MATKAPÄIVÄKIRJA

Kuvamatka, Johanna, Maanantaiaamu

[johannankuvamatka]

B11 Palimpsesti (luonnos)

Palimpsesti muotoutui erään alkuperäisen tulkintani pohjalta, jossa teoksen keskiosa muistutti minusta filminauhaa. Palimpsesti olisi suhteellisen isokokoinen (A3 suuntaa antavana mittana), valokuvaa ja maalausta yhdistelevä toteutus. Teoksen toteutukseen tarvitsee filmiä, jolle on kuvattu kohtauksia, tarinan tynkää tai sen suuntaista. Sen sijaan että filmikehittettäisiin kuviksi, pelkkä filmi kehitetään paperille asti, jättäen filmipätkien väleihin epätasaisia välejä. Kuvien väliin tulee akryylleillä maalatut kasvot katsomaan vasemmalle, ja taustasta tulee keltaisen sävyinen.

[johannankuvamatka]

B13 Kootut merkitykset

Mindmap kurssin aikana syntyneistä tulkinnoista ja joistakin sivuhaaroista. Keltaisella värillä merkityt kohdat koin merkityksellisimmiksi tulkintaa tehdessä ja ne heijastavat mielestäni parhaiten sellaista tarinaa mitä kuva välittää katsojalle.

[johannankuvamatka]

B8 Performanssiteksti

9.10. Ryhmän Maanantaiaamu performanssi

Performanssiin kuului miljöönä muuten tyhjä tila, jossa oli keltainen sohva keskiössä. Tausalla näkyi keltainen projisointi, ja kuului sateenropinaa, jonka takaa hiljalleen voimistui Gary Julesin versio kappaleesta “Mad World”. Ryhmän jäsenet oli aseteltu tilaan, liikkuivat vuorotellen ja kappaleen alettua alettiin kuljettaa kelmumuovia ympäri tilaa. Performanssi oli pitkään teosta sanallisesti tai kirjallisesti tulkitsemisen jälkeen täydellinen väline päästä syvemmälle sen maailmaan. 

Olen täällä, mutta en koe kuuluvani. Haluaisin kyllä, mutta vaikka näen muut, en voi katsoa heitä, tuntea heitä. Katson kauas mutta valo lähellä käy silmiin, ja on vaikea pitää ryhtiä yllä. Olen surullinen, olen niin yksin. Olo on pehmeä, ja hento.

Joku käy lähellä ja poistuu. 

Otan askeleen sijoiltani ja tuntuu helpommalta kun en enää jännitä hartioitani. Kuljen heidän ohitseen näkemättä. Kuljen ja kiedon itseni osaksi heitä.

Hetken pelkään.

Entä jos teen virheen ja heihin sattuu? 

Olen nyt osa tätä. Nyt vain muistan katsoneeni kauas, ja katson vielä uudestaan, mutta suru jonka sitten näen on lämmintä.

[johannankuvamatka]

B12 - Kuvahaastattelu

Valitettavasti en päässyt livenä haastattelemaan valitsemiani henkilöitä, mikä omalta osaltaan vaikutti vastauksiin. Myöskään en antanut mitään ohjeita tai vinkkejä mihin kiinnittää huomiota, pitääkseni tuloksen puolueettomana. Siksi valitsin yhden sijaan kaksi haastateltavaa, tässä tapauksessa isäni, maa- ja metsätalousyrittäjän, jolla ei ole taiteellista taustaa, mutta laaja kulttuuritietopohja ja ilmiömäinen henkilömuisti. Isä, ensireaktio: ” Pikku hahmoja ja sohva. Isoveli katsoo päältä. Jostain syystä isommasta hahmota tuli ensin mieleen Leonard Cohen.” Toinen haastateltava oli pikkuveljeni, 21- vuotias fysiikan opiskelija, urheilija ja teatteriharrastaja. Veli, ensireaktio: ”Siis sohvasta semmoinen hetki kun mitään ei tapahdu esim. kotona illalla. Sitten semmoinen yksin oleva ihminen joka pui päässään läpi asioita mitä on nähnyt tai tehnyt.” Kumpikaan ei tehnyt havaintoja kuvan tekniikasta, vaan paneutui pelkästään sen objektiiviseen puoleen, aloittaen yksityiskohdista. Kumpikaan ei myöskään lähtenyt arvottamaan teosta mihinkään suuntaan. Molemmille tarkastelijoille sohva oli ensimmäinen havainnoinnin kohde, ja arviointeja alettiin tehdä sen pohjalta. Isän runsas tietopohja paistoi läpi, kun hän yhdisteli teoksen osia kulttuuriin, ja veljen tulkinta oli tarinajohdannainen ja siitä symboliikkaa ammentava. Molemmat haastateltavat ovat pohdiskelevia henkilöitä, joten luultavasti he tekevät lisäyksiä lausuntoihinsa vasta myöhemmin, jonkin täysin aiheeseen liittymättömän keskustelun lomassa, kun ovat saaneet pohtia teosta pidemmän ajanjakson.

[johannankuvamatka]

Taidemuseovirailu  B9 Kasvotusten

Teoksen kohtaaminen alkuperäisessä muodossaan voi muuttaa monia aiempia havaintoja perusteellisesti, ja niin kävi tälläkin kertaa, kun näin ryhmämme avainteoksen taidemuseo Korundissa. Teoksen, Transcription 16 (Man), on maalannut Sirpa Särkijärvi ja se on valmistunut vuonna 2016. 

“Hahaa, juuri sen kokoinen jollaiseksi sen kuvittelinkin!” Oli ensimmäinen riemastuttava havainto jonka teoksen löytämisen yhteydessä tein. Mutta sitä seurasi hämmästys teoksen taustasta; keltainen, jonka olin nähnyt elämiellyttävänä, jopa kuvottavana, oli paljon neutraalimpi luonnossa. Ei vieläkään mitenkään pirteä, mutta paljon lämpimämpi ja sanan “epämiellyttävä” tilalle vaihtaisin mieluummin “passiivinen”. 

Värejä ja sävyjä teoksesta löytyi paljon runsaammin mitä kuvista oli osannut sanoa, ja pinnat olivat entistä moninaisempia, esimerkiksi kiiltävän ja mattapinnan kontrasti rikasti kokemusta. Muu maalaus oli hieman koholla keltaisesta taustasta. Maalaamiseen oli käytetty akryyllejä.

Kohtaaminen laittoi aiemmat tulkinnat uuteen valoon, ja raivasi tilaa uuden tulkinnan muodostumiselle. Keltaisen merkitys on edelleen hämärässä, mutta hahmon ilme ei enää tunnu niin kaukaiselta tai luovuttaneelta mitä aiemmin olen arvioinut.

[johannankuvamatka]

B7 Kollaasin teksti

Keräsin kollaasiini kuvia niiden ajatusten pohjalta joita viimeaikaiset tarkastelut ovat herättäneet. Kaikki kuvat ovat joko netistä, tai omista digikuva-arkistoistani, ja lopullinen kollaasi on toteutettu photoshopilla. Kollaasin aihetta oli vaikea valita, mutta lopulta päädyin viimeisimpien teoksen aiheuttamisen assosiaatioideni pohjalta valitsemaan teemaksi mielenterveyden ongelmat ja syrjäytymisen, jotka puhuttavat runsaasti nykypäivänä.

Kollaasi kertoo tunnelmia ja mielenmaisemia yksilöltä, jonka mieltä vaivaavat ahdistus, masentuneisuus ja melankolia. Todellisuus vääristyy savuisten hahmojen ja tummien ajatusten sumentaessa sitä. Valitsin säilyttää alkuperäisen teoksen kasvokuvan, koska ajattelin yhdessä hiljattaisimmista tulkinnoistani kasvojen ilmeettömyyden kuvastavan edellä kuvailtuja turtuneita tuntemuksia.

Kollaasi on teemaltaan ajankohtainen, se on samalla myös ajaton. Vaikka tässä ajassa yhteiskunnassa yksinäisyyden, syrjäytymisen ja yksilön pahan olon huomiointi on merkittävää, ajan ja kulttuurin kautta tarkastelu on nostanut sen pinnalle. Periaatteessa voisin väittää että asiat, kollaasiani ajatellen esimerkiksi tunteet, pysyvät samoina elettiinpä missä tai milloin vain, mutta niiden tarkastelu ja välineet ovat erilaisia ja muuttuvia riippuen ajasta ja paikasta. Suurin osa assosiaatioistani teoksesta tuli jonkin kulttuurisen tai omaan elämään heijastavan kimmokkeen kautta.

Kollaasi ei varsinaisesti tuonut uusia ajatuksia, mutta selkeytti ja rajasi vanhoja päätelmiä. Työ antoi myös perspektiiviä elementteihin, joiden hallitsemaan jäänyt mielikuva on rajoittanut tulkinnan muodostamista. Kokemus jätti positiivisen alavireen, joten kollaasitekniikkaa tulen vertailun ja mielenvirkistämisen viitekehyksessä käyttämään uudelleenkin.

[johannankuvamatka]

B5 Kollaasi B6 Kuvalähteet

Transcription 16 (Man), Sirpa Särkijärvi, 2016

Savu, Pixabay https://pixabay.com/fi/savu-tausta-kuvitus-py%C3%B6rre-69124/

Puhekulplat, Pixabay https://pixabay.com/fi/kommentti-chat-sin%C3%A4-viesti-kuvake-2532547/

Ruoste, Pixabay https://pixabay.com/fi/rakenne-rust-brown-sininen-2093711/

Harmaat pilvet, Pixabay https://pixabay.com/fi/beach-myrsky-sadetta-saari-mar-2380762/

TV häiriö, Sajextryus, Deviant Art https://sajextryus.deviantart.com/art/Digital-Distortion-182505042

Sohva, Johanna Keränen 2013

Vaneripinta, Liisa Misikangas 2016

[johannankuvamatka]

B4 - Kiinnostavia yksityiskohtia

Tunnilla tarkastelimme avainteosta perehtyen sen yksityiskohtiin. Aluksi teimme nopeita luonnoksia niistä yksityiskohdista, jotka tuntuivat merkityksellisiltä, kokosimme ne yhteen ja tarkastelimme niitä ryhmän kesken. Vaikka jokaisella oli yksittäisiä yksilöllisiä kiinnostuksen kohteita työssä, suurimmilta osin ryhmä oli kiinnittänyt huomiota samoihin yksityiskohtii.

Ensimmäisessä kuvassa ovat esillä kaikki ryhmämme luonnokset, ja alempana kaksi valitsemaani yksityiskohtaa. Ensimmäinen valitsemani yksityskohta on aivan työn vasemmassa alalaidassa oleva paperipino pöydän laidalla. Yksityiskohta kiinnitti huomioni jo alussa, mutta se myös unohtuu koko teosta tarkastellessa helposti. Sen paino arvoa teoksen merkityksen selvittämisessä on vaikea arvioida, mutta se vaikuttaa tärkeältä tarina elementiltä.

Toinen valitsemani luonnos on ihmisjoukko työn keskeltä. Selkeästi joukolla on merkittävä rooli, joko eristävänä tekijänä tai kaipuun kohteena. Luonnoksen valintaan vaikutti myös vertailu ryhmän samankaltaisiin luonnoksiin. Muut ryhmläiset olivat tehneet luonnoksissaan nostoja yksittäisistä hahmoita, kun taas luonnokseni käsittelee heitä yksittäisten kohteiden massana.

[johannankuvamatka]

Avainkuvan visuaalinen tulkinta ryhmässä

Lyhyen sanallisen ajatusten vaihdon jälkeen, kokosimme ryhmän kanssa ajatuksia visuaaliseen muotoon. Leikkasimme A2 paperista kulmat pois, jotta ajatukset eivät kasautuisi kulmiin möllöttämään, vaan saataisiin kaikkien tulkinnat sekoittumaan ja muodostamaan kokonaisuuden.

[johannankuvamatka]

B3 - Taiteen tiedonalat

Teos oli koko ryhmälle entuudestaan vieras, mikä on antanut vapautta luoda täysin tuoreita mielikuvia ja tulkintoja, mutta näin ollen taidehistoriallinen lähestyminen teokseen loistaa poissaolollaan. Teoksesta esitetyissä kysymyksissä kuitenkin ilmenee pohdintaa myös teoksen syntyä ja tarkoitusperiä kohtaan. Vaikka lähtökohdat vaihtelevat on ryhmällä havaittavissa yhtenäisiä päätelmiä ja assosiaatioita.

Kaikki ryhmäläiset tulkitsivat teoksesta surua ja yksinäisyyttä, vaikka käsitykset miljööstä ja esteettinen kokemus vaihtelivat omien kokemusperien mukaan. Vallitsevana suuntana on ollut vahva taidekriittinen ja yksityiskohtiin ja värivalintoihin porautuva ote tarkastelussa. Salli ja Anniina ovat lähteneet jo hakemaan teoksen eri osille symbolisia merkityksiä ja jäsentää teoksen maailmaa perustuen symbolien tulkintaa.

Koko ryhmän kohtaamiset jäävät lopulta kaipaamaan lisää materiaalia ja kaikista niistä kuvastuu vastausten kaipuu. Joko omakohtainen tai objektiivinen yksinäisyyden ja haikeuden kokemus jätti ryhmäläiset kaipaamaan selitystä.

[johannankuvamatka]

B2 - Kokemusten jakaminen

Kun lähdin katselemaan esille asetettuja kuvia, teos oli ensimmäinen joka jäi mieleen. Siinä oli runsaasti yksityiskohtia ja tasoja joita tarkastella. En yleensä kiinnostu kovin helposti rosoiseksi jätetyistä töistä, mutta nyt rosoisuuden seasta nousi niin paljon pieniä elementtejä ja vaihtuvia pintoja, että se jäi muistiin ja heräsi halu tutkia sitä lisää. Jos ensimmäisen vilkaisun jälkeen olisi kysytty, mitä näit, olisin vastannut: filmin pätkän, jossa on kuvattu ihmisiä kahvilassa vähän kuin panoraamana, ja keltaista.

Teoksen kohtaamishetkellä en kokenut varsinaista samaistumista työhön, assosiaatiot omaan elämään tulivat vasta myöhemmin, ottaen varmaankin vaikutteita myös muiden kanssa käydyistä keskusteluista. Mieleen nousi tunnelmia, yksittäisiä materioita, ajallisia kokemuksia… Tunteista päällimmäiseksi nousi yksinäisyys. Mieleen nousee kokemus tilanteista joissa ei ole mitään sosiaalista tai psyykkistä tarttuma pintaa, olo on tyhjä. Teoksen räväkät siveltimen vedot maustavat mielikuvan epätoivolla, kun päässä yrittää kelata aikaa nopeammin, mutta lopputuloksena havaittu todellisuus vain sumenee hieman. Kulahtanut keltainen väri tekee olon henkisesti tukalaksi. Kokonaisuus muistuttaa ajan jaksosta, jolloin joutui poistumaan kaikilta mukavuusalueilta yhtä aikaa ja siitä seurannutta arkea, jossa pyrki unohtamaan viikkoa lyhemmät ajanmääreet.

Assosiaatiot näihin muistoihin ja tunteisiin nousevat monien elementtien vuoropuhelusta. Epämiellyttävä keltainen väri tekee liikkuvan, havaittavaa ja tutkittavaa täynnä olevan näkymän katselemisesta laimean ja odotuksettoman kokemuksen.

Teoksessa ollaan hetkessä, jossa tapahtuu, mutta tapahtumia ei koeta. Ympäristö/muistot nähdään, mutta niitä ei katsota. Hetki tahriintuu ja yksinäisyyden tunnetta seuraa jotain.

Mitä näet? Näetkö minua? Onko hän itkenyt? Mitä sohvahuoneessa on tapahtunut? Miksi juuri keltainen?

[johannankuvamatka]

B1 - Mielikuvamatka

Ensivilkaisulla havaitsen kuvassa lukemattoman määrän yksityiskohtia: tila, ihmisiä, kasvot, silmät… Mutta ennen kuin ehdin tehdä tarkempia johtopäätöksiä kokonaisuudesta, katse hakeutuu silmiin.

Kuvassa on kaksi tilaa. On fyysinen tila, joka on avoin, ehkä ulkona, ja henkinen tila, joka on sumuinen ja kapea-alainen.

Moniosainen, lähes sarjakuvamainen näkymä asettaa kaikkivoipakertoja henkiseen asemaan ja melkein samanaikaisesti pystyn kuvittelemaan lyhyen hetken kahdessa vastakkaisessa roolissa. Kokemukset nousevat pintaan niin samanaikaisesti että on mahdotonta erottaa, kumpi oli ensimmäinen. Olen pysähtynyt. Ympärilläni on melua, mutta se ei kuulu, tai siitä ei saa selkoa. Haisee pölyltä ja kosteusvauriolta lastulevyssä. Aisteja turruttaa, näköhavainto ei ole selkeä ja se sekoittuu ajatuskuviin, silmissä tuntuu viileys, mutta ei ole kylmä. Ohi vilisevät ihmiset kulkevat kuin filmillä. Sisällä vallitsee apaattisen tilan hyväksyntä ja passiivinen toive päästä pois fyysisestä tilasta.

Rooli vaihtuu. Olen liikkeessä. Haisee kaupungilta, kahvilta, vähän tunkkaiselta. Katse nousee alhaalta omien päämäärien kautta osittaiseen näköhavaintoon, mutta luontainen ajatus katkeaa katseen kohdatessa silmät, joiden suunta on kohti, mutta jotka eivät katso minuun. Silmät tuijottavat tyhjyyttä, eikä henkilöä ”tavoita”.  Ajatus pysähtyy, vaikka matka jatkuu, katse jää.

Irrottautuessani teoksen maailmasta jäljelle jää aistihavaintoja jotka alkavat hakea yhtymäkohtia muistikuvista ja lisää kerronnallisia yksityiskohtia osuu silmiin, kalvakka keltainen - vanhan rivitalon rumat lastulevykaapinovet, maalauksen hahmon takana diagonaalin linjan piirtävät roiskeet rikkovat tilan - ajatusketjun katkeaminen ja sen syy.