Paluu Kambodzhaan on tuntunut todella hyvälle. Oma koti tuntuu hyvälle matkalaukkuelämän jälkeen. Suomi oli monella tapaa rentauttavaa, mutta vasta tänne palatessa tajusi miten lepo Suomessa teki hyvää. Aivot saivat levätä jatkuvasta kulttuurirasituksesta ja sai ikäänkuin irtioton moneen täällä stressiä synnyttävään asiaan.
Se on näkynyt monella tavalla. Molemmat olemme Leenan kanssa miettineet, että khmerin kieli tuntuu nyt helpommalta ja se on lähtenyt hyvin liikkeelle loman jälkeen. Ehkä pieni lepo kielijumpasta antoi sopivaa palautumista.
Myös työn haasteet tuntuvat mukavilta. On kiva päästä eri projekteihin käsiksi ja löytää uusia työkaluja yms. Työpaikallani ja seurakunnissa olemme saaneet todella lämpimän vastaanoton palattuamme. Oli kiva tavata tuttuja naamoja ja päästä kysymään kuinka asiat ovat sujuneet.
Eilen Kambodzha näytti kuitenkin voimansa. Ensin mopo hajosi aamulla työmatkalla. Sitten piti löytää lähin korjaamo ja työntää mopo sinne. Sitten taas koko kielitaito peliin kun yrittää selittää skootterissa olevaa ongelmaa. Nopea harkinta uskaltaako skootterin jättää työpäivän ajaksi korjaamoon, sillä ajoittain korjaamoilla vaihdetaan orginaaliosia mopoista halpoihin varaosiin mikäli ei ole paikan päällä vahtimassa. Päätin kuitenkin luottaa korjaajaan. Matka toimistolle jatkui tuk tukin kyydillä.
Työpäivän päätyttyä otin taas tuk tukin ja lähdimme kohti korjaamoa. Matkan aikana alkoi sataa ja tulvia rajusti. Ruuhkaa alkoi kertymään, sillä sateen sattuessa liikenteessä viimeinenkin kontrolli häviää kun kaikki pyrkivät nopeasti pois sateensuojaan kotiinsa. Tuk tuk pysähtyi ruuhkaan ja aikani siinä istuttua päätin, että kävellen kerkeän mopokorjaamoon ennen sen sulkeutumista. Ostin tuk tuk kuskilta sateenvarjon ja rupesin talsimaan kohti korjaamoa.
Kävely tulvan keskellä oli melkoinen elämys. Käärin housun lahkeet ylös ja sitten vaan kuraiseen veteen talsimaan. Lopulta pääsin korjaamoon jossa mopo tuntui olevan korjattuna. Ajoin kotiin ja perille tultua kysyin Leenalta kauanko meni. Matka vei lähes kaksi tuntia. Pituutta matkalle kertyi noin 8 kilometriä.
Tämmöisen päivän jälkeen mietin taas täällä olon erilaisuutta ja haasteita, mutta sisällä sydämessä tiedän olen oikeassa paikassa.