Kausi 8, jakso 17/22
sohvamato
Jenna on kyllä rehellinen suomalainen nainen... #tisuomi
seen from Malaysia

seen from United States
seen from United States
seen from Canada

seen from Malaysia

seen from United States
seen from China
seen from United States
seen from United States
seen from China

seen from United States
seen from China

seen from United States
seen from Kazakhstan
seen from China
seen from China
seen from China

seen from India
seen from China
seen from Malaysia
Kausi 8, jakso 17/22
sohvamato
Jenna on kyllä rehellinen suomalainen nainen... #tisuomi
(Kommentti lehtijutussa koskien erään rasistiseksistipellen saamaa apurahaa) Koska kukaanhan ei voi rehellisesti olla sitä mieltä, että tasa-arvo ja ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille. Taikka että suurin osa lienee sitä mieltä ja ihan aikuisten oikeesti... Mutta näiden mielestä ainoastaan negatiivinen paskanjauhanta tai suoranainen vihapuhe "kertoo avoimesti sen, mitä ajattelee".
Helmikuu 2012: Rehellisyydestä
Puheenjohtajan pääkirjoitus Koko puolitoistavuotiaan poikani elämän ajan häntä on tuolloin tällöin ihasteltu: ”Hän on niin aito!” ”Hän on silkkaa läsnäoloa!” Se mitä tuo rutjake on koko sen ajan ollut on tietysti täydellisen itsekäs. Lausahdukset on esitetty sävyyn, ’tuohon olisi meidän kaikkien pyrittävä’, mutta en tiedä pystynkö itse pitämään ihanteenani yhteiskuntaa, jossa kaikki huutavat toisilleen päin naamaa, oksentavat ja kakkaavat kesken ruokailun, ja odottavat vielä että joku toinen tulee heidät pesemään sen jälkeen. Samat ihmiset eivät ole tulleet sanomaan, onko poikani heidän mielestään vähemmän aidosti läsnä oleva nyt kun hän osaa kalastella hymyllä suopeutta, ottaa muut ihmiset huomioon, esittää, teeskennellä. Olettaisin näin. Koska sanojat, ja tavallaan minäkin, olemme teatteri-ihmisiä, taustalla häilyy tietysti poikani alkuperäisen, tiedostamattoman olemisen tavan esittäminen tai toisintaminen lavalla, yleisön edessä. Kysymys rehellisestä taiteesta on ainakin minulle naiiviudessaan merkittävä, koska minun on vaikea perustella minkään tekemistä ei-rehellisesti. Kysymys on tietysti vaikea esittävien taiteiden ja erityisesti vaikka näyttelemisen suhteen, joka on ainakin äkkiseltään ajatellen juuri esittämistä, teeskentelemistä, valehtelemista. Mikä taide vaikuttaisi olemukseltaan suoralta, teeskentelemättömältä, rehelliseltä? Intuitiivisesti mieleen tulee punk. Ainakin kun kuuntelee vanhoja Johnny Rottenin haastatteluja, joka toinen sana on ’rehellisyys’. Vaikkapa haastattelussa 1977: Haastattelija: you’re quite famous, ain’t you? Johnny Rotten: yeah, I suppose so H: how did all that happen? JR: I don’t know. through being honest. H: are you honest? JR: yes I am, very H: I think you are trying to shock people JR: I don’t give a fuck what you think […] why do you ask me all these silly questions? do you really expect me to answer them? Samalla Johnny esiintyy jatkuvasti, hän vastaa jokaiseen kysymykseen eri äänellä ja aksentilla, miltei eri henkilönä. Mitä tarkoittaisi teatterissa tai draamassa punkin suoruus ja rehellisyys? Mitä tarkoittaisi, jos teatterintekijä, näyttelijä, ohjaaja tai kirjoittaja, olisi niin rehellinen että tekee kipeää? Rehellistä teatteria, punk-teatteria? Tätäkin toivottavasti pääsee Mysteeriteatteri tutkimaan alkaneena vuonna 2012. - lauri n. Sex Pistols: God Save the Queen
Rehellisesti sanottuna
Jos mä olisin tänään ollut rehellinen, niin:
Pete: Sä olet säälittävä pieni sovinisti, jolla ei ole omia ajatuksia. Naiset ei ole siivousalalla pätkätöissä siksi, että se kuuluu "niiden" luonteeseen, että "ne" haluaa siivota. Leuka rintaan, Pete, ikävää, että äiti vieroitti sut tissistä jo 5 -vuotiaana ja käski pukea housut eskariin. En mä sua silti ymmärrä.
Kahvion Maire: Älä juo hei, sitä käsidesiä enää. Sun henki haisee etanolilta ja mä sain taas 20 senttiä liikaa takaisin, vaikka maksoin tasarahalla. Onhan noi laput vähän monitulkintaisia joskus, mutta "Käytä käsidesiä mennen tullen" ei vissisti ole kutsu drinkille.
Nainen, n. 40v: Monella leidillä on ongelmia julkisissa vessoissa asioimisen kanssa, joten hieno juttu, että sulla homma luistaa. Mutta oikeesti, jätätkö sä kotonakin kakkaraidat posliinin valkoista pintaa elävöittämään jos kikkareen koostumus ei olekaan ihan optimaali? Syö niitä Nutriletin tuplasuklaakinuskikaramelli -ateriankorvauspötiköitä vähän vähemmän, ne tekee sun pökäleistä liisteriä, TAI käytä jumaliste, vessaharjaa! Ja nyt kun tuli puheeks ne sun dieettipötikät, niin osta oikeesti vaikka omena. Sun takataskujen väli on edelleenkin metri kakskyt senttiä ja noi muut akat nauraa sulle sun selän takana.
turkulainen: Sun rippikouluajoista on 25 vuotta. Vähintään. Toi sun uudenkarhee permis ja takatukka on ihan ymmärrettävä ratkaisu uskovaiselle ihmiselle, mutta mitä helvettiä?? Saparot?! Satuitko huomaamaan, että tosiaan olit aamulla kietaissut ihqun hössykätpössykätsöpsispöpsis -saparot siihen mullettiisi?? Ota ne heti pois! Mun verkkokalvot vuotaa verta ja sun teini-ikäinen tyttäresi traumatisoituu vakavasti, jos menet kotiin noi peppipitkätossut päässä keikkuen.
Ei mulla muuta.
Siis pitäishän senkin ymmärtää että huonolla tekosyyllä on funktio. Että se on kohtelias tapa sanoa ei. Koska on epäkohteliasta sanoa että mä en halua tavata sua. Mutta toisaalta se kohteliaisuus voi olla tapa pitää etäisyyttä. Jos voitais sanoa suoraan mitä ajatellaan, tulis ehkä jonkinlaista läheisyyttä.
En tajua, miksi ihmiset käyttää Raamattua tekosyynä olla molopää.
Ei molopäisyys tarvitse tekosyitä. Molopää voi olla ihan rehellisestikin. Voi myös olla kristitty olematta molopää.
Tai sitten voi olla kristitty ja molopää ilman, että ne liittyvät mitenkään toisiinsa. Niinkuin minä.