Mamma Solbacka @mammasolbacka-blog - Tumblr Blog

Posts

Mmm, uskaltaakohan katsoa... Tiedän että mulla nousee kuitenkin hiki pintaan ja hermostun turhaan! Ärsyttää jo valmiiksi se, että arvostellaan sitä, että jotkut haluavat hoitaa omat lapsensa hirveän suurella 336,67 € miinus verot /kk -korvauksella ja syyllistetään siitä, ettei äiti mene töihin. Tässäkin taas: antakaa ihmisten itse päättää mitä elämällään tekevät, pliis. Ja lukekaa asiantuntijaa, Liisa Keltikangas-Järvistä.

Ja miksi isän pitäisi olla niin kuin äiti tai korvata äiti? Saako nainen olla nainen ja mies mies? Kannatan tasa-arvoa, mutta tasa-arvoani ei vähennä, vaan naiseuttani lisää mahdollisuus olla kotona ja toteuttaa hoivaviettiäni!

Huono äiti on suomentanut listan siitä, mitä hyvät vanhemmat tekevät oikein. Mainio lista :)

Mielenkiintoista, että keskustelu äitiydestä, vanhemmuudesta ja kasvattamisesta käy nyt kuumana mediassa eri tahoilla. Tsekkaa linkki otsikon takana.

Meidän pitäis ruveta kehittämään toisenlaista älyä. Sellaista, joka osaa sulkea kaikki mobiililaitteet ja vain olla itsellemme, eikä vain jatkuvasti muille.

Leena Pennanen, Center for Mindfulness Finland

Inhimillinen tekijä: Kun työ vie kauas. (YLE TV1). Ihana keskusteluohjelma siitä, miten pois vievä työ vaikuttaa perheen arkeen ja sen eri osapuoliin, töiden vuoksi poissaolevan vanhempaan, kotona olevaan vanhempaan ja lapsiin. Oli ihanaa kuunneltavaa, "jollakin muullakin on niinku meillä". Ohjelma sopii hyvin kenelle tahansa vanhemmalle, koska siinä pohditaan omien intohimojen ja tavoitteiden toteuttamisen suhdetta parisuhteeseen ja perhe-elämään. Suosittelen!

Kyllä ennen vaan asiat oli niin hyvin

Tänään pääsin kampaajalle laitattamaan tukan kuntoon sunnuntain kummitytön ristiäisiä varten, kun äitini tuli hoitamaan poikaa. Jaksan ihmetellä miten poika on alusta asti viihtynyt niin hyvin mummon kanssa. Tänäänkin, kun poika alkoi alussa vierastaa, mummo sai varmoilla otteillaan, muutamalla hymyllä ja lauseella tilanteen kääntymään ympäri. En tiedä johtuuko se siitä, että olemme äitini kanssa niin samannäköisiä ja -oloisia vai siitä, että äidillä on jo niin paljon äitiyskilometrejä takana. Näistä huomioista päädyin pohtimaan sitä miten ennen vanhaan asuttiin koko suku saman katon alla ja kaikki naiset hoitivat kaikkien lapsia. Se se vasta oli luonnollista, ei tarvinnut varata erikseen hoitajaa kun tarvitsi "omaa aikaa". "Vanhan hyvän ajan" vankkumattomana kannattajana unelmoin välillä tällaisesta maailmasta, jossa yhteisö hoitaa jäsenensä ja turvaverkko on näin ollen myös lapsella laajempi.

Kun lapseni oli vain muutaman kuukauden ikäinen, tapasin joukon ikääntyneitä rouvia ja kysyin heiltä miten äitiys on heidän mielestään ajan saatossa muuttunut. He sanoivat, että nykyään on paljon erilaisia välineitä lapsen hoitoa varten. Niin, nyt on kaikenlaisia vempeleitä, joihin lapsi laitetaan makaamaan ja istumaan, odottamaan ja matkustamaan. Mitä ennen tehtiin? Se piti sylissä joka kerkesi. Niinpä. Sanoisin, että syli on lämpimämpi paikka kuin sitteri. Mutta kuka haluaa asua äitinsä tai anoppinsa kanssa? Se onkin sitten toinen juttu.

PS. Kampaaja kertoi, että nykytrendi on, että vauvat otetaan mukaan kampaajalle. Toimitaan siis toisin kuin minä, joka haluan leikkauttaa tukkani vauvan nukkuessa kotona. Mielenkiintoista, mistähän tämä sitten kertoo? Ainakin siitä, että kuljetusvempeleet toimivat :)

Adapt the pace of nature: her secret is patience.

Ralph Waldo Emerson

Onnellisella äidillä on uudet vaatteet

Eilen oli mamitsun oma (keski)päivä =) Ihanaa! Käytin sen tietenkin lähtemällä shoppailemaan. Ja löytöretki meni vielä ihan loistavasti, sain juuri ne asiat, joista olin haaveillut: mustan kynähameen, vaalean yläosan ja takin plus kaupan päälle vielä villapaidan ja vyön. Stockan -60% -ale on kuin joulu! Itsetunto kohosi roimasti sen jälkeen, kun olen kuukausia kärsinyt liian isoista tisseistä, jotka aiheuttavat sen, etteivät mitkään yläosat sovi päälle. Mutta positiivista tässä on tietenkin se, että kaipaan vanhoja pienempiä rintojani :) No, saa nähdä miten etumukseni voi kun imetys loppuu ;)

Mutta siis, tämän kaiken alla lepää syvällinen totuus äidin hyvinvoinnista huolehtimisesta, tekee sen sitten kukin millä keinolla tahansa. Minä haluan välillä vain minulle varattua aikaa, jolloin voin tehdä ihan mitä huvittaa. Mielestäni äitiys näyttäytyy usein hyvin paljon syyllisyyttä aiheuttavana asiana. Naiset kokevat, etteivät ole tarpeeksi hyviä äitejä, tai heitä syyllistetään siitä, että he toteuttavat omia tarpeitaan. Minä uskon, että lapsi oppii vanhempien esimerkistä, enkä halua opettaa lapselleni, ettei omasta itsestä saisi huolehtia tai siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Eikö niin naiset?

Tallinna osa 2

Lomamme Tallinnassa venyi keskiviikkoaamuun saakka :) Siirryimme siis lopuksi aikaa asumaan von Stackelberg -hotellista Meriton -hotelliin.

Meriton -hotellissa asuimme vanhalla puolella, joten voin arvioida vain sen huoneita. Huone olivat vanha, vähän ruotsinlaiva -tunnelmainen, mutta jostakin syystä nukuin tässä huoneessa paremmin kuin toisessa hotellissa ja kylppärissäkin oli ihana lattialämmitys ja suihku toimi moitteettomasti ;) Sängyn sai siirrettyä seinän viereen ja pystyin yöllä vaihtamaan imetyspuolta paremmin, joten nukkumismukavuus saattoi johtua siitä. Hotellin aamiaisen tarjontaan olin semi-karppaajana hieman pettynyt, mutta hoidot (kylpy, hieronta, jalkahoito) tehtiin tässä hotellissa mielestäni kansainvälisellä meiningillä ja laadulla. Tykkäsin Spa-osastosta, mutta paikallisten selvästi suosimaa kylpyläpuolta emme kokeilleet, vaan tyydyimme katsastamaan sen läpi ja se näytti tarjonnaltaan melko suppealta. Olen aiemmin käyttänyt esimerkiksi Tallink Spa & Conference -hotellin kylpyläosastoa, joka tarjoaa aivan eri käyttömukavuuden.

Meriton -hotellissa loistavaa olivat "kaupungin paras kahvila" Cafe Mademoiselle ja venäläinen Balalaika -ravintola. Ravintolassa oli todella ystävällinen henkilökunta ja mahdollista hakea ruokaa huoneeseen. Tällä matkalla ihastuin viimein blineihin ja söin riistakeittoa, josta yritin muistaa ainekset, että voisin tehdä sitä kotona! Kahvilassa taas oli mukava istua lukemassa kirjaa lapsen nukkuessa vaunuissa vieressä. Muutenkin löysimme matkan aikana Vanhastakaupungista monia pieniä ja tunnelmallisia kahviloita, joissa sai istua rauhassa vauvan päiväunien ajan. Näistä täytyy mainita Anneli Viikin kahvila, jossa oli myynnissä kahvin ohella paikan päällä itse tehtyjä suklaakonvehteja, NAM. Kivoja tuliaisia muuten, käykää kannattamassa myymälää! Ehkä ihanien kahviloiden ansiosta aloin taas yli vuoden vihreä tee -kauden jälkeen nauttia välillä myös kahvia! Tällä matkalla muuten huomasi, kuinka Eestissä jokaisessa liikehuoneistossa oli jokin pieni liike, käsityöliike tai kahvila, vaikkei tupa ollut täynnä asiakkaita, niin kuitenkin nämä paikat näyttivät ihan hyvin menestyviltä. Voi kun tuollaista olisi täällä meilläkin, että olisi mahdollisimman helppoa olla pienyrittäjä ja elää sillä.

Viimeisenä iltana hotellissa huomasimme illalla sänkyyn mennessä, että huoneessa haisi savu. Mies meni respaan ilmoittamaan siitä ja virkailija lupasi lähettää turvallisuusmiehet tutkimaan asiaa. Ei kuulunut mitään ja haju jatkui, joten soitin respaan. Sanoin etten uskalla nukkua pienen vauvan kanssa, jos huoneessa haisee savu. Virkailija sanoi, että mitään ei ollut löytynyt ja haju on ehkä tullut ulkona savuavasta roskiksesta, mutta en uskonut sitä, koska hajun olisi pitänyt loppua. Minulle luvattiin uusi huone, jos haju ei loppuisi. Lopulta lähetin taas miesparan respaan ja saimme uuden huoneen. Virkailija oli kylläkin kertonut, että savu tuli ulkoa, että koko kaupunki haisi savulle. Mies kävi ulkona ja todentotta koko kaupunki haisi savulle. Varmaankin joku tyhjillään ollut puutalo (joita hotellien lähellä ollut muuten hieno aluekin sisälsi) oli syttynyt palamaan. No, loppujen lopuksi kaikki hyvin, me uskalsimme nukkua :)

Palasimme Suomeen Viikkarin aamulaivalla, mikä oli hyvä vaihtoehto. Laiva oli tyhjä ja kotona olimme ruokakauppareissun jälkeen jo yhdeltä ja jäi päivä aikaa purkaa laukkuja ja kotiutua. Kissatkin olivat NIIN onnellisia jopa välillä pelottavan vauvan paluusta ;) Täytyy sanoa, että olen todella iloinen, että matkamme venyi odottamattomasti. Koin aivan uudenlaista Tallinnaa ja suorastaan ihastuin siihen. Kumpaakin käyttämäämme hotellia voin ilomielin suositella, plussana matkalla hotelleilta vanhaankaupunkiin mäki, jonka ylhäälle päästessä vauva jo nukkuu, eikä Kristiine -kauppakeskukseenkaan ole pitkä matka shoppailemaan. Suosittelen tällaista viikon lähilomaa varsinkin kaikille niille, jotka nauttivat paikkoihin tutustumisesta kävellen. Ja matkustaminen rintaruokinnalla olevan vauvan kanssa on todella helppoa. Suunnittelemme jo vastaavaa uutta reissua kesällä, kun vaunut/rattaatkin kulkevat kaduilla kevyemmin!

#Tallinna #hotellit #vauva #lapsi #spa

Vauvan kanssa Tallinnassa osa 1

Terveiset Tallinnasta!

Lähdimme perheen kesken ansaitulle kylpemislomalle Tallinnaan. Ennen matkaa kävimme netissä läpi kaikki Tallinnan kylpylähotellit ja päädyimme pieneen ja eleganttiin von Stackelberg Hotel:iin. Se sopi mielestämme parhaiten seurueelle, jossa on jäsenenä 5kk vanha vauva. Halusimme välttää hälinää ja melua ja päästä todella rentoutumaan perheen kanssa.

Matka tiistaipäivänä oli rauhallinen ja mukava, eikä Helsingissä Viikkarin satamassa kauan tarvinnut jonottaa. Laivamatka meni hyvin ja bingossakin voitettiin ;) Hotellilla oli vain muutama vieraspaikka autolle, mutta meitä se ei haitannut, koska osasyy matkaamme oli auton vieminen täyshuoltoon. Hotellin takana oli maksullinen vartioitu parkki ja jossakin kauempana ilmainen vartioimaton parkkipaikka.

Meidät oli hotellissa jostakin syystä upgreidattu zen-huoneeseen, josta löytyi kolmen käyttöön Täydellinen 180cm leveä sänky :D Muutenkin huone oli tilava, zen-henkisen yksinkertaisen ylellinen isoine ikkunoineen. Kylpyhuoneessa oli moneen otteeseen omaa aikaa antanut ja lapselle riemukkaista hetkiä tarjonnut poreamme. Siivousintoilijan silmään tilat olisi voinut puunata vähän tarkemmin, mutta jonkun muun mielestä se olisi varmaan ollut erinomaisessa kunnossa.

Ensimmäisenä iltana varasimme käyttöömme saunatilat, joista löytyi jacuzzi-amme. Vauva sai saunakasteen suomalaisittain keskimääräisessä iässä (keskiarvo 4,5 kk). Poreammeesta nautti lähinnä pappa :) Seuraavana päivänä mies kävi tunnin hieronnassa ja torstaina minä kasvohoidossa. Hieronta oli miehen mukaan perushyvä. Kasvohoito oli ihan ok, mutta siitä puuttui Sannalla Suomessa hoitoon kuuluva asiakaspalvelu ;)

Hotellin ruokatarjoilusta: aamupalatarjoilu oli hyvä ja kattava, huoneeseen tilatut iltaruoat (hampurilaiset, voileivät ja pastat) ajoivat kyllä asiansa nälän taltuttajina, mutta muulloin turvauduimme vanhankaupungin loistavien ravintoloiden tarjontaan. Erityisesti täytyy mainita Raatihuoneentorin venäläinen Troika, jossa istuessamme näin silmissäni hamassa tulevaisuudessa tyttöjen Tallinnan reissun. Silloin ilta tuossa ravintolassa käsittäisi tuntien yhdessä aterioinnin ja hotelliin palaamisen vasta aamuyön tunteina (ehkä myös pöydillä tanssimista).

Lapsen kanssa matkustavalle tiedoksi, että hotellissa on helppo liikkua lapsen ja vaunujen kanssa, mutta sisäänkäynneissä vaunut piti nostaa portaita kahden ihmisen voimin. Tämän kyllä tiesimme hotellin varatessamme.

Yleisarvosanaksi hotellille antaisin kouluarvosanan 8. Hotelli ei kummemmin pettänyt odotuksia, mutta ei myöskään saanut yllättänyt ihastumaan. Arvosanaa laskee suihku, josta näytti puuttuvan vedensekoittaja, koska suihkusta sai vuorotellen kylmää ja tulikuumaa vettä, mikä on pitkistä aamusuihkuista nauttivalle ihmiselle suuri pettymys. Yhteenvetona hotelli on tyylikäs, rauhallinen ja kaikki tarvittavat palvelut tarjoava kohtuulliseen hintaansa nähden hyvä hotelli. Aamiaisella näkyi monia pariskuntia, joille kuvittelen hotellin olevan suunnattu ja spa-palveluineen oivallinen lomanviettopaikka.

YLLÄTTÄEN matkamme Tallinnassa jatkuukin pitempään! Meidän piti lähteä kotiin tänään perjantaina, mutta korjattavana olevasta autostamme löytyikin suurempi vika, jonka haluamme korjattavan täällä. Oleskelu Tallinnassa jatkuu näillä näkymin ainakin tiistaihin asti, joten päätimme vaihtelun vuoksi vaihtaa hotellia kadun toiselle puolelle täysin erilaiseen Meritoniin. Tästä toisesta hotellista ja matkan vaiheista lisää myöhemmin!

Lastenhoidosta

(Saankohan nyt neniin kun uskallan kajota aiheeseen, josta kaikilla tuntuu olevan vahva mielipide ja menevän herne sieraimeen...)

Mediassa on alkanut taas päivähoito vs. kotihoito -vääntö. Kummallista on, että keskustelu muuttuu aina epäasialliseksi, henkilökohtaisuuksiin meneväksi toisten syyttelyksi ja pääasia, lapsen hyvinvointi, jää toissijaiseksi asiaksi. Itse koen, että lastenhoidon järjestäminen on jokaisen perheen oma valinta. Jokainen vanhempi haluaa varmasti lastenhoidossakin oman lapsensa parasta. Ja jokainen lapsi on erilainen persoonallisuus, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen vaihtoehto. (Itse inhosin kaikkia muistamiani perhepäivähoitopaikkoja, olin jo alle kouluikäisenä ihan samainen oma itseni ja inhosin sitä, että minun piti mennä jonkun toisen kotiin elämään jonkun toisen säännöillä ;) Onneksi kouluun mentyäni sain tulla yksin tai kavereitten kanssa kotiin!)

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus, että pienelle lapselle on tärkeää, että hänen hoidostaan vastaa yksi ihminen. Uskon, että se voi olla oma vanhempi, mummo tai hoitotäti, joku luotettava ja tuttu ihminen. Ehkä siksi, etten ole koskaan itse ollut hoidossa tarhassa, minulla on kammo niitä(kin) kohtaan. Kauhein kuva tarhatodellisuudesta piirtyy lööppien sitomisjutuista ja esimerkiksi Huonon äidin blogista (VAROITUS! Tämä juttu saa voimaan todella pahoin). Viime viikonloppuna kävin kummitytön dagis-synttäreillä, jossa tutustuin kuitenkin ihan erilaiseen päiväkotiin, sellaiseen, johon voisin laittaa omankin lapseni: pieni määrä pieniä ryhmiä ja tarpeeksi hoitajia ihanassa kodinomaisessa ympäristössä. Tämä vahvisti näkemystäni, että ei tapa hoitaa ole hyvä tai huono, vaan tärkeintä on hoidon laatu. Laatu siis lapsen näkökulmasta, minkä tärkein mittari on mielestäni hoitajien määrä ja pysyvyys.

Mielenkiintoisia kannanottoja lastenhoitokeskusteluun löytyy jopa Talouselämän nettisivuilta, suosittelen lukemaan vastaukset esitettyyn kysymykseen Onko päivähoidolla muita tavoitteita kuin säilöä lapset?. Tällaista keskustelua lukisin mielelläni enemmänkin. Sallisin siis mieluusti äitien syyllistämisen (töihin menemisestä ja menemättä jättämisestä) loppuvan, puhuttaisiin pliis asiasta eikä sen ohi.

#lastenhoito #päivähoito #kotona hoitaminen

Sylin merkityksestä ja vähän muustakin

Tuo alla oleva lainaus on kirjasta, jonka olisin toivonut lukeneeni jo ennen lapsen tuloa maailmaan... Mutta hyvä se on lukea nytkin :) Ihanaa pohdintaa lapsen hoitamisesta subjektin eli vauvan näkökulmasta. Tästä kirjasta saa hyvää materiaalia keskusteluihin niiden kanssa, jotka eivät ymmärrä läheisyyden ja sylin merkitystä pienelle olennolle. Kirja henkii sitä samaa yhteenkuuluvuuden ja pehmeyden tunnelmaa, joka on itsen ja vauvan välillä aamulla sylikkäin nukutun yön jälkeen <3

It has always struck me as rather odd that in our society we call a baby who doesn't cause any problems a "good" baby. If he sleeps all night, never throws his food, never hits the cat, never sticks his fingers in the electricity sockets, and never spills his milk all over you, then he is a perfect child ... The rather slow, uninspiring, quiet and apathetic baby is looked at as "ever so good", and "not a bit of trouble" ... I always feel very sad when I hear mothers answer the question "Is he a good baby?", with "Yes, he's wonderful. I hardly know I've got him." (Haslam, Sleepless Children)

Deborah Jackson: Three in a Bed - the benefits of sleeping with your baby

Porvooseen synnyttämään :)

Tänään on YLE:llä uutinen synnyttämisestä: "Sairaalalla on väliä" . Itse synnytin Porvoon sairaalassa. En tiedä onko se tuollainen keskisuuri sairaala, mutta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa kyseisestä putiikista. Soitin supistusten alettua aamulla sairaalaan ja juttelin kätilön kanssa. Ajattelin silloin, että voi kun saisin tämän naisen kätilökseni synnytykseen, niin ystävällinen ja auttava hän oli. Ja iltapäivällä kun tuli aika lähteä sairaalaan, vastassa oli juuri tämä nainen. Mukana oli hyvääkin tuuria, koska pääsin synnyttämään toivomaani ammeeseen. Synnytyksen aikana kätilö antoi meidän perheenä olla omassa rauhassamme, mutta oli paikalla aina kun häntä tarvittiin. Hän tarjosi ystävällisesti kivunlievitykseen eri vaihtoehtoja muutaman kerran, mutta ymmärsi hyvin että toivoimme lääkkeetöntä synnytystä ja tuki meitä tässä valinnassa. Ponnistusvaiheessa kätilö osasi oikealla hetkellä pyytää minua vaihtamaan asentoa, muuten synnytys olisi varmaankin turhaan pitkittynyt. Tärkeintä oli luottamuksen tunne, jota tunsin kätilöä kohtaan. Hänestä huokui rauhallisuus ja ammattitaito.

Saimme perheenä käyttöön oman huoneen, joka oli järjestetty meille tavallisesta kahden hengen huoneesta, koska perhehuoneet olivat täynnä. Mieheni sai, tai häntä käskettiin, olla paikalla perheen kanssa koko ajan (ja kun tulimme kotiin, minä en varmaan edes tiennyt miten vaipat vaihdetaan, kun mies oli koulutettu niin hyvin ;). Ruoka myöskin järjestyi meille kummallekin koko sairaalassaoloajan, joka oli kolme vuorokautta. Hoito sairaalassa oli hyvää (myöskin edellisellä kerralla keväällä, kun olin samalla osastolla potilaana rajun raskauspahoinvoinnin vuoksi), joskin eri hoitajien määrä ärsytti siinä vaiheessa, kun vielä opeteltiin imettämistä ja jokaisella oli erilainen neuvo. Imetys olisi mielestäni ollut hyvä käydä läpi kunnolla yhden hoitajan kanssa.

Yleisesti ottaen kokemus synnyttämisestä Porvoon sairaalassa oli todella hyvä ja suosittelen ehdottomasti sairaalaa kaikille. HUOM! Porvooseen voi mennä synnyttämään myös esimerkiksi Helsingistä, matka ei varsinkaan itäpuolelta ole kovinkaan pitkä.

TUOREEN ISÄN JA ÄIDIN LUPAUKSET ITSELLENI: Yritän välttää roolimalleja, joita äideille ja isille sovitetaan. Saan olla juuri sellainen vanhempi kuin minusta parhaalta tuntuu. Olen huonoina päivinä itselleni lempeä, sillä äitiys tai isyys ei ole kilpailua, ei suorittamista, eikä onnistumisprojekti. PUOLISOLLE: Jaan vanhemmuutta kanssasi, sillä tavalla kuin yhdessä sovimme, meille parhaaksi. Hyväksyn, että sinun tapasi hoitaa lasta ja kotia on hyvä. Kuuntelen tunteitasi ja kerron omistani. Mietin ajankäyttöämme, jotta askareet ja vapaa-aika tuntuisivat molemmista tasapuolisesti jaetuilta. SUKULAISILLE: Muistan, että isovanhemmat ja muu suku voivat olla lapselle iso rikkaus ja vanhemmille tärkeä tukiverkosto. Koetan nähdä, että kommenteillanne tarkoitatte yleensä vauvan parasta, vaikka ne joskus tuntuvat taitojeni vähättelyltä. Kerron maltillisesti, kun jokin alkaa kaihertaa, ja etsin asiaan kanssanne sopuratkaisua. YSTÄVILLE: Mietin, miten ystävyytemme ja yhteiset juttumme voivat jatkua. Osoitan, että olette edelleen meille tärkeitä. VAUVALLE: Kerron joka päivä, miten ihana ja rakas olet: minulle täydellinen juuri omana itsenäsi.

Suomalainen vauvakirja (Toim. Matilda Katajamäki ja Outi Gyldén)

#tuoreen isän ja äidin lupaukset #itselleni #puolisolle #sukulaisille #ystäville #vauvalle #suomalainen vauvakirja

Lastenmusiikkia kaikenikäisille

Rajaton -yhtyeen Suomen lasten lauluja on aivan ihana lastenlevy. Vauva hymyilee valloittavasti, kun laulan hänelle mukana näitä biisejä. Oli ihan pakko googlettaa kaikki sanat, kun jotkut ovat jo ajan saatossa unohtuneet... Voin kuvitella miten levystä riittää iloa lapselle monen vuoden ajan. Omat suosikkini ovat Päivänsäde ja menninkäinen, Jänöjussin mäenlasku ja Telefoni Afrikassa :) Mörkö se lähti piiriin avaa levyn mainiona sovituksena ja monessa muussakin kohdassa alkaa äitiä naurattaa - suosittelen levyä kaikenikäisille!

#lastenlevy #rajaton #suomen lasten lauluja

Trending Blogs

Recently Viewed Blogs

Mamma Solbacka