Excelsior!
Olen taas kunnostautunut elokuvien katsomisessa tällä viikolla. Maanantaina telkkarista tuli Harry Potter ja Feeniksin kilta, josta en aio sen kummemmin avautua paitsi että juuri tuossa männä viikolla mietin että joko pian olisi aika lukea kirjat uudestaan ja pitää elokuvamaraton (en oo vieläkään nähnyt kumpaakaan osaa 7. elokuvasta...). Ehkä aika ei sittenkään vielä ole kypsä. Sitä paitsi koen kirjojen uudelleen lukemisen nykyään turhauttavana kun olisi niin paljon lukemattomiakin kirjoja olemassa!
Tiistaina katsoin vähän vahingossa elokuvan Beatrix Potter - taiteilijaelämää, jossa kerrotaan englantilaisen lastenkirjailijan elämästä. En erityisemmin välitä Bridget Jon--- Renée Zellewegeristä, mutta muuten oli oikein mainio ja hyvää mieltä tuova leffa. Melkein jo innostuin että kyllä mäkin haluan taas harrastaa vesivärimaalausta - unohtaen tietenkin lahjakkaasti, että silloin muinoin kuviskerhoharrastuskin tyssäsi siihen, etten ollut erityisen lahjakas millään muulla taiteilun saralla kuin piirtämisessä. Siinäkin saavutin urani huipun 10-vuotiaana voittaessani Viiliksen järjestämän piirustuskilpailun...
Joka tapauksessa tämä elokuva oli visuaalinen ja kaunis, mitä kumpaakin arvostan erityisen paljon. Ihanat asut ja sisustus saivat mut jälleen kerran haikailemaan menneiden aikojen perään - mulla on usein sellainen olo, että mun olis pitänyt elää sata vuotta aiemmin (ja lapsena ilmeisesti aika pitkään luulinkin eläväni luettuani L.M. Montgomeryn tyttökirjoja yliannostuksen jo ennen kouluikää - ekalla luokalla kirjoitin vahingossa parhaan kaverini ystäväkirjaan syntymävuodekseni 1897. M:n äiti meinasi kuolla nauruun.) Mutta sitten muistin taas, että on varmaan ihan kiva elää ajassa jossa kesäinen flunssa ei ole ainakaan kovin yleinen kuolinsyy.
(kuva täältä (en jostain syystä saa linkkiä suoraan tohon postaukseen, huoh))
Eilen muistin vihdoin käydä lunastamassa ilmaisen elokuvalippuni, jonka sain hyvityksenä yhden hiukan epäonnisen päivänäytöksen jälkeen Turun Kinopalatsissa. Ja ah onnea! Cine Atlaksessa pyöri vielä yksi näytös Unelmien pelikirjaa - sinne siis!!!
Pelkäsin vähän pettyväni elokuvaan, kun odotin siltä niin paljon, mutta onneksi se lunasti odotuksensa. Päähenkilöt oli symppiksiä ja juonikin ihan mukiinmenevä. Nauroin monta kertaa ääneen, mistä saa aina plussaa. Ja vaikka leffa oli hauska ja hahmojen järjettömyydelle ja kummallisuudelle naurettiin, se oli myös koskettava, ja ainakin minä toivoin kaikille kaikkea hyvää lopussa (niin kuin aina). Samastuin päähenkilö Patiin siinä tuskassa jota hän koki surullisista lopuista (joskin kykenen useimmiten hillitsemään turhautumiseni vähän paremmin).
Ja sit se Jennifer Lawrence on vaan niiiiiiin hyvä: kaunis ja lahjakas ja sillä on vielä kiva äänikin. Miksen voi olla Jennifer Lawrence?
Ainoa miinus (joka ei varsinaisesti johtunut itse elokuvasta vaan siitä yleisestä olettamuksesta että katsojat on joko puolikuuroja tai sitten nauttii tärykalvojensa runtelemisesta) tulee siitä, että leffan äänet oli niin kovalla, että kaipasin korvatulppia. Mulla on tosi hyvä kuulo, enkä nauti siitä tunteesta, että korva ihan pian räjähtää. Mun lukion ranskanope ajoi mut aina raivon partaalle valittamalla mulle kun puhuin niin hiljaisella äänellä. Itse se kailotti niin kovaa, että mun korvat soi aina tuntikausia jälkikäteen. Aargh. No niin, ei taas liittynyt aiheeseen mitenkään! Unelmien pelikirja oli siis HYVÄ. Olin koko illan hyvällä tuulella sen nähtyäni <3
Tiffany: You know, for a while, I thought you were the best thing that ever happened to me. But now I'm starting to think you're the worst.
Pat: Of course you do. Come on, let's go dance. *
Tämän viikon ehdottomasti hulvattomin kokemus on ollut Olin nahjuksen vaimo, jota parhaillaan tuijotetaan äitin kanssa telkkarista. Kyseessä on vuoden -61 kotimainen tuotos, jossa juonitellaan nahjusmaisen Kaarlon avioliiton pelastamiseksi, koska avioeroa halajava vaimo saattaisi muuten paljastaa Kaarlon rikkaasta perheestä skandaalimaisia tietoja. Tarkoituksena on saattaa pariskunta "aviolliseen kanssakäymiseen", mikä tietenkin estäisi avioeron!
Elokuvan parasta antia on ponteva puhetapa, hassut sanonnat ja kirjakieliset hävyttömyydet. Myös henkilöhahmot nimeltä Vilhelm ja Uolevi on parhautta :D
---
* Tyhmän tumblrin tyhmä quote- toiminto ei tietenkään toimi!
p.s. Kuvat ecosian kuvahausta jollei toisin mainittu.