#verkkoromaani

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, kolmas kirja

2: Punainen kulkue

"Suwa ojensi Ren’ille veren tahriman nuolen, jonka hän oli määrännyt tuotavaksi mukanaan Syrjämailta, ja hän nosti sen nyrkissään päänsä yläpuolelle kuin syytöksen. Hän ei löytänyt itsestään vihaa liqareja kohtaan – yksi heistä oli ampunut nuolen, joka oli ryöstänyt Haukan hengen, mutta kuolleiden veri tahrasi yhtä lailla heidän kaikkien käsiä, konsulien, rivisotilaiden, Ren’in omia. Sivustakatsojat painoivat päänsä ja kumarsivat, kun kuolleet kannettiin heidän ohitseen.

Hän oli itse tuonut sodan ja kuoleman heille kaikille. Tuonut kuoleman mukanaan maille, jotka eivät kuuluneet keisarikunnalle. Kuoleman miehelle, jota rakasti.

Hän oli Ren’i. Hän oli mies ja nuoli, kuolema ja katumus."

Jatka lukemista luvussa 2!

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, kolmas kirja

3: Suruviiva

”Se poika, jonka lähetin sotaan, ei tainnut koskaan tulla takaisin,” hän sanoi hiljaisella äänellä. ”Minusta tuntuu, että meidän täytyy puhua kahden kesken kenenkään kuulematta – perusteellisesti.”

”En halua sotkea sinua tähän.”

Oerei hymyili surullisesti. ”Olen isäsi, Ren’i. Mitä ikinä sinulla onkaan sydämelläsi, haluan kuulla sen.”

”Mutta…” Ren’i tunsi äänen takertuvan kurkkuunsa. ”En halua sinulle vaikeuksia. Senaatti ja keisarinna—”

”Senaatti saa painua helvettiin. Olet ainoa lapseni.”

Jatka lukemista luvussa 3!

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, kolmas kirja

1: Tiettömillä teillä

”Ren’i, sinä kuuntelet nyt minua,” Ared sanoi hänelle, puristaen häntä harteilta kouristuksenomaisesti. Aredin kasvot olivat yhtä surun riuduttamat kuin Ren’in, mutta hänen silmissään oli edelleen sama uppiniskainen pilke kuin kuluneen viikon aikana. ”Hän ei ole kuollut. Mitä ikinä nuoli hänelle tekikään, se ei tappanut häntä. Älä heitä toivoasi.”

Ren’i ei jaksanut edes kohdata ystävänsä katsetta. Hän yritti ravistella itsensä irti, mutta Ared piti vain entistä tiukemmin kiinni.

”Ared, en tunne häntä enää,” Ren’in onnistui kuiskata. Sanat tuntuivat teräviltä ja kivuliailta kurkunpäässä kuin lasinsirpaleet. ”Hän on poissa. Poissa.”

Jatka lukemista luvussa 1!

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, toinen kirja

26: Sotamarsalkka

Lyhyesti: fantasia, romantiikka, LGBT/queer Julkaisutahti: uusi luku joka toinen perjantai

”Tämä riittää,” Vannuil totesi. Hän astui Aredin eteen ja katsoi viimein marsalkkaa suoraan silmiin. Jokin hänen olemuksessaan kertoi, että hän punnitsi sanojansa huolella ennen kuin sanoi, ”huomaan teidän edenneen urallanne melkoisesti sitten viime tapaamisemme, Meiqäl. Onnittelut ylennyksestänne.”

Jokin Meiqälin ilmeessä muuttui, kun hän kohtasi Vannuilin katseen, ja muiden suureksi yllätykseksi hän taivutti päätään kevyeen kumarrukseen, niin kevyeen, että moni kishalainen olisi pitänyt elettä pilkallisena. Ren’i ei ollut lainkaan varma, etteikö sitä oltu tarkoitettu juuri sellaiseksi.

Jatka lukemista luvussa 26!

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, toinen kirja

32: Vannuilin sydän

"Verta, hikeä ja hiekkaa. Se ei tuntunut voitolta. Liqareja oli edelleen jaloillaan satamäärin, ja heidän kasvoiltaan paistoi varman kuoleman tietoisuus. He eivät edes heittäneet aseitaan menemään ja antautuneet; heillä ei ollut pakotietä, ei ainuttakaan reittiä kotiin vieraitten vetten yli. Ainoa varma tulevaisuus oli kuolema, ja he olivat päättäneet kävellä sitä kohti omin jaloin.

Haukka viskasi miekan tiehensä inhon ilmein ja keräsi kaikki löytämänsä ehjät nuolet, sulloen ne rivakasti tyhjenneeseen nuoliviiniinsä. Miekka oli julma ase julmaan käteen, ja hän oli saanut julmuuksista tarpeekseen."

Jatka lukemista luvussa 32!

PS. tähän päättyy 2. kirja! 3. kirja: Luonto alkaa kahden viikon päästä ja jatkuu tutulla julkaisutahdilla joka toinen perjantai. Tervetuloa mukaan matkalle keisarikunnan sydämeen ja Ren'in ja Haukan suurimpaan koitokseen..!

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, toinen kirja

23: Näkymättömissä

Lyhyesti: fantasia, romantiikka, LGBT/queer Julkaisutahti: uusi luku joka toinen perjantai

Hänen katseensa etsi ensimmäisenä ja viimeisenä Haukan hahmon joukon laitamilta, eikä voinut olla pidättämättä hengitystään tämän torjuessa iskun toisensa jälkeen. Hiki virtasi hänen kasvojaan pitkin, kun hän käsitteli miekkaa tutussa rytmissä, aivan kuten Ren’i oli häntä opettanut. Jokainen liike oli osa samaa liikesarjaa, vailla pysähdyksiä tai taukoja, ja Ren’i tiesi, että toisessa elämässä hänestä olisi tullut erinomainen sotilas.

Kauan sitten ajatus olisi ehkä tuntunut hänestä ylevältä, jopa kunnialliselta. Nyt se oli ainoastaan vastenmielinen. Hän oli nähnyt Haukan taistelevan henkensä edestä Liqariassa ja toivoi koko sydämestään, että tulisi päivä, jolloin tämän ei tarvitsisi tarttua aseeseen – ei miekkaan eikä jouseenkaan – enää koskaan.

Jatka lukemista luvussa 23 >>

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, toinen kirja

22: Henkinimi

Lajityyppi: fantasia, romantiikka, LGBT/queer Lyhyesti: enemies to lovers, slowburn, m/m, draama, seikkailu Julkaisutahti: uusi luku joka toinen perjantai Itse-hostattu verkkoromaani, luettavissa ilmaiseksi.

”Hän tietää. En lähtenyt varoittamatta,” Haukka virkkoi täysin tyynesti.

”Niin varmaan,” Ared vastasi. Äänensävystä paistoi läpi epäuskoisuus. ”Kerroitko Onniarille?”

”Hän olisi vain yrittänyt estää minua.”

Ared huokaisi kärsivän kuuloisesti. ”Ren’i, minulla olisi yksi pyyntö.”

Ren’i vilkaisi häntä kulmat koholla. ”Kerro toki.”

”Kun tämä on ohi, ole hyvä ja vie serkuntyperykseni mukanasi pohjoiseen ennen kuin rikon päällikön valani ja lyön häntä.”

Jatka lukemista luvussa 22...

[auraboo]

Kolminkertainen Sielu, toinen kirja

21: Vapaaehtoinen

Lajityyppi: fantasia, romantiikka, LGBT/queer Lyhyesti: enemies to lovers, slowburn, m/m, draama, seikkailu Julkaisutahti: uusi luku joka toinen perjantai Itse-hostattu verkkoromaani, luettavissa ilmaiseksi.

Teltan läppä pyyhkäistiin syrjään ja pitkä hahmo akherien pitkähihaisessa matka-asussa astui sisään. Ren’i tunnisti hänet jo ennen kuin hän veti pois kasvojensa suojaksi käärityn kankaan. Kankaan taitteista varisi hiekkaa, hiki kiilsi tummalla iholla; Haukka oli kerta kaikkiaan tuulen tuivertaman näköinen.

”Pahoittelut, ylhäisyys,” Sava huikkasi oviaukosta. Hän ei näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan; hänen suupielensä nykivät. Hänen takanaan Linnee näytti siltä kuin ei olisi tiennyt pitäisikö tilanteessa itkeä vai nauraa. ”Teille on vieras, jos, tuota, haluatte ottaa hänet vastaan.”

Jatka lukemista luvussa 21...