B8 Performanssiteksti
9.10. Ryhmän Maanantaiaamu performanssi
Performanssiin kuului miljöönä muuten tyhjä tila, jossa oli keltainen sohva keskiössä. Tausalla näkyi keltainen projisointi, ja kuului sateenropinaa, jonka takaa hiljalleen voimistui Gary Julesin versio kappaleesta “Mad World”. Ryhmän jäsenet oli aseteltu tilaan, liikkuivat vuorotellen ja kappaleen alettua alettiin kuljettaa kelmumuovia ympäri tilaa. Performanssi oli pitkään teosta sanallisesti tai kirjallisesti tulkitsemisen jälkeen täydellinen väline päästä syvemmälle sen maailmaan.
Olen täällä, mutta en koe kuuluvani. Haluaisin kyllä, mutta vaikka näen muut, en voi katsoa heitä, tuntea heitä. Katson kauas mutta valo lähellä käy silmiin, ja on vaikea pitää ryhtiä yllä. Olen surullinen, olen niin yksin. Olo on pehmeä, ja hento.
Joku käy lähellä ja poistuu.
Otan askeleen sijoiltani ja tuntuu helpommalta kun en enää jännitä hartioitani. Kuljen heidän ohitseen näkemättä. Kuljen ja kiedon itseni osaksi heitä.
Hetken pelkään.
Entä jos teen virheen ja heihin sattuu?
Olen nyt osa tätä. Nyt vain muistan katsoneeni kauas, ja katson vielä uudestaan, mutta suru jonka sitten näen on lämmintä.











