Oli hieman sadetta viikonloppuna.
Alisa U Zemlji Chuda
Game of Thrones Daily

Kiana Khansmith

Origami Around

shark vs the universe
Cosimo Galluzzi

Discoholic 🪩
Sweet Seals For You, Always
RMH

pixel skylines
tumblr dot com
TVSTRANGERTHINGS
Mike Driver
Three Goblin Art
DEAR READER
Today's Document
Stranger Things
Keni
macklin celebrini has autism
Aqua Utopia|海の底で記憶を紡ぐ
seen from United States
seen from United States
seen from Indonesia
seen from Paraguay
seen from Singapore

seen from United States

seen from Malaysia

seen from United States
seen from Croatia

seen from Indonesia
seen from Argentina

seen from Malaysia
seen from Germany

seen from United States
seen from Colombia
seen from Malaysia
seen from Colombia
seen from United States
seen from United States

seen from United States
@cambodialiving-blog1
Oli hieman sadetta viikonloppuna.
Koulumatkoilla voi kohdata monenlaista 😄 Ei ainakaan käy tylsäksi. Nyt on kaksi ensimmäistä viikkoa koululaisilla takana. Hienosti on mennyt. Vilma aloitti kuudennen, Väinö neljännen ja Viljo eka luokan.
Kuka on auttaja?
Viikonloppuna autosta meni akku. Olin käymässä käyttämäni räätälin luona. Kun akku teki temput, räätäli soitti läheiseen korjaamoon. Josta lupasivat tuoda uuden akun autoon. Sitten tajusin, että lompakossa ei ole tarpeeksi rahaa ja lähin ATM (Otto) on noin kilometrin päässä. Sanoin, että täytyy käydä siellä. Räätäli sanoi, että hyppää kyytiin ja kuljetti minut automaatille. Sieltä sitten takaisin auton luokse ja pian korjaaja saapui paikalle.
Akun asentaminen ei maksanut mitään. Vanhasta akusta hyvitettiin vaihdossa rahaa. Kun yritin tarjota rahaa räätälille nähdystä vaivasta, hän kieltäytyi. Tuli sellainen olo, että minusta pidetään hyvää huolta lähes ventovieraiden toimesta. Minä, joka kuvittelin olevani se auttaja olinkin autettava. Opettava kokemus.
-Lauri
Paluu Kambodzhaan on tuntunut todella hyvälle. Oma koti tuntuu hyvälle matkalaukkuelämän jälkeen. Suomi oli monella tapaa rentauttavaa, mutta vasta tänne palatessa tajusi miten lepo Suomessa teki hyvää. Aivot saivat levätä jatkuvasta kulttuurirasituksesta ja sai ikäänkuin irtioton moneen täällä stressiä synnyttävään asiaan.
Se on näkynyt monella tavalla. Molemmat olemme Leenan kanssa miettineet, että khmerin kieli tuntuu nyt helpommalta ja se on lähtenyt hyvin liikkeelle loman jälkeen. Ehkä pieni lepo kielijumpasta antoi sopivaa palautumista.
Myös työn haasteet tuntuvat mukavilta. On kiva päästä eri projekteihin käsiksi ja löytää uusia työkaluja yms. Työpaikallani ja seurakunnissa olemme saaneet todella lämpimän vastaanoton palattuamme. Oli kiva tavata tuttuja naamoja ja päästä kysymään kuinka asiat ovat sujuneet.
Eilen Kambodzha näytti kuitenkin voimansa. Ensin mopo hajosi aamulla työmatkalla. Sitten piti löytää lähin korjaamo ja työntää mopo sinne. Sitten taas koko kielitaito peliin kun yrittää selittää skootterissa olevaa ongelmaa. Nopea harkinta uskaltaako skootterin jättää työpäivän ajaksi korjaamoon, sillä ajoittain korjaamoilla vaihdetaan orginaaliosia mopoista halpoihin varaosiin mikäli ei ole paikan päällä vahtimassa. Päätin kuitenkin luottaa korjaajaan. Matka toimistolle jatkui tuk tukin kyydillä.
Työpäivän päätyttyä otin taas tuk tukin ja lähdimme kohti korjaamoa. Matkan aikana alkoi sataa ja tulvia rajusti. Ruuhkaa alkoi kertymään, sillä sateen sattuessa liikenteessä viimeinenkin kontrolli häviää kun kaikki pyrkivät nopeasti pois sateensuojaan kotiinsa. Tuk tuk pysähtyi ruuhkaan ja aikani siinä istuttua päätin, että kävellen kerkeän mopokorjaamoon ennen sen sulkeutumista. Ostin tuk tuk kuskilta sateenvarjon ja rupesin talsimaan kohti korjaamoa.
Kävely tulvan keskellä oli melkoinen elämys. Käärin housun lahkeet ylös ja sitten vaan kuraiseen veteen talsimaan. Lopulta pääsin korjaamoon jossa mopo tuntui olevan korjattuna. Ajoin kotiin ja perille tultua kysyin Leenalta kauanko meni. Matka vei lähes kaksi tuntia. Pituutta matkalle kertyi noin 8 kilometriä.
Tämmöisen päivän jälkeen mietin taas täällä olon erilaisuutta ja haasteita, mutta sisällä sydämessä tiedän olen oikeassa paikassa.
Sadeaika saa aikaan melkoiset tulvat. Tältä se näytti lentokoneesta kun saavuimme takaisin Kambodžaan
Aamuruuhkaa Phnom Penhin tyyliin.
Kuolemasta ja rakkaudesta
Tästä vuodesta tuli kovin erilainen kuin odotin. Muutto Kambodžaan oli asia, jonka tiesin aiheuttavan muutosta omaan elämään. Uusi vieras kulttuuri ja kieli olivat asioita joissa varmasti osasi odottaa erilaisuutta. Elämä on kuitenkin täynnä yllätyksiä ja ne muodostavat elämään haasteita ja tilanteita joihin ei voi varautua ennalta.
Tänä vuonna yllätyksiä on ollut monenlaisia. Ehkä suurimpana yllätyksenä tuli se, että menetin isäni puolelta molemmat isovanhemmat lyhyen ajan sisään. Pappa ja Mummo lähtivät tästä maailmasta lähes saman aikaisesti. Vain kuukauden päivät erotti heidät hetkeksi. Vaikka molemmat olivat jo iäkkäitä niin kuolema osasi yllättää. Etenkin se, että molemmat lähtivät niin peräjälkeen. Lisäksi Leenan mummo kuoli myös hyvin samaan aikaan. Itse asiassa Leenan ollessa mummonsa hautajaisissa sain uutisen Pappani kuolemasta.
Nämä läheisten menetykset ovat saaneet ajattelemaan paljon kuolemaa ja siihen liittyviä asioita. Työpaikallani monet ihmiset ovat osoittaneet myötätuntoa, mutta myös paljon kysymyksiä ja keskusteluja asian tiimoilta olen käynyt. Kambodžalaiset työkaverit ovat kyselleet paljon, minkälaiset hautausseremoniat Suomessa on. Mitä kristityt ajattelevat kuolemasta ja mitä uskomuksia siihen liittyy? Miten vainajia kunnioitetaan? Kun vieraan kulttuurin keskellä, joutuu/saa vastata tämmöisiin kysymyksiin, on se toisaalta mielenkiintoinen tapa käsitellä kuolemaan liittyviä tunteita ja omaa surua. On myös mielenkiinoista kuunella minkälaisia traditioita paikalliseen kulttuuriin kuuluu. Tiettyjä yhtymäkohtia traditioista löytyy vaikka monet asiat niissä ovat hyvin erilaisia.
Mummon ja Papan kuolema pisti miettimään paljon heidän elämänsä historiaa ja mitä kaikkea olen saanut kokea heidän kanssaan. Sain kunnian toimittaa molempien hautaan siunaamisen. Kun valmistelin siunauspuheita, nousi esiin yksi vahva teema, joka näkyi vahvasti myös molempien muistotilaisuuksissa. Se on rakkaus.
Mummo ja Pappa kerkesivät olla naimisissa 64 vuotta. Niin, se on enemmän kuin keskimäärin odotettu elinikä Kambodžassa. Se uskollisuus ja hehku, joka heidän välillään oli herättää pelkkää kunnioitusta. Kuulostaa elokuvamaiselta tarinalta. Mutta uskon, että kyse ei ole ollut vain romanttisesta tarinasta, joka sattui tapahtumaan. Kyse oli päätöksestä, omistautumisesta ja luottamuksesta.
Työpaikalla khmeriläisten nuorten kanssa olemme välillä keskustelleet rakkaudesta, parisuhteesta ja avioliitosta. He ovat rohkeita kysymään asioista ja ottavat mielellään kantaa. Usein he nostavat esiin maassa olevat järjestetyt avioliitot ja monesti he sanovat niiden olevan vääryys. Vanhemmat sopivat keskenään ketkä menevät naimisiin. Romanttista hömppää pyritään välttämään muun muassa pitämällä tytöt kotona ja töissä, jotta eivät oppisi koulussa kirjoittamaan pojille rakkauskirjeitä. Toki tämä ei koske kaikkia ja esimerkkinä ovat melko äärimmäisiä, mutta silti ovat todellisuutta joillekin.
Globalisoituminen ja internet ovat avanneet monille khmereillä uusia käsityksiä seurustelusta, avioliitosta ja rakkaudesta. Monesti huomaa, että ns. Hollywood rakkaus on tietynlaisen ihailun kohteena. Siksi olen monesti keskusteluissa muistuttanut, että rakkaus ei ole vain tunnetta vaan se on myös päätös, johon tulee sitoutua. Rakkaustohtori Jason Lepojärvi määrittelee rakkautta seuraavasti: “Rakkaus on arvostavaa ja vastaanottavaa sitoutumista toisen kukoistukseen”. Mielestäni se on upea määritelmä. Eräs khmerpoika, jonka kanssa keskustelin jäi toistelemaan ajatusta, jonka sanoin hänelle. “Don’t only feel the love, but also choose to love”.
Lepojärven mukaan rakkaus on myös “taitolaji jota pitää harjoitella”. Kun pohdin Mummon ja Papan elämän antamaa esimerkkiä, en voi muuta kuin sanoa, että he olivat taitavia rakastamaan. Se näkyi heidän välillään, mutta osoittautui myös muita ihmisiä kohtaan. Minkälaisen perinnön sainkaan heiltä? Korvaamattoman!
Muistotilaisuudessa serkkuni nepalilainen mies sanoi: “me olemme unohtaneet tämän tärkeän asian. Mummon ja Papan rakkaus muistuttaa meille mikä on oikeasti tärkeää.”
Niin, toivon tätä sinulle ja minulle Raamatun sanoin: “Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.”
- Lauri
Kun kaikki hajoaa käsiin...
Miten jatkaisit lausetta? Joskus elämässä on hetkiä jolloin tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin. Joka päiväisessä elämässä käyttämäsi laitteet vaan kertakaikkiaan sanoo itsensä irti. Kun se kaikki tapahtuu, vielä jokseen vieraassa ympäristössä tuntuu kaikki vielä haastavammalle.
Leenalla tuli yllättävä hautajaismatka Suomeen ja juuri ennen lähtöä auto sanoi itsensä irti. Jäähdytysneste vuoti pihalle ja kuskin puolen ikkuna ei enää suostunut menemään kiinni. Kyyti lentokentälle hoitui kuitenkin helposti tuk tukilla. Seuraavana aamuna puhelin oli mennyt täysin mykäksi eikä suostunut lataamaan. Tietokone oli mennyt jo hieman aiemmin rikki eikä suostunut käynnistymään.
Autokorjaamon etsiminen uuden kodin ympäristöstä oli kokemus. Ajeltiin lasten kanssa skootterilla pitkin lähikatuja ja katseltiin missä olisi lähi korjaamo. Tien varressa näkyi kyltti, jossa oli tuttu öljy merkki ja nopealla päättelyllä ajettiin pihaan. Do you speak english? Päät pyöritti kieltävän vastauksen. Ei muuta kun kaikki khmerin kielen sanat käyttöön mitä on oppinut. “Auto on ongelma”, “Puinainen vesi ulos moottori”, “Auto lähellä”, “Asuinalue nimi uusi maailma”. “Mene yhdessä”. Ja niinpä kaksi miestä hypää skootterinsa kyytiin ja ajetaan ydessä pihaan jossa näytän heille konepellin alta kuinka syyläristä irronnut letku on valuttanut nesteet pihalle. Miehet tekevät nopean ensiavun autolle ja sitten ajavat sen korjaamoon. Sovimme, että auto haetaan viideltä.
Kun haemme autoa, pyydän, että korjaamon mies ajaa auton kotiin. Näin tehdään ja lähden lasten kanssa skootterilla ajamaan edeltä. Yhtäkkiä skootterin rengas puhkeaa. Tämäkin vielä. No rikkinäinen sisäkumi vaihtuu tienposkessa olevassa pajassa nopeasti 3 dollarin hintaan. Pääsen vihdoin kotiin.
Tuntuu sankarilta. Sain myös puhelimen ja tietokoneen huoltoon. Takaisin huollosta ajellessa pysähdyn liikenne valoihin ja ikkunaan koputtaa pieni poika pyytäen rahaa. Sankarin tunne häviää nopeasti. Kaikki omat ongelmani, jotka tuntui niin isoilta ovat yhtäkkiä pikkuruisia. Kumpa voisin ratkaista isojakin ongelmia. Olisi mukavaa fiksata köyhyys, luokkaerot, rikollisuus, väkivaltaisuudet, poliittiset levottomuudet ja ihmiskauppa. Nämä nyt vaikka aluksi. Näitä meistä kukaan ei voi yksin korjata. Siksi olisi yhdessä tehtävä parhaamme.
Mitkä on sinun ongelmiasi tänään? Miten voisit vaikuttaa isompiin ongelmiin?
Onnellisuuden seinä työpaikalla muistuttaa asioista, joista voi olla kiitollinen ja onnellinen. Kuvat on koottu työntekijöiltä. Kiva tapa muistuttaa elämän iloisista puolista toimistolla.
Kuumakausi. Kuin menisi huonosti lämmitettyyn saunaan.
Lounaspöytä, josta en osannut nimetä yhtään ruokaa. Se selvisi, että yhdessä ruuassa oli etanoita.
Miten rakentaa luottamusta?
Luottamusta on helppo murentaa. Siitä kertoo esimerkiksi osakekurssin lasku Nokian rekailla, kun selvisi, että yritys on manipuloinut testituloksia vuosia. Asiakkaiden pettymys on valtava. Sama tilanne oli aiemmin Volkswagenin päästö mittausten kanssa. Luottamus tuttuun ja turvalliseen brändiin otti osuman. Se mureni.
Phnom Penhissä ympäriinsä ajaessa silmään pistää nopeasti se kuinka paljon kaikkialla on piikkilankaa. Lähes jokaisen pihan ympäröivät muurit ovat ”koristeltu” piikkilangoilla. Oman pihamme portti ja aidat ovat samalla tavalla suojattu. Miksikö? Vastaus on yksinkertainen ne hidastavat rikollisten pääsyä pihaan. Yksi surullinen asia Kambodzhassa on rehottava rikollisuus, joka saa aikaan luottamuspulan. Piikkilangat kertovat siitä, että keneenkään ei voi luottaa. Luottamuspula näkyy muullakin. Paikallisten luottamus viranomaisiin on myös vähäistä. Tämä siksi, että maa on vahvasti korruptoitunut. Laurin työtoveri kertoi esimerkiksi joutuneensa maksamaan lahjuksia, kun hän hankki vastasyntyneelle tyttärelleen syntymätodistusta. Luottamuspulaan vaikuttaa myös vahvasti lähihistoriassa käydyt vaikeat ajat jolloin et koskaan tiennyt keneen voi luottaa. Suomalaisena tätä kaikkea on hyvin vaikea ymmärtää.
Meidän kotipihan portti voisi jonkun mielestä muistuttaa vankilan muuria
Tästä kaikesta herääkin vaikea kysymys. Kuinka tätä luottamuspulaa voisi purkaa? Mitä asian eteen voitaisi tehdä? Pitäisikö oman pihan piikkilangat purkaa? Se ei ole niin yksinkertaista. Pienillä asioilla voidaan rakentaa luottamusta.
Oikeilla periaatteilla kohti luottamusta
Työpaikallani Web Essentialsilla asiaan pyritään vaikuttamaan esimerkiksi työskentely periaatteiden kautta. Avoimuuden periaate projekti työskentelyssä antaa esimerkkiä siitä, että luottamusta voidaan rakentaa. Projekteissa koko tiimin on eri toimien kautta mahdollista tietää mitä projektissa tapahtuu ja kuka tekee ja mitä.
Kuvassa näkyy tiimin kanban taulu, josta kaikki näkevät tehtävien kulun suunnittelusta, tekemisen ja testaamisen kautta valmiiksi toimivaksi osaksi.
Tiimissä jäsenet ovat tasavertaisia ja yhteistyöhön pyritään monella tavalla. Kun joku jäsenistä oppii uutta teknologiaa, tulee hänen jakaa tieto koko ryhmälle. Tällöin kenestäkään yksilöstä ei tule tietoa panttaavaa “asiantuntijaa” vaan koko ryhmä kehittyy. Väitän, että yhteisen hyvän etsiminen rakentaa luottamusta.
Voiko luottamus saada syvemmän pohjan?
Haluaisin kuitenkin löytää vielä suurempia mahdollisuuksia luottamuksen rakentamiseen. Omat pienet teot, kun on niin rajalliset ja askeleet kohti piikkilankojen purkua tuntuvat niin kaukaisilta.
Uskon kuitenkin, että ihminen voi löytää syvän luottamuksen. Ihmisten löytäessä Jumalan voi tapahtua suuria. Jumalasta ihminen voi löytää tahon, johon voi luottaa aina. Ihmisiin tulemme usein pettymään, mutta Jumala on vahva ja kestävä. Kun tämän luottamuksen löytää, voi luottamusta alkaa rakentamaan myös muualla ihan eri lähtökohdasta.
”Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.” Psalmi 52:10-11
Miten sinä voit olla rakentamassa luottamusta tulevina päivinä? Ole luotettava työntekijä, naapuri, aviopuoliso tai tuntematon ohikulkija. Ole tiimipelaaja ja rakenna yhteistä hyvää. Ole sitä, koska sinä voit luottaa suureen Jumalaan!
- Lauri
Lauri lähti Vilman luokan kanssa leirille tiistaina. Jäimme poikien kanssa kolmestaan kotiin. Meillä on mennyt hyvin ja olemme saaneet olla turvallisella mielellä, sillä suuri karvainen suojelusenkelimme on pitänyt meistä huolen. Kiitos kaikille meitä muistaneille, sillä eräs vielä suurempi suojelee ja johtaa meidän askeleitamme täällä kaukana 💗
Tänään syötiin hyvin ja tuli kiitollinen mieli. Lapsetkin nauttivat aasialaisesta ruuasta.
Tammikuun terveisiä Phnom Penhistä.
Luova ongelmanratkaisukyky kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta luomakunnassa. Tässä jokainen heijastaa luojaansa.
Saimme uuden ystävän kylään. Katsotaan viihtyykö Nala meillä.