Valonmittaustilat. Lyhyesti, mikä tila minkätyppiseen kuvaukseen? Tullut lähinnä käytettyä sitä perus matriisimittausta.
Kysymys lyhyesti: “valonmittaustilat”
Jälleen liikutaan makukysymys-kysymyksessä ja siinä faktassa että vain harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu voi vastata sinulle. Mutta avataan omaa toimintatapaani jos se vähän avittaisi tässä.
Mun kamera on kiinteästi liimattu matriisimittaukselle. Nykyiset kamerarungot on niin älykkäitä että ne tunnistaa tilanteen joka linssin läpi näkyy (siellä kameran ohjelmistossa ihan oikeasti on esikuvattuja tilanteita) joista jos löytyy “samankaltainen tilanne” eli kohde on samassa kohtaa ja taustalla tapahtuu samankaltaisia kontrasti-asioita niin kamera osaa päätellä mitä kuvassa näkyy ja valottaa kuvaa sen mukaan. Aina sanotaan hauskasti että “kamera ei tiedä mitä kuvaat tai haluat kuvasta” .. noh.. se on osittain siis väärin. Kamera ymmärtää värejä, sävyjä, etäisyyksiä, kontrasteja ja osaa verrata nyt näkyvää tilannetta ennalta kameran ohjelmistoon tallennettuihin kymmeniin tuhansiin vertailukuviin.
Kuitenkin… KUITENKIN ne tilanteet ei ole koskaan samanlaisia, vaikka kamera tunnistaisi tuhat tai kymmenen tuhatta erilaista kuvaustilannetta. Tässä päästään siihen että sun pitää vain kuvata kuvata ja kuvata omaan päänsisäiseesi “ohjelmistoon” käsitys siitä miten kamerasi tilanteen näkee ja luultavasti valottaa tilanteen. Kun kuvaa pitkään samalla kameramerkillä ja saman kaltaisilla laitteilla (vaikka Nikon D700, Nikon D300, Nikon D3, D4) niin oppii “ajattelemaan kuin kamera” ja täten osaa jo kuvaustilanteessa ennen napin painallusta nähdä tilanteen ja sanoa esimerkiksi “tuo vaalea seinä hämää mittausta, nostan EV +0,7)”. Se on sitä kokemusta joka syntyy vain kuvaamalla, ei ohjeita lukemalla tai opetusvideoita selaamalla.
Mitä tuon ylläolevan lisäksi tulee omaan käyttötapaani niin mulla on kameran FUNC-näppäimessä pistemittaus. Kuten ehkä jo tiedät niin kuvaan pääsääntöisesti.. 95 prosenttisesti ihmisiä. Aika usein mua ei kiinnosta päääätkääkään mitä kohteen takana olevalle, kuvitteelliselle valkoiselle seinälle valotustilanteessa tapahtuu (kuten yllä), vaan tärkeintä on että kohteen kasvot on oikein valotettu. Tässä kohtaa pistemittaus hyppää kehiin painamalla func-näppäintä pohjassa ja saan napattua yhden kuvan välissä pistemittauksella, ja valotettua kohteen kasvot oikein jota matriisimittaus ei olisi osannut tehdä luultavasti. Lisäksi jyrkän kontrastin tilanteet kuten kirkas auringonpaiste kesäpäivänä on kameralle hankala, se pyrkii estelemään taustan täydellistä puhkipalamista jolloin taas kasvot on liian tummat - pistemittaus pelastaa. Vastaavasti jos ihmisen kasvot on auringossa ja taustalla jotain tummaa vaikka musta pakettiauto niin kamera pyrkii säilyttämään mustassakin jotain tietoa, vaikka en haluaisi - pistemittaus pelastaa.
Vastaus lyhyesti: Opettele ymmärtämään miten kamerasi valottaa tilanteen, ja ennenkaikkea miksi. Matriisimittaus on hyvä renki, huono isäntä. Pistemittaus vaatii opettelua mutta jälleen erinomainen työkalu matriisin kaveriksi. Ei kuitenkaan monelle se järkevin mittaustila kaikkeen yleiseen räpsimiseen. Tähän vielä avuksi EV-valotuksenkorjaus niin pääsee todella pitkälle.