Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät Notkosta nousin Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni
Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, haavehen kullat mieleni murheella maksoin
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka! Liikako lienee pantukin paatinen taakka? Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima? Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat, katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat? Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen? Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin
-
Volatile youth like a rolling stream. The threads already gray beat the golden bulge of life. In vain, oh in vain do I grab it for a moment, there is no joy in the company, no wine.
The proud days of my will will disappear. The charms of my life were long gone. I got up from the sag. Is it down my road again? My only hope: a painless moment small.
I know, peace is in me. There is no rest in the path of the seeker gentle, the north speaks, the sun goes down in the storm, ice red line: a powerless longing for beauty.
The dormant municipalities of the sea sank into the sea. Man is poor: the ransom of songs is precious. I gave it my all, I swayed for a moment, the gold of the dream in my mind I paid.
I'm exhausted, ah, all the way to the heart! Is the pathological burden of the pawn too much? Or am I those who have the will, no power? My victory is empty, the result of my work is ringing.
So it was a long time. broken chains, burnt, beloved ships? Now did I crash when everything was necessary? I solidified into ice when my wound went scarred.
A hopeless battle against the powers of heaven! Echo sounder; comfort the song not its children. The mistress challenges, the melody rings with collapsing wings. My gorge to peace like a beast dying yeast.
----
Elegia
Eino Leino 1878-1926
----
Graphic - Akseli Gallen-Kallela 1865-1931
