En jaksais enää olla väsyny Pimee aika väsyttää. Sattuu koko vitun ajan ja se väsyttää. Tarviin hirveesti kipulääkkeitä koska sattuu ja sit lääkkeet väsyttää. Väsyttää kans se et about ketään ei jaksa enää kiinnostaa. Ymmärrän kyl et kyllästyttää eikä tää muiden elämiä liikuta, mut mun oma on muuttunu kokonaan. Tiiän ettei se näy ulospäin niin paljoa koska en haluu et se näkyy, mut sitä suuremmalla syyllä on niiiin väsyttävää ettei jakseta ees esittää kiinnostunutta saati empaattista silloin jos otan asian puheeks. Ku puhun mä kuitenki muustakin. En jaksais. Oon väsyny. Liian. En jaksa sitä et mun elämä on jatkuvasti lääkärii ja kuntoutumista ja kokeita ja sattumista ja tutkimuksia enkä voi vaikuttaa mihinkään. Enkä jaksa sitä et joudun diilaamaa sen kanssa yksin.