystäni, että ei tapa hoitaa ole hyvä tai huono, vaan tärkeintä on hoidon laatu. Laatu siis lapsen näkökulmasta, minkä tärkein mittari on mielestäni hoitajien määrä ja pysyvyys.
Mielenkiintoisia kannanottoja lastenhoitokeskusteluun löytyy jopa Talouselämän nettisivuilta, suosittelen lukemaan vastaukset esitettyyn kysymykseen Onko päivähoidolla muita tavoitteita kuin säilöä lapset?. Tällaista keskustelua lukisin mielelläni enemmänkin. Sallisin siis mieluusti äitien syyllistämisen (töihin menemisestä ja menemättä jättämisestä) loppuvan, puhuttaisiin pliis asiasta eikä sen ohi.