#natsit

[random-things-i-care-about]

[kahvikuppikakku]

Vasemmistonuoret aikovat lukea Oodissa itsenäisyyspäivänä teosta, joka on provosoinut äärioikeistoa aiemmin

Oodin johtaja kertoo, minkälainen toiminta kirjastossa on sallittua ja minkälainen ei.

tämmöstä luvassa Helsingin keskustakirjasto Oodissa 6.12.2024:

Avoimen rasistinen Sinimusta liike tiedotti järjestävänsä Oodissa lukupiirin. Liikkeen mukaan tapahtumassa luetaan Kansallismielisen liikkeen strategia -pamflettia.

Etelä-Suomen vasemmistonuoret reagoi uutiseen varaamalla Oodista suljetun tilan omaa lukupiiriään varten. Heillä luettavana on Äärioikeisto Suomessa -teos vuodelta 2013.

[kiimaisetmuumipeikot]

[radikaalivittusaatana]

Ruoveden Perussuomalaisten osoitteeksi merkityn talon ikkunassa roikkui natsilippuja

Asunnossa vuodenvaihteeseen asti asuneen Ruoveden perussuomalaisten hallituksen puheenjohtaja kieltää lippujen kuuluneen hänelle.

Perussuomalaiset on fasistipuolue

[radikaalivittusaatana]

Soldiers of Odinin kotisivut oli käyty kaataas :D lol syökää paskaa natsit

[radikaalivittusaatana]

Marco de Witin pidätys Tampereella 23.5.2018

[neekkis]

En kiellä ettei pewdiepien teko olisi ollut idioottimainen mutta uskon että se oli pahaa tarkoittamaton. Kuitenkin natsivitsejä viljellään mediassa jatkuvasti ja pewdien koko kanava perustuu vitsien ylilyönteihin. Natsivitsejä (laimeampina) on pitkään ollut hänen videoissaan ja nyt se vain meni aivan liian pitkälle. Onneksi tällä oli seurauksia joten uskon että hänkin oppii teoistaan. (Ihmisten mokat kuitenkin muistetaan/kuullaan aina kaikkea muuta paremmin.)

En minäkään usko, että Pewdiepie olisi natsi tai oikeasti ajattelisi oikeasti näin, mutta hän toimi liian monta kertaa typerästi ja täysin ajattelemattomasti (yhdeksän videota alle kuudessa kuukaudessa joissa tuodaan esille natsiteemoja vitsien varjolla on jo oikeasti pahemman luokan ajattelematonta törttöilyä). Hänen vitseillään oli paljon vahinkoa ja se kertoo, että hän on siinä etuoikeutetussa asemasta, joka voi vitsailla natseistakin huolettomasti, joukossa, jota asia ei ole ehkä liiemmilti koskettanut, tai joka ei ole asiaa koskaan tarpeeksi ajatellut. Mopo lähti kiihdyttämään, karkasi käsistä ja lensi tässä tapauksessa aivan liian pitkälle. 

Teosta ei saa vastuuntavapautuskorttia, vaikka se olisi ajattelemattomuuttaan tehty ja minusta on hyvä, jos Pewds saa tästä kohtuullisen rangaistuksen, ja oikeasti oppii jotain tästä. Asiasta opiksi ottaminen vaatii kyllä nöyryyttä ja sitä, että hän oikeasti katsoo peiliin ja tajuaa, että mitä tuli tehtyä. En usko, että Pewdiepielle kohtuuttomasti vahinkoa tästä tapahtuu, aina riittää myös ihmisiä jotka ovat valmiita puolustamaan häntä varauksetta, kävi miten kävi. Töitä hän saa tehdä palauttaakseen maineensa, ja se on ihan oikein. 

Oon itsekin seurannut Pewdiepietä ja voin sanoa tietäväni jotain hänen huumoristaan, mutta viimeisiin kuukausiin en ole hänen videoitaan katsonut, koska löysin Markiplierin (jonka tapa tehdä videoita iskee mulle paremmin) ja Pewds tekee niin paljon sisältöä, ettei kaikkia hänen videoitaan vaan pysty katsomaan. Pewdiepien huumorikin alkoi mennä ohi omastani, hänen tapansa tehdä asioita ei vaan enää naurattanut. Nämä natsivitsit eivät olisi olleet minusta hauskoja, jos ne olisin nähnyt. 

Vaikka et itse olisi natsi ja susta olisi silti hassunhauskaa vetää läpällä että “Hitler oli oikeassa” niin jossain on aina porukkaa, joka oikeasti uskoo tuohon mitä sanoit ja innostuu, eikä sitä porukkaa kannata innostaa. On myös olemassa vielä ihmsiä, joiden elämiin natsien teot vaikuttavat vieläkin, joko sota- ja keskitysleiritraumoina jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, tai uusnatsien muodossa uutena uhkana. Näitä henkilöitä mahtuu paljon Pewdiepien seuraajinkiin, ja on aika typerää sylkeä osaa seurajistaan silmille. 

En ole itse törmännyt mediassa natsivitseihin, ainakaan sellaisiin, jotka näyttäisivät natsien idelogian ihailtavana. Ja vaikka Pewdiepietä tahtoisikin puolustaa, niin ihan oikea natsijärjestö tulkitsi Pewdiepien ajavan heidän ideologiaansa. 

Sillä on nimittäin paljon väliä, miten vitsin kertoo, mille vitsissä nauretaan ja kuka nauraa kenelle. Natseista saa vitsailla jopa vuonna 2017 mutta ei kannata tehdä vitsiä, joka näyttää natsit ihailtavassa valossa, varsinkaan jos ei itseään natsina näe, sillä kuten tästä tapauksesta opimme, vitsellä on seurauksia. Pewdiepie ajattelemattomuuttaan esitti natsit hassunhauskoina, ja siten, että ihan oikeat natsit tulkitsivat sen imarteluna. Ei siis ole kyse vain että kukkahattutädit loukkaantuu, vaan ihan oikeat natsit teki tämän saman tulkinnan. 

[eksopolitiikka]

Al Pinto: Renato Vesco ja saksalainen UFO-tutkimus

Al Pinto: Renato Vesco ja saksalainen UFO-tutkimus

kirjoittanut Al Pinto

Maailmankaikkeuden äärettömän pienen koon vuoksi voimme helposti sanoa, että todennäköisyys sille, että Maa olisi ainoa älyllisten olentojen asuttama planeetta, ei ole looginen. Vaikka nykyään tehdäänkin tutkimusta Maan ulkopuolisen älyn (SETI) olemassaolon todistamiseksi kuuntelemalla avaruuden radioaaltoja, mietin; onko meihin jo otettu yhteyttä? Onko UFO-ilmiössä jotain, mikä todistaa Maan ulkopuolisten olentojen olemassaolon? Katsotaanpa faktoja.

Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa raportoivat vuosittain outojen ilmailmiöiden havainnoista. Niitä on nähty jo vuosia, mutta ei niin paljon kuin vuodesta 1947 nykypäivään. Koska niin monet ihmiset ovat nähneet taivaalla esineitä, joita he eivät pysty tunnistamaan, voisimme ainakin myöntää, että on olemassa riittävä syy uskoa UFOjen olemassaoloon. Emme voi tieteellisesti todistaa niiden olemassaoloa pelkästään tämän tosiasian perusteella, mutta emme voi myöskään sivuuttaa sitä. Joten seuraava looginen askel olisi hankkia lisää tietoa.

Onko kaikkien UFOjen alkuperä Maan ulkopuolinen? Onko mahdollista, että ainakin jotkut niistä ovat peräisin Maasta ja Maan teknologiasta? Vastaus tähän kysymykseen on kyllä, jotkut ovat peräisin Maasta. Ihmiset voivat helposti erehtyä luulemaan yöllä lentävää lentokonetta tai helikopteria UFOksi ja ovatkin tehneet niin. Jotkut jopa ajattelivat, että Venus oli yksi niistä. Vaikka useimmat UFOt voitaisiin selittää, on hämmästyttävän paljon raportteja, jotka eivät ole selitettävissä. Näihin kuuluvat raportit esimerkiksi poliisipäälliköiltä, ​​tiedemiehiltä, ​​lentäjiltä ja mikä mielenkiintoisinta, astronauteilta. Julkisesti on saatavilla runsaasti luotettavaa tietoa heidän kohtaamistaan ​​yksityiskohdista. Seuraavaksi meidän tulisi keskittyä näihin selittämättömiin havaintoihin. Onko näistä edelleen mahdollista, että esine voisi tulla Maasta? Tohtori Renato Vesco ajatteli niin. Kirjassaan Intercept UFO hän kirjoittaa kokemuksistaan ​​ja tiedoistaan ​​natsi-Saksan kanssa. Aion sisällyttää mukaan hänen kirjoittamansa artikkelin, mutta ensin kerron teille hänen taustansa.

Renato Vesco on täysin laillistettu lentokoneinsinööri ja ilmailu- ja patoputkien kehityksen asiantuntija. Hän opiskeli Rooman yliopistossa ja ennen toista maailmansotaa Saksan ilmailukehitysinstituutissa. Sodan aikana Vesco työskenteli saksalaisten kanssa Fiat Gardajärven salaisissa laitoksissa Italiassa. 1960-luvulla hän työskenteli Italian puolustusministeriössä peitetehtävissä olevana teknisenä agenttina tutkien UFO-mysteeriä.

Hän kirjoittaa:

”Marraskuun 27. päivänä 1944 Yhdysvaltain ilmavoimien B-27-hävittäjä palasi Speyerin, Länsi-Saksan, iskusta ja kohtasi valtavan, oranssinvärisen valon, joka liikkui ylöspäin arviolta 800 kilometrin tuntinopeudella. Kun lentäjät raportoivat, sektoritutka oli antanut negatiivisen tuloksen, koska näytölle ei ollut rekisteröitynyt mitään.

Mutta palaavan pommittajan näkemä esine oli vasta ensimmäinen lukuisista muista, jotka amerikkalaislentäjät olivat havainneet sodanaikaisen Saksan yllä ja jotka heti nimettiin ”foo-hävittäjiksi”. Hävittäjälentäjät Falls ja Backer 415. laivueesta raportoivat tällaisesta kohtaamisesta kuukautta myöhemmin, mikä pakotti ilmavoimat myöntämään, että tällaisia ​​esineitä saattaisi olla olemassa. Myöhemmät kohtaamiset foo-hävittäjien kanssa johtivat asiantuntijat olettamaan, että ne olivat uudentyyppisiä saksalaisia ​​keksintöjä, joita käytettiin tutkan hämäämiseen.

Kuinka lähelle totuutta he pääsivät, he saivat tietää vasta sodan päätyttyä ja liittoutuneiden tiedusteluryhmät siirtyivät natsien salaisiin tehtaisiin. Amerikkalaisten lentäjien näkemät hävittäjät olivat vain pieni osoitus, murto-osa valtavasta määrästä menetelmiä, joita käytettiin tutkan hämmentämiseen ja sähkömagneettisten virtojen keskeyttämiseen. Saksalaisen tutkanvastaisen Feurballin eli tulipallon kehittämistä oli kiihdytetty syksyllä 1944 Luftwaffen kokeellisessa keskuksessa lähellä Oberammergaua Baijerissa. Siellä ja Weiner Neustadtin ilmailulaitoksessa valmistettiin ensimmäiset tulipallot. Myöhemmin, kun venäläiset siirtyivät lähemmäksi Itävaltaa, tulipalloja valmistavat työpajat siirrettiin Schwarzwaldiin. Nopeat ja kauko-ohjattavat, klystroni-putkilla varustetut ja liittoutuneiden tutkan kanssa samalla taajuudella toimivat tulipallot pystyivät poistamaan näytöiltä näkyvät välähdykset ja pysymään käytännössä näkymättöminä maavalvonnalle.

Natsien Feurball ei onnistunut häiritsemään liittoutuneiden ilmapommituksia. Foo-hävittäjät oli laukaistu liian myöhään, eivätkä ne enää voineet muuttaa tapahtumien kulkua, mutta ne olivat merkittävät paitsi siksi, että ne olivat teknisen kehityksen tulosta, joka olisi voinut johtaa vaarallisempien aseiden kehittämiseen, myös siksi, että ne osoittivat natsien teknologian kehittyneen suuntaan, joka ylitti liittoutuneiden tiedustelupalvelun odotukset.

Saksan tappion lähestyessä natsijohtajat palasivat Gauleiter Franz Hoferin luomaan kunnianhimoiseen projektiin. Hoferista oli tullut Italian Tiroliin ja Etelä-Alpeille nimitetty korkea komissaari. Hankkeessa suunniteltiin uskomattoman linnoituksen rakentamista vuorille, joka olisi ulottunut osittain Italiaan, Itävaltaan ja Baijeriin. Hofer esitti suunnitelmansa Hitlerin avustajalle Martin Bormannille marraskuussa 1944, mutta hän oli valmistautunut tähän hetkeen jo vuonna 1938, kun natsien agentit kartoittivat huolellisesti kaikki vuoristosolut, luolat, sillat, moottoritiet ja sopivat paikat maanalaisille tehtaille, ammusvarastoille sekä ase- ja ruokavarastoille. Linnoituksen rakentamisen loppuun saattamiseksi Hofer vaati 250 000 orjatyöläistä, joista 70 % oli itävaltalaisia ja 30 % tirolilaisia kotijoukkojen miehiä.

Niin sanotut U-laitokset oli tarkoitus perustaa maan alle jättimäisinä työpajoina ja laukaisualustoina salaisille aseille, joiden oli tarkoitus kääntää sodan kulku natsien eduksi. Näitä olivat muun muassa 74 tunnelia Gardajärven rannalla Pohjois-Italiassa, jotka oli tarkoitus muuttaa Torinon FIATin toimesta laajoiksi kokoonpanotehtaiksi tiiviissä yhteistyössä ministeri Albert Speerin osaston kanssa. Seitsemässä muussa Gardajärven varrella Limonen lähellä sijaitsevassa tunnelissa oli tarkoitus valmistaa useita aseita, joita testattiin Hermann Goering -instituutissa Riva del Gardassa.

Saksan korkeimman komentokeskuksen ja liittoutuneiden tiedustelutoiminnan alikomitean arkistojen mukaan muut Keski-Saksan tärkeillä alueilla sijaitsevat tehtaat, koodinimeltään M-Werke, tuottivat voimakkaita ohjuksia, kuten jättimäisen A.9/A.10:n, jonka tarkoituksena oli tuhota New York ja Washington. Tärkein alue oli kuitenkin Alppien alue, sillä sieltä oli tarkoitus tuottaa ylivoimaiset aseet.

Tämä raportti, jota liittoutuneet eivät koskaan julkaisseet, oli ranskalaisen diplomaatin laatima. Se toimitettiin vapaan Ranskan tiedustelupäämajaan Algeriin. Salaisessa raportissa viitattiin sinisiin pilviin kuin johonkin, joka muistutti kaivoksissa esiintyvään grisou-kaasuun (palava kaivoskaasu) perustuvia ilmatorjuntaohjuksia, joita oli testattu menestyksekkäästi muita pommikoneita vastaan Gardajärvellä. Italialaiset agentit sieppasivat ranskalaisen raportin ja purkivat sen salakirjoituksen SID:n (Italian vastatiedustelu) päämajassa Castiglione della Stivieressä. Viesti joutui myöhemmin kahdeksannen armeijan tiedusteluyksikön käsiin Italiassa.

Viestin sisältö ei ollut liittolaisille mikään uutuus. Jo jonkin aikaa sitten, pian Dresdenin pommituksen jälkeen, brittiläiset ja amerikkalaiset tiedustelupalvelut olivat saaneet lyhyen selvityksen tällaisen aseen käytöstä kahdentoista amerikkalaisen pommikoneen ryhmää vastaan. Viestissä, joka tuli Allen Dullesin tiimiin kuuluvalta Sveitsissä toimivalta agentilta, todettiin myös, että hyökkääjä oli ollut ”outo puolipallomainen esine, joka lensi uskomattomalla nopeudella ja tuhosi pommikoneet ilman ampuma-aseita”.

Sitten, Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945, brittiläisten agenttien tiimi, joka tutki joitakin Schwarzwaldin maanalaisia tehtaita, löysi suuren määrän asiakirjoja, jotka koskivat ”tärkeitä kokeita, joissa käytettiin nestemäistä happea uusien, poikkeuksellisen tehokkaiden turbiinimoottoreiden kehittämiseksi”.

Muissa asiakirjoissa kuvattiin ”kaasumaisia räjähteitä”, joita oli alun perin testattu Itävallassa vuonna 1936. Niiden olemassaolo vahvistettiin myöhemmin ALSOS-operaatiossa ja Volkenroden ilmailututkimuslaboratorion tohtori Hans Friedrich Goldin toimesta. Kaasumaisten räjähteiden laukaiseminen oli ollut osa Gardajärvellä tutkijoiden toteuttamaa ohjelmaa, ja myöhemmin sitä testattiin menestyksekkäästi pyöreällä lentävällä esineellä liittoutuneiden pommikoneita vastaan. Tällä esineellä oli jo saksalaisten sotilasarkistoissa operatiivinen nimi: ”Pallosalama” (Kugelblitz).

SS:n erityisen ilmatutkimusjoukon, Wienin itävaltalaisten tutkimuslaitosten, Hermann Göring -tehtaiden ja laajan maanalaisen G-Works-kompleksin välinen pitkä ja tiivis yhteistyö oli aiemmin tuottanut hämmästyttäviä parannuksia tulipalloon tai foo-hävittäjään, joka tutkanvastaisesta tehokkuudestaan huolimatta pysyi suhteellisen vaarattomana. Mutta yhdistämällä lentokoneen periaatteen pyöreään, symmetriseen lentokoneeseen, jossa oli suora gyroskooppinen vakautus, käyttämällä grisouta ja hyytelömäistä orgaanista/metallista polttoainetta sisältävää ejektoritykkiä kokonaisreaktioturbiinissa, lisäämällä kauko-ohjauksen, ajoneuvon lentoonlähdön, infrapunahakulaitteet ja sähköstaattiset laukaisujärjestelmät, vaarattomasta tulipallosta tuli tappava Kugelblitz!

Uskokaa minua, voin todistaa sanani. Kugelblitz käytti varmuuden vuoksi sähköstaattisen laukaisujärjestelmän lisäksi samanlaista lyhytaaltoihin perustuvaa järjestelmää, jonka oli rakentanut patenttitoimisto Salzburgista, Itävallasta. Koko laite muodosti kompaktin, pyöreän massan, jolla ei ollut mitään yhteistä minkään aiemmin valmistetun lentävän esineen kanssa.

Britannian tiedustelupalvelun löytämissä ja Britannian tiedustelupalvelun tavoitteiden alakomitealle toimitetuissa asiakirjoissa, joita olen päässyt tutkimaan, nämä ja monet muut yksityiskohdat ovat tiedossa. Ne löytyvät alakomitean lopullisesta raportista numero 61, joka koskee L.F.A.:n aseosastoa Volkenrodessa.

Kugelblitz aloitti yhdessä ”nuorempien veljiensä”, tulipallon, linssinmuotoisen pommin ja muiden aseiden kanssa, UFOjen todellisen historian. Itse asiassa se oli toisen sukupolven tulipallo.

”Pyöreä salama” -ase, uskomattoman nopea ja salaperäinen kiekkomainen alus, josta oli liikkunut huhuja ja joka oli nähty toiminnassa, käytettiin vain kerran. Kun liittoutuneiden joukot ylittivät Reinin, ainoa tämän tyyppinen alus tuhottiin SS:n toimesta Berliinin ohjeiden mukaisesti, jotta se ei joutuisi vihollisen käsiin. Mutta siitä lähtien, johtuen Britannian armeijan T-joukkojen Saksassa asettamasta ankarasta sensuurista ja myöhemmin Lontoon asettamasta täydellisestä tiedotuskatkosta, pyöreästä salamasta ei kuultu enää mitään.

Tiedän, että Bad Gandersheimissa sijaitsevan T-joukkojen leirin agentit tutkivat tarkasti G-Worksista löydetyt asiakirjat, jotka olivat SS:n teknisen esikunnan ja Henshel- ja Zeppelin-tehtaiden teknisen valvonnan laatimia. Nämä asiakirjat koskevat Kugelblitz-prototyypin voimanlähdettä, jonka Kreislaufbetrieb Motor D.W. rakensi vuonna 1943 F.F.K.F.:lle (Forschungsinstitut for Kraftfhart and Fahzeugmotoren) Stuttgart-Untertuerkheimiin ja jonka professorit Kamm ja Ernst viimeistelivät. Britit kutsuivat tätä moottoria ”happikierrätysjärjestelmäksi”. Se hylättiin myöhemmin Walter-turbiinin hyväksi, joka toimi vetyperoksidilla. Löydetyissä asiakirjoissa keskusteltiin mahdollisuudesta käyttää molempia järjestelmiä yhdistelmätyyppisessä propulsioyksikössä.

Näihin perustietoihin on lisättävä, että brittiläiset T-tiimit veivät suuren määrän asiakirjoja ja laitteita Bedfordiin ja sieltä edelleen Kanadaan ja Australiaan.

Tietyssä mielessä britit olivat amerikkalaisia älykkäämpiä, sillä he sallivat saksalaisten tiedemiesten saattaa loppuun työnsä Saksassa, jossa he olivat työskennelleet koko sodan ajan – tietenkin tiukan valvonnan alaisina. Näin tapahtui Darmstadtissa ja Göttingenissä. Myöhemmin nämä laitokset purettiin ja kuljetettiin Britanniaan. Britannian ilmailuministeriön kuljetuspalvelu kuljetti tiedemiehet ja asiakirjat huomaamattomasti Britanniaan, Kanadaan ja Australiaan useassa vaiheessa. B.I.O.S. oli koonnut keväällä 1944 luettelot ulkomaille lähetettävistä tiedemiehistä, jotka muodostivat erillisiä ja erikoistuneita tiimejä.

Yksi tällainen tiimi, johon kuuluivat professori Ben Lockspeiser ja W.J. Richards, tohtori S.H. Hollingdale ja kapteeni A.D. Green, käsitteli ”edistyneitä projekteja, ohjuksia, suihkumoottoreita ja turbiinikoneita”. Toinen tiimi, johon kuuluivat T.A. Taylor ja M.A. Wheeler, tutki saksalaisten edistysaskeleita termorefraktion alalla. Kolmas tiimi, johon kuului tohtori Ernst Westermann, entinen F.D.R.P.-instituuttien johtaja Speyerissä ja Saarbruckenissa, keskittyi tulipalloprojekteihin.

Silloinen lentokonetuotannon ministeriö, joka oli samanlainen kuin Saksan sota-ajan Jaegerstab, lakkautettiin virallisesti 31. maaliskuuta 1946 ja liitettiin osaksi huoltoministeriötä. Seuraavien vuosien aikana nämä tiimit, ja erityisesti professori Lockspeiserin johtamat asiantuntijat, työskentelivät lukuisissa saksalaisissa projekteissa, soveltaen niitä omiin kokeisiinsa imusiipien alalla ja kahden saksalaisen tiedemiehen, Prandtl ja Busemann, kehittääkseen suurnopeushävittäjän, jossa siipien ilmanottoaukot tyhjennettiin puolikuun muotoisen kaarevan aukon kautta rungon pituudelta, jotta se voisi sekä ajaa että tukea ajoneuvoa suurilla nopeuksilla.

Tämä tutkimus tulee mieleen, kun muistelee 3. tammikuuta 1956 tapahtunutta tapausta. Cessna-lentokone, jota käytettiin ilmakuvaukseen Pasadenan lähellä, kohtasi kolme pyöreää lentävää esinettä, jotka kiertelivät sitä 1600 mailin tuntivauhdilla kahden mailin etäisyydellä. Yksi näistä esineistä irtosi yhtäkkiä muodostelmasta ja jätti jälkeensä pitkän höyryisen vanan, kun se kiisi pilvimassan läpi ja leikkasi pilven kahtia. ”Aivan kuin se olisi imenyt pilven sisäänsä”, Cessnan lentäjä huudahti myöhemmin.

Vuonna 1946 British Broadcasting Corporation ilmoitti, että Britannialla olisi pian käytössään lentokoneita, joiden nopeus ylittäisi reilusti 1000 mailia tunnissa, ja että joidenkin asiantuntijoiden mukaan tällaisia lentokoneita oli jo rakennettu ja että lähitulevaisuudessa ne voisivat kiertää Maapallon useita kertoja, koska ne tarvitsisivat polttoainetta vain lentoonlähtöön ja laskuun. Muissa brittiläisissä lähteissä mainittiin lentokoneita, joiden nopeus olisi useita tuhansia maileja tunnissa.

Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun muuten niin varovainen BBC kehui ”Britannian tulevaisuuden lentokoneita”, ja virallisesti nämä lentokoneet ovat edelleen vain unelmaa. Eikö kuitenkin Ben Lockspeiser, joka oli vastuussa tärkeimmistä ”T”-tiimeistä, julistanut, että ”tällaiset alukset eivät tarvitse polttoainetta”? Eikö hän viitannut siihen, että tällaiset alukset saisivat oman polttoaineensa ilmakehästä imemällä ja puhaltamalla?

26. kesäkuuta 1953 voimakkaasti hohtava lentävä esine lensi majesteettisesti Espanjan Albaceten yötaivaan yli 60 mailin korkeudessa. Britanniassa T-tiimin jäsenten tuottamat tieteelliset artikkelit kantoivat viittaavia otsikoita, kuten ”Rajakerroksen virtaus imua aiheuttavan läpäisevän pinnan yli” (J.H. Preston), ”Huokoisten levyjen aerodynamiikka” (G.J. Taylor) ja Pankhurstin Aerofoil-luettelo.

Vuonna 1959 ilmailuinsinööri N.S. Currey kirjoitti: ”Kanada on nykyään yksi maailman edistyneimmistä ilmailumaista”, ja lisäsi varovaisesti: ”Tämä koskee ennen kaikkea suihkumoottoreiden alaa.”

Kanadan kaivosministeriö ja teknisten tutkimusten kartoitusosasto varasivat laajan alueen – 125 000 neliökilometriä – kokeellisten lentokoneiden tuotantoa varten. Tämä oli yksi päätöksistä, joihin päädyttiin Kansainyhteisön ilmailututkimuskonferenssin komiteoissa. Tämä autio, metsäinen ja vuoristoinen alue Brittiläisen Kolumbian ja Albertan välissä, jonka pohjoisrajana on Peace Riverin alue ja etelärajana Washingtonin osavaltio, oli ihanteellinen sijainti: siellä oli vain vähän helposti valvottavia teitä, vähän asutusta, vähän rautateitä, mutta hyvät yhteydet pohjoiseen ja etelään Prince Georgesta Edmontoniin ja Vancouverista Yhdysvaltain rajalle kulkevien pääteiden kautta, ja vain yksi merkittävä valtatie, Alaskaan.

Britannialla oli jo huomattava sotakokemus tämänkaltaisista hankkeista. Vuonna 1942, saksalaisten pommitusten huipulla, RAF oli perustanut viisi salaista lentokenttää New Forestin sydämeen Hampshiressa. Näiden laitosten merkittävänä piirteenä oli se, että ne sisälsivät täydelliset teollisuuslaitokset, jotka hajauttivat sotatuotantoon välttämättömiä suuria ryhmiä. Niitä kutsuttiin ”varjotyöpajoiksi”. Myös saksalaisilla oli paljon kokemusta tällä alalla. Yksi heidän suurimmista laitoksistaan Volkenrodessa vastusti kaikkia yrityksiä tunnistaa se ilmasta käsin koko sodan ajan.

Britit ja amerikkalaiset eivät virallisella tasolla olleet samaa mieltä tieteellisistä kysymyksistä Saksan vastaisen sodan päättyessä ja sen jälkeen. Yhdysvaltojen kieltäytyminen jakamasta atomienergian salaisuuksia Britannian kanssa ei koskaan unohtunut Whitehallissa, ja Britannia päätti yhdessä Kanadan kanssa todistaa, että se pystyi hyvin valmistamaan oman ydinpommin. Kongressi syytti brittiläisiä siitä, että he eivät antaneet juuri mitään vastineeksi tiedoista, ja britit tunsivat, että heitä kohdeltiin epäluuloisesti ja laiminlyötiin vakavasti. He päättivät jatkaa suunnitelmiaan Kanadassa.

Se, että alue on kuvattu yhä uudelleen korkealla lentävillä tiedustelukoneilla, sekä yhdysvaltalaisilla että venäläisillä, ei häiritse kanadalaisia tai brittiläisiä viranomaisia. Tehtaat ja lautasaluksien satamat ovat maan alla, piilossa Kolumbian ikimetsissä.

Kysymys nousee välittömästi esiin: miksi Britannia ja Kanada eivät ole antaneet tällaisia aluksia muiden Pohjois-Atlantin liiton jäsenten käyttöön? Uskon, että tähän kysymykseen voi olla monia vastauksia, mutta yksi tärkeimmistä syistä on seuraava: Luottamuksen puute ja pelko hyväksikäytöstä ovat edelleen yleisiä kansakuntien keskuudessa, kuten ne ovat myös ihmisten keskuudessa. Ja miksi Britannia ja sen Kansainyhteisön kumppanit eivät pitäisi hallussaan yhtä tärkeää valttikorttia, joka jonain päivänä voi osoittautua korvaamattomaksi? Tieteellisten salaisuuksien jakaminen on harvoin täysin vilpitöntä.

Kaikki todisteet, kaikki brittiläisten tiedemiesten ennen viime sotaa ja sen aikana hankkima tietotaito yhdistettynä saksalaisten hämmästyttävään edistykseen propulsiojärjestelmien ja imulentokoneiden alalla, perustuen 18 vuoden tutkimukseen viime sodan salaisimmista asiakirjoista, ovat vakuuttaneet minut yhdestä asiasta: lentävät lautaset eivät tule avaruudesta. Ne tulevat muutaman sadan mailin päästä Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Ne eivät tarkoita pahaa, ja Washington tietää tämän. Siksi kaikille Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjille on annettu pitkäaikainen käsky: ”Pysäytä, mutta älä ammu.”

Tämä artikkeli, joka julkaistiin Argosy Magazine -lehdessä elokuussa 1969, on esitetty yllä kokonaisuudessaan. Se on tärkeä, koska se on yksi harvoista raporteista, joka käsittelee yksityiskohtaisesti natsien tekemää vallankumouksellista teknistä kehitystä ilmailututkimuksen alalla.

Valitettavasti Vesco ei esitä mitään todellisia todisteita Kugelblitzin olemassaolosta, joka on hänen aiheensa ydin. Kuitenkin kirjassaan Intercept, UFO hän kertoo, että Kugelblitz testattiin todellakin joskus helmikuussa 1945 suuren maanalaisen kompleksin yllä Kahlassa, Thüringenissä. Sekä Kugelblitz että Feurball tuhoutuivat sitten vetäytyvien SS-joukkojen toimesta.

Voidaanko tätä tarinaa siis pitää tosiasiana? Meidän on otettava huomioon useita seikkoja. Ensinnäkin on natsit. Olisivatko he voineet kehittää niin edistyneitä aluksia? Historia kertoo, että he eivät olleet vain sodassa, joka vaati paljon työvoimaa, vaan he ryhtyivät myös uskomattomiin projekteihin, kuten valtavien maanalaisen kompleksien rakentamiseen Nordhausenissa Harz-vuoristossa, Pennemündessä ja muissa paikoissa. He myös käyttivät laivastoaan tukemaan hyvin yksityiskohtaista tutkimusta Antarktiksesta, jossa heidän väitettiin rakentaneen maanalaisia tukikohtia.

Kenraali Heinrich Himmler, jota hänen SS-miehensä kutsuivat Reichsführeriksi, oli suoraan sanottuna hullu. Hän uskoi kuuliaisuuteen, kontrolloituun lisääntymiseen ja ihmisten elävältä leikkaamiseen. Hän uskoi biologiseen mutaatioon ja siihen, mitä sen avulla voitaisiin tuottaa. Hän käytti orjia työvoimanaan sekä koe-eläiminä tutkimuksissa.

Keskustellaan tästä mahdollisuudesta lisää Paranetissa ja UFO echos -keskustelupalstoilla. Alan olla melko kyllästynyt teoriaan, jonka mukaan UFOt ja niihin liittyvät asiat ovat peräisin muualta kuin Maapallolta. Tätä teoriaa tyrkytetään meille esimerkiksi ”Falconin” ja ”Condorin” kaltaisten henkilöiden sekä Paranetin artikkeleiden, kuten MUGGER.DOC ja PICNIC2.DOC, kautta. Itse asiassa en kuule enää juuri muuta. Vaikuttaa siltä, että koska haluamme kuulla EBE:istä, niin sanottu tiedusteluyhteisö antaa meille juuri sitä, mitä haluamme kuulla.

Kehotan jokaista UFO-yhteisön jäsentä tutkimaan perusteellisesti IHMISEN historiaa. Erityisesti suurista tiedemiehistä, kuten Teslasta ja hänen kokeistaan, Einsteinin teorioista, R. Lusarin kirjoittamasta Saksan toisen maailmansodan salaisista aseista, Philadelphia-kokeesta, amiraali Byrdin Project Highjump -hankkeesta, natsi-Saksasta ja sen kiinnostuksesta Antarktikseen kertovia kirjoja ja aikakauslehtiä. Sitten kertokaa minulle, ettei ole mahdollista, että olemassa olisi teknologia (Maapallon teknologia), joka voisi selittää UFOt ja syyn, miksi se on huippusalaistakin salaisempaa.

  ********************************************** * THE U.F.O. BBS - http://www.ufobbs.com/ufo * **********************************************

  Artikkelin julkaissut UFOBBS / preterhuman.net

https://eksopolitiikka.fi/ufologia/al-pinto-renato-vesco-ja-saksalainen-ufo-tutkimus/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_