Marxilainen luokka-analyysi
Kuten edellä osoitettiin, sosiaalista todellisuutta luokitellaan ja se jakautuu luokkiin monin tavoin. Luokitukset ovat aina puolueellisia, ja mihin tahansa luokitukseen liittyy aina valtaa ja kamppailua vallasta. Yhteiskuntaluokka on sellainen kategoria, jossa ihmistä luokitellaan toisiinsa nähden eri arvoisiin ryhmiin. Luokkateoria on yksi tapa etsiä vastauksia kysymyksiin siitä, miten yhteisölliset tekijät ovat mukana ihmisen identiteetin muotoutumisessa, miten yksilöt asettuvat yhteisöjen jäseniksi ja millaisiin suhteisiin yhteisöt asettuvat keskenään ja mitä yhteiskunta lopulta on.
Karl Marx hyökkäsi tuotannossaan sekä abstraktia yksilö- että abstraktia yhteiskuntakäsitystä vastaan. Yksilöt eivät ole muista eristäytyneitä, erillisiä monadeja, joita voitaisiin tarkastella kiinnittämättä huomiota niiden historiallisiin ja sosiaalisiin yhteyksiin. Yhteiskunta ei ole itsenäisesti toimiva subjekti, vaan sen subjekteja ovat yksilöt; eivät kuitenkaan yksilöt sinänsä vaan heidän keskinäiset suhteensa, joita he tuottavat ja jotka tuottavat heitä. Marxin mielestä näistä suhteista keskeisimpiä olivat tuotantosuhteet, toisin sanoen se, miten yhteiskunnallinen tuotanto organisoidaan ja millaisissa sosiaalisissa suhteissa ihmiset tässä tuotannossa ovat toisiinsa nähden.
Luokan käsitteen historiaa on jäljitetty aina 1500-luvulle saakka, mutta oikeastaan vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikoihin luokan käsittäminen kytkettiin luokkavastakohtaisuuksiin ja luokkatietoisuuteen. Englannissa teollisen vallankumouksen aikakausi, 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin, synnitti ison joukon uusia käsitteitä, ja luokka kuului tehtaan, lakon ja rautatien kaltaisten käsitteiden kanssa tähän uuteen sanastoon. Vähitellen luokan käsitteestä tuli myös yhteiskuntateoria ja sosiologian keskeistä ainesta, jota vaalittiin etenkin marxilaisessa yhteiskuntatieteessä. Karkeasti sanoen luokilla tarkoitetaan siinä suuria ihmisryhmiä, jotka eroavat toisistaan sen mukaan, mikä niiden suhde on tuotantovälineisiin ja minkä osuuden ne saavat siitä yhteiskunnallisesta rikkaudesta, jota työnteolla tuotetaan.
Luokka nousee Marxin analyyseissa niin keskeiselle paikalle, että sen ansiosta hän laiminlyö käytänössä kokonaan muut perustavat sosiaalisen jaot. Luokilla ja niiden välisillä suhteilla on keskeinen tehtävä koko yhteiskunnan kehittymisessä, ja jokainen yhteiskunnallinen muutos on yhteydessä siihen, millaiskiksi luokkien väliset suhteet milloinkin muodostuvat. Kuten Marx ja Engels kirjoittavat Kommunistisen puoleen manifestissa, kaikkien tunnettujen, tähän mennessä esiintyneiden yhteiskuntien historia on ollut luokkataistelujen historiaa. Lähtökohtana ei ole se, mitä ihmiset puhuvat, ajattelevat ja luulevat, vaan ihmiset ja heidän todellinen elämänsä, jossa tuotantovoimat ja niiden kehitysaste sekä niitä vastaavat kanssakäymisen muodot ovat tärkeässä asemassa. Näitä kanssakäymisen muotoja voidaan hahmottaa yhteiskuntaluokan käsitteen avulla; luokkajako on kaikista yhteiskunnallisista jaoista oleellisin.
Pääomaa edeltäneessä, ja tavallaan sen alustavassa versiossa, Poliittisen taloustieteen kritiikissä Marx kiteyttää lähestymistapansa ytimen. Hän nostaa esiin kaksi tärkeää käsitettä: tuotantosuhteet ja tuotantovoimat. Teollisen yhteiskunnan tapauksessa tuotantovoimilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi koneita, tehtaita, raaka-aineita ja valmistettuja teollisuustuoteita. Tuotantosuhteilla taas tarkoitetaan tuotannossa esiintyviä yhteistyön ja ja työnjaon suhteita ja muotoja. Tuotantosuhteilla Marx viittaa siihen, millaisissa suhteissa ihmiset tuotantoelämässä keskenään ovat. Tuotantosuhde on koko kapitalistisen tuotannon ydin: kapitalistinen tuotanto yhdistää kapitalistin eli tuotantovälineiden omistajan ja työläisen panokset jonkin tuotteen luomiseksi markkinoille.
Marx sanoo, että ihmisten tajunta ei määrittele heidän olemistaan, vaan ihmisten yhteskunnallinen oleminen määrittää sitä, miten he elämisensä ja maailman ymmärtävät. Sosiaalinen, poliittinen ja intellektuaalien elämä ovat siten sidoksissa yhteiskunnan taloudelliseen rakenteeseen.
Eri kirjoituksissaan Marx nimeää, ikään kuin ohimennen, erisuuruisia määriä eri luokkia. Näistä marxilaisessa teoriassa keskeisiksi on nostettu esimerkiksi seuraavat kuusi luokkaa: porvaristo, proletariaatti, pikkuporvaristo, maanomistajat, maata omistamattomat maataloustyöntekijät ja ryysyläisköyhälistö. Vaikka jokaisesta tuotantotavasta voitaisiin löytää useita eri luokkia, tärkein jako voidaan tehdä sen perusteella, onko luokan asema tuotantoprosessissa dominoiva vai ei. Toinen luokka on taloudellisesti hegemonisessa asemassa, ja toinen on alistettu.
Sosiologian näkökulmasta Marx siis määrittelee luokan suhteessa tuotantovoimiin. Sitä luokkaa, joka kapitalismissa omistaa tuotantovälineet ja jolla on määräysvalta kaikissa talouselämän toiminnan kannalta ratkaisevan tärkeissä asioissa, Marx kutsuu porvaristoksi. Toinen luokka, joka ei omista ja jolla valtaa ei ole, on proletariaatti.
Porvaristo käyttää työväenluokkaa hyväkseen omimalla itselleen työläisten luoman lisäarvon. Marx nousee hyvin abstraktille tasolle eritellessään sitä, miten talous kapitalismissa toimii. Analyysin ytimessä on työn tuotteen arvomuoto. Marx väittää, että sekä työllä että tavaralla on kaksinaisluonne. Työ on yhtäältä abstraktia, sillä se luo arvoa, ja toisaalta se luo käyttöarvoja. Tavaran käyttöarvolla tarkoitetaan tavaran kykyä tyydyttää inhimillisiä tarpeita. Tavaroita vaihdetaan keskenään, joten tavaroilla on myös vaihtoarvo. Kaiken tämän taustalla on ihmistyö. Marxin mukaan varainainen arvon lähde, koska käytännössä vain ihmistyö luo arvoa.
Tavaran arvo määräytyy siihen sisältyvästä ihmistyöstä. Työläinen ei myy kapitalistille tuotteitaan, vaan työvoimaansa. Kaikki se, mikä työllä saadaan aikaiseksi, kuuluu kuitenkin kapitalistille, koska hän omistaa tehtaat, hankkii raaka-aineet ja panee tuotteet myyntiin. Työlainen saa maksun vain niistä työtunneista, joiden aikana luotu arvo periaatteessa riittäisi hänen omien tarpeiden tyydyttämiseen. Loppusoan työstä ja sen luomasta arvosta kapitalisti käärii itselleen.
Marxin kaksinapainen luokkakäsitys on teoreettinen esitys kapitalismin toiminnan kannalta tärkeästä suhteesta. Siinä sanalla luokka viitataan ennen kaikkea tuotantoprosessissa esiintyvien asemien väliseen suhteeseen. Tämä luokkasuhde on ristiriitainen ja perustuu luokkien vastakkaisiin intresseiehin. Niiden vaihto ei ole tasapuolista ja tämä johtaa siihen, että luokka on aina suhteessa johonkin toiseen luokkaan. Porvaristoa ei voi olla ilman proletariaattia, eikä päinvastoin.
Tekstilähde: Kimmo Jokinen, Kimmo Saaristo / Sosiologia
