ANNI HAUNIA - PORTFOLIO

visual artist

[annihaunia]

A4 collective: Soaked Scenes

A4 collective's solo exhibition at Entrance Gallery, Prague, 21.11.2024 – 28.02.2025

Natural dyeing performance during the exhibition opening 20.11.2024

Curated by Veronika Čechová and Tereza Jindrová

Photos by Martin Bražina

Exhibition text:

‘Soaked scenes’ contemplates the underrated value of idle scenes of our surroundings by photographing and experimental natural dyeing. The exhibition is a part of A4 collective’s on-going project, in which the collective uses artistic practices for seeking for new ways of seeing our habitat curiously and respectfully and re-examining critically the agency of human in ecosystems.

A4 collective is a Helsinki based art collective formed in 2017, consisting of visual artists Anni Haunia and Elvira Eilittä. A4 develops artistic praxis that aims for social and ecological sustainability. The collective worked in Mustarinda art recidency in Hyrynsalmi, Finland in 2022, where the collaboration with Entrance Gallery started. Previously the collective’s work has been exhibited in both private and group exhibitions in Finland.

The project was funded by Kulturfonden, the Municipal District of Prague 6, the Ministry of Culture of the Czech Republic, and Gestor – The Union for the Protection of Authorship.

Entrance Gallery is an independent gallery in Prague, focusing on environmentally oriented contemporary art with slow curating approach. More about Entrance Gallery: https://entrancegallery.com/en/

[annihaunia]

Anni Haunia & Jonne Sippola: Just Slowly Towards, sammaloituneet kengät, 2023.

Lisää Jonne Sippolan töitä: https://jonnesippola.com/

/

Anni Haunia & Jonne Sippola: Just Slowly Towards, shoes covered with moss, 2023.

More works by Jonne Sippola: https://jonnesippola.com/

[annihaunia]

Anni Haunia: ', ..,  '.,;.., '.'..,  ,,.";.. "..,;... '.  " ,  (kasvusto, omakuva), kudelma kierrätysmateriaaleista, käsinkudottu itsetehdyillä pystykangaspuilla, 2023.

halu kavuta köynnöksen lailla, taipua ottaa mallia rikkaruohoista  tunkea pitkät kyntensä syvälle halkeamiin  tahmaisilla kärhöillään kurottaa -~~ ~   ~ ~ ' , tihkuva sumu versova  mättäät märät värisevät   halu heittäytyä hetteiköihin  niin niihin  kimmoisina hyllyviin  upota litisevään vihreään ' , ,, ", ' 

Kuvat K17-tilasta elokuulta 2023, Earthbound Loversin (Uni Nissinen & Maikki Siuko) kuratoimasta näyttelystä Earthbound Lovers (four softening edges, in the glimmer of green). Lisää K17-tilasta: https://k17tila.fi/

Ote kuraattorien kirjoittamasta näyttelytekstistä:

Pellot ympärillä värisevät. Tyhjällä jalkapallokentällä, metsän tummempaa vihreää vasten, sadettimien sarja esittää outoa koreografiaa. Ilma viipyilee tiheänä vanhan kasvihuoneen yläpuolella, nuokkuen kuin peitto rakennuksen keskeltä työntyvän raunion seiniä vasten. Tämä rapistunut lisäsiipi on kadottanut kattonsa, ja putoaa maanpinnan alapuolelle kuin tyhjä uima-allas tai raskaana oleva vatsa, hedelmöitettynä luonnonvaraisilla taimilla jotka myöhemmin katkotaan ilman varoitusta. Vuosikymmenten ajan psykiatrisen sairaalan potilaat kasvattivat täällä kukkia ja hyötykasveja. Ajan vaiheet asettuvat nurmikolle rakennuksen ympärille näkymättömien sedimenttien tavoin.

Nyökkäilemme toisillemme ja kävelemme pienissä ympyröissä sisään ja ulos rakennuksesta. Astumme alas raunioille, tutkimme sen auringossa lämpeneviä aarteita joita pilkottaa muhkean maan ja tiilenmurujen seasta. Tämä paikka kyllästää meidät. Aavemaisella tavalla se upottaa meidät itseensä, ja me kasvatamme mielikuvituksesta ja sitkeistä punoksista siteen, joka haarautuu ja ryömii ajassa taaksepäin. Ei niin kuin renessanssiromaanissa, vaan proosallisemmin, kuten kasvihuoneen sisätilassa kiertävän kastelujärjestelmän vanhat putket. Kudomme yhteen fiktiota ja havaintoja, ja kuulemme, kuinka vesi alkaa tihkua rakennuksen suonissa. Mystifioimmeko me tämän paikan? Voi olla. Mutta kun eräänä aamuna räpyttelemme silmiämme, todetaksemme että kaikki elävä ja vehmas on tuhottu meille tärkeäksi muodostuneessa kuopassa, ymmärrämme, että aines on tehty tarinoista ja tunteet kuormittavat pölyttäjiä, joilla ei nyt ole paikkaa minne mennä. Rivi vanhoja kantoja kiertää raunion muureja. Kuin pienet hautakivet, ne muistuttavat, että tämä kasvihuone on ollut kasvun, hoivan, kurin ja kulutuksen paikka. Jotkut asiat vielä löytyvät ja toisia surraan. Kun reunustat alkavat rappeutua, me muuraamme samoista tiilistä uudet portaat. Hento nurmitupsu huojuu tuulessa. Sade tulee ja sprinklerit lakkaavat viskomasta vettä. Jotenkin, se tuntuu sisäänhengitykseltä.

Earthbound Lovers(four softening edges, in the glimmer of green) on paikkasidonnainen ryhmänäyttely, joka tutkii aistillisia, intiimejä ja affektiivisia tapoja suhteutua paikalliseen ekologiaan ja ympäristöön. Etsimme yhteyttä siellä, missä rajat murenevat ja ääriviivat hapertuvat. Näyttely on uppoutumista tilaan ja sen tienooseen, maahan ja aineeseen, sekä tutustumista paikan aaveisiin ja ei-inhimillisiin olentoihin. Se on sukellusta salaperäiseen, kimaltelevaan, vihertävään, kosteaan maailmaan, pyrkimyksenä löytää jotakin jännittävää, todellista, mehukasta, esteettistä, runollista ja liikuttavaa.

Näyttely koostuu veistoksellisista eleistä, kehoista, pehmeistä materiaaleista ja äänestä.  Projektissa on tärkeässä roolissa paikan päällä yhdessä ihmetellen vietetty aika.

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

/

Anni Haunia: ', ..,  '.,;.., '.'..,  ,,.";.. "..,;... '.  " , (kasvusto, self-portrait), weave from recycled materials, hand woven on a self-made high-warp loom, 2023.

Photos taken in August 2023 in K17 space during the exhibition Earthbound Lovers (four softening edges, in the glimmer of green), curated by Earthbound Lovers (Uni Nissinen & Maikki Siuko). More about K17: https://k17tila.fi/

An excerpt of the exhibition text by the curators:

The fields around are vibrating. On an empty soccer court, against the darker green of a forest, a set of sprinklers perform a strange choreography. Air is lingering thick above the old greenhouse, drooping like a blanket against the walls of a ruin that reaches out from the body of the building. This wing of the greenhouse is roofless and hangs below the ground level like an empty pool or a pregnant belly, fertilized with wild saplings, that later on will be cut down without a warning. For decades, flowers and utility plants were grown here by the patients of the psychiatric hospital. The phases of time lay out on the lawn around the building, like invisible sediments. We nod to each other and walk in small circles, in and out of the building. We step down to the ruins and study its treasures that are warmed in the sun, amongst the mellow soil and brick crumbs. We become saturated by the site. In a way that is ghostly, it immerses us, and we grow a bond made of imagination and chewy strings that split and crawl back in time. Not in a renaissance novel way, but more prosaically, like the old pipes of a watering system that encircles the interiors of the greenhouse. We weave together fictions and observations, and the water starts dripping again. Are we mystifying the site? Maybe. But when we blink our eyes one morning to witness how everything lush and living is cut down from the pit that has become dear to us, we understand that matter is made of stories, and emotions burden the pollinators that now have nowhere to go. A row of older stumps goes around the ruin’s walls. Like little gravestones, they remind us that the greenhouse has been a site of growth and destruction, nurture, discipline, and consumption. Some things are found, and others are mourned. While edges start to degenerate, we lay the same bricks as stairs to step on. A small turf of grass sways in the wind. Rain is coming, the sprinklers stop. Somehow, it feels like an inhale.

Earthbound Lovers (four softening edges, in the glimmer of green) is a site-specific group show, exploring sensual, sensory, intimate, and affective ways of relating to the local ecology and the environment. We seek connections where the borders fray, edges crumble, and the contours loosen. We enmesh ourselves into the space and its surroundings, to its earth and matter, we build affinity with its ghosts and non-human presences. We dive into a mysterious, glimmering, green, moist world in an attempt to find something enchanting, genuine, juicy, aesthetic, poetic, and moving.

The exhibition consists of sculptural gestures, bodies, soft materials, and sound. A big part of the project is the time spent on the site, together, wondering.

Photos: Eva-Liisa Orupõld

[annihaunia]

Anni Haunia: madot ja muut, lasitettu kivitavara ja löydetyt palaset, 2023.

Kuvat K17-tilasta elokuulta 2023, Earthbound Loversin (Uni Nissinen & Maikki Siuko) kuratoimasta näyttelystä Earthbound Lovers (four softening edges, in the glimmer of green). Lisää K17-tilasta: https://k17tila.fi/

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

/

Anni Haunia: worms and others, glazed stoneware and found pieces, 2023.

Photos taken in August 2023 in K17 space during the exhibition Earthbound Lovers (four softening edges, in the glimmer of green), curated by Earthbound Lovers (Uni Nissinen & Maikki Siuko). More about K17: https://k17tila.fi/

Photos: Eva-Liisa Orupõld

[annihaunia]

A4-kollektiivi (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja, yksityisnäyttely, 2023.

A4-kollektiivin Värikarttoja-yksityisnäyttely oli esillä Asbestos Art Spacessa, Helsingissä, tammikuussa 2023. A4-kollektiivi oli koko näyttelyn ajan paikalla hämmentämässä tuoksuvaa kuusenkuori-värjäyslientä. Kävijät saivat istua puupenkeillä ja hypistellä kasvivärjättyjä lankavyyhtejä. 

“Galleriaan on koottu värjätyistä lankavyyhdeistä ja valokuvavedoksista rihmastoinen värikartta, joka esittelee erilaisia paikkoja ja niissä piileviä värejä. A4-kollektiivi on valinnut Värikarttoihin joutavan oloisia ja helposti ohitettavia paikkoja, kuten maantien piennar, radiomaston vierus ja umpeenkasvanut piha, joihin ei tyypillisesti mennä nauttimaan maisemasta. Näissä paikoissa korostuu, miten ihmisen jäljet sekoittuvat monien muiden tekijöiden aikaansaamien jälkien joukkoon.

Jokaisesta Värikarttojen paikasta on kerätty talteen kasvinosia, roskia ja muuta ainesta. Niiden avulla paikoissa piilevät värit on tallennettu kasvivärjäyksen keinoin lankavyyhteihin ja kierrätystekstiileihin. Värjäysprosessi on monivaiheinen ja hidas, mikä mahdollistaa paikkojen monimuotoisuuden äärelle pysähtymisen. Värjättyjen vyyhtien ja tekstiilien lisäksi näyttelyssä nähdään väläyksiä paikoista kierrätyskankaalle tulostetuissa mustavalkokuvissa.

Näyttelyn aikana tilassa tekeytyy Värikarttoja-näyttelyn värikartta, johon saa osallistua tuomalla mukanaan (tai vaikka poimimalla gallerian lähistöltä) jonkun pienen väriainetta sisältävän objektin, kuten kasvin palan tai biojätteen.

Näyttely on osa A4-kollektiivin jatkuvaa projektia, jossa etsitään taiteen keinoin uusia tapoja katsoa elinympäristöä uteliaasti ja arvostaen, ja tarkastellaan kriittisesti ihmisen toimijuutta osana ekosysteemejä.”

/

A4 collective (E. Eilittä & Anni Haunia): Värikarttoja (’Colour Maps’), solo exhibition, 2023. 

The Colour Maps exhibition by A4 collective took place in Asbestos Art Space in Helsinki in January 2023. A4 collective was present during the whole exhibition, cooking a fragrant pigment soup made of spruce bark. The visitors were welcomed to sit on the wooden benches and fiddle the plant dyed ravels of thread.

“The exhibition is a rhizomey colour map installation made of hand-dyed ravels of thread and photographs. This colour map presents different places and the pigments hiding in them. A4 collective has chosen places that are somehow idle and easy to dismiss, e.g. the surroundings of a radio mast or an overgrown courtyard - spots that one doesn’t usually visit to enjoy the beauty of nature. In these places it’s visible how traces of human actions blend with traces of other(-than-human) agents.

Pieces of plants, litter and other small objects have been collected from every spot represented in the colour map. These have been used in traditional plant dyeing process, capturing the pigments from every spot on ravels of thread and recycled fabrics. The process of plant dyeing is slow and contains several steps, which gives one time and space to contemplate over the polymorphism of the places. In addition to the ravels and fabrics the spots are also presented in the exhibition through black and white photographs printed on recycled fabrics.

The colour map of the ‘Colour maps’ exhibition is brewing in the gallery during the exhibition. You are welcome to participate by bringing with you a small object that contains pigment, for example a piece of a plant (sticks, leaves etc.) or a biowaste.

The exhibition is part of A4 collective’s on-going project, in which the collective uses artistic practices for seeking for new ways of seeing our habitat curiously and respectfully and re-examining critically the agency of human in ecosystems.”

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): laskos, mutka, notkelma, installaatio, 2019-2022.

Kuvat: W A U H A U S

haus de pnojektin makoiluun kutsuva ja päivittäin muuttuva installaatio oli osana W A U H A U S -kollektiivin ja Aliisa Taljan järjestämää Huolenpidon piirit -tapahtumaa Vuotalossa, Helsingissä, lokakuussa 2022. Ensimmäisessä kuvassa <<Maan>> Puolustusvoimat -kollektiivin Lepotutkailuja-performanssi keskellä haus de pnojektin installaatiota. 

Lue lisää W A U H A U Sin ja Aliisa Taljan Huolenpidon piirit -projektista: https://www.wauhaus.fi/spheres-of-care

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): laskos, mutka, notkelma, installation, 2019-2022.

Photos by W A U H A U S 

The installation was part of the event Spheres of Care organized by W A U H A U S collective and Aliisa Talja. The event took place in Vuotalo, Helsinki, in November 2022. Haus de pnojekt’s every day changing installation invited people to lay down and rest. In the first photo performance Lepotutkailuja by <<Maan>> Puolustusvoimat collective is happening in the middle of the installation. 

Read more about the Spheres of Care project by W A U H A U S collective and Aliisa Talja: https://www.wauhaus.fi/spheres-of-care 

[annihaunia]

Aino Iskala, Anni Haunia, Helinä Haunia, Netta Pöytälaakso: Kanssa, kahden sukupolven yhteisnäyttely, 2022.

Kanssa oli neljän taiteilijan ja kahden sukupolven yhteisnäyttely, jossa oli esillä eri vuosikymmenillä eri tekniikoilla toteutettuja teoksia. Näyttelyyn osallistuivat lapsenlapset Anni Haunia ja Netta Pöytälaakso, sekä heidän isoäitinsä Aino Iskala ja Helinä Haunia. Taiteilijat Anni Haunia ja Netta Pöytälaakso olivat joka päivä tavattavissa näyttelyssä, ja tarjolla oli juttuseuraa, kahvia ja pientä purtavaa. Näyttely järjestettiin Kuopion pääkirjaston galleriassa osana ANTI-festivaalin ohjelmaa syyskuussa 2022. 

Viides kuva: Tomi Slotte Dufva, muut kuvat: Akseli Muraja / ANTI-festivaali 2022 

Näyttelyteksti:

“Oleminen on tekemistä, tekeminen on luomista.

Se on neulekuvioiden yhteissuunnittelua, jutustelua, kahvittelua ja voikukkien keräämistä siirapin valmistamista varten. Se on matonkuteiden penkomista, pullataikinan vääntelyä ja ajatusten kääntelyä. Lemmen viemää -sarjan juonikuvioiden läpikäyntiä, jaettuja kirjavinkkejä, sipulin sadonkorjuuta. Monensuuntaista oppimista ja opettamista.

Kanssa on neljän taiteilijan ja kahden sukupolven yhteisnäyttely, jossa on esillä eri vuosikymmenillä eri tekniikoilla toteutettuja teoksia.

Tämä kahden isoäidin ja heidän lastenlastensa yhteisprojekti kumpuaa niin lastenlasten välisestä ystävyydestä, isoäitien ja lastenlasten välisestä merkityksellisestä suhteesta kuin isoäitien vuosikymmenten mittaisesta luovasta työstä, runsaasta kokeilevasta tuotannosta ja sen vaikutuksista seuraavien sukupolvien tekijöihin. Taiteilijoiden yhdessä kuratoimassa näyttelyssä punoutuvat yhteen monenlaiset käsintekemisen perinteet.”

Lisää näyttelystä ja ANTI-festivaalista:  https://antifestival.com/programme/kanssa/ 

/

Aino Iskala, Anni Haunia, Helinä Haunia, Netta Pöytälaakso: Kanssa (’With’), a group exhibition between two generations, 2022

Kanssa (‘With’) was a group exhibition of four artists and two generations exhibiting works made in various decades and techniques. The participating artists were grandchildren Anni Haunia and Netta Pöytälaakso along their grandmothers Aino Iskala and Helinä Haunia. Anni Haunia and Netta Pöytälaakso were present in the exhibition everyday, offering coffee, snacks and chatting company for the visitors. The exhibition was organized in the gallery space of Kuopio City Library as a part of ANTI Festival’s program in September 2022. 

Photos by Akseli Muraja / ANTI Festival 2022 & 5th photo by Tomi Slotte Dufva

Exhibition text:

Being is making, making is creating.

It’s sketching knitting patterns together, chatting over coffee, picking dandelions for making syrup. It’s rummaging weft stashes, kneading bun dough, stretching thoughts. Gossips about Storm of Love plot twists, onion harvest and shared book recommendations. Simultaneous learning and teaching.

Kanssa (‘With’) is a group exhibition of four artists and two generations exhibiting works made in various decades and techniques.

This project between two grandmothers and their grandchildren stems both from the friendship between the grandchildren and the meaningful relationship between the grandmothers and their grandchildren, as well as from the great impact that the experimental and plentiful creative work made by the grandmothers has had on the makers of the next generations. The exhibition curated by the four artists together is an entwinement of diverse handicraft and visual art traditions.

More about the exhibition and ANTI Festival:  https://antifestival.com/en/programme/kanssa-2/

[annihaunia]

Jonna Halli, Anni Haunia, Netta Pöytälaakso, Miska Varis: häti-piti-häti-piti-häti-piti, zine, 2021.

Kuvissa zinen kannet sekä joitakin aukeamia ja sivuja. Koko zine on digitaalisesti selailtavissa Zineton-tapahtuman nettisivuilla: https://zineton.com/#zine-hati-piti-hati-piti-hati-piti 

Printattuja zinejä voi ostaa Rajatila-gallerian Laitapuodista Tampereelta ja Aarteet-kollektiivin jäseniltä!

/

Jonna Halli, Anni Haunia, Netta Pöytälaakso, Miska Varis: häti-piti-häti-piti-häti-piti, zine, 2021.

In the pictures: the covers and some pages and spreads of the zine. The whole zine is available in digital form on the webpage of the Zineton event: https://zineton.com/#zine-hati-piti-hati-piti-hati-piti

Printed zines can be bought in Laitapuoti (Rajatila gallery, Tampere) and from the members of Aarteet collective!

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Sich horizontal machen, bitte, installaatio, 2021.

Kuvat: Polina Davydenko

Sich horizontal machen, bitte -näyttely oli esillä Galleria FaVU:ssa, Brnossa, syyskuussa 2021. 

Kuratointi: Jozef Mrva ja Tomáš Plachký. 

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Sich horizontal machen, bitte, installation, 2021.

Photos: Polina Davydenko

Our solo exhibition Sich horizontal machen, bitte was on view in Galerie FaVU, Brno, in September 2021. 

Curators: Jozef Mrva and Tomáš Plachký. 

Exhibition text by Jozef Mrva Jr.:

Symbiosis is what we create together. It is a mutual coexistence, which is constantly being modified due to evolution and environmental conditions. It's a process. Like courtship - sometimes turns out fine and sometimes it doesn't. At a time of failing ecosystems and declining biodiversity, we are emptying niches that have been populated by pleiades of plant, animal and other life forms. Niche, as a place for the survival of the population of organisms, is transformed. Their conditions change and the organisms that may have lived in them either become extinct or move. Voids are being filled through convergent evolution: species that are biologically distant but approach the same form under the pressure of conditions. An example is the form of a crab. Over hundreds of millions of years, many animals spontaneously formed into today's crab, even though they had different genes and came from different developmental branches. What made them "crabs" were the surrounding conditions.

What to do in a world that is becoming more and more abiotic? Are we, as a human species, creating an alternative nature with our own evolutionary laws? Somehow it could be said that culture itself is governed by certain evolutionary laws. Thoughts adapt, disappear. Cultural artifacts circulate, multiply, become memes. Memes themselves are evolutionarily driven cultural elements. However, ideas cannot be touched except for their material manifestations: works of art.

But how to create real artificial nature and how to coexist with it? To live together? The very act of coexistence can be defined as a long-lasting closeness that leads to the adaptation of both parties. Anni Haunia and Rita Vaali create exactly such a space. Soft, haptic materials invite you to touch and stay in space. Twisted poles wrapped in plush and artificial fur, finished with light bulbs, resemble a kind of imaginary organism. The pillows look like ancient stromatolites, algae colonies that were one of the first producers of oxygen on earth. Suspended fabrics catch us like nets. What do these organisms adapt to? Who do they coexist with? They seem to answer the question of how to enter into coexistence with works of art, but at the same time emphasize that creating symbioses is a function of works of art as such. Despite non-humanist speculative discourses, the recipient of art is man. We create codes, culture and those we target when we create. Anni Haunia and Rita Vaali draw on this knowledge and create art aimed at human closeness.

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Innominabilis innominabilis, paikkasidonnainen keramiikkainstallaatio, 2018-2021

Kuvat 4-7: Shubhangi Singh

jokseenkin kummallisia ja tuntemattomia tuttuja olio ja/tai/miksei otuksia, vai mitäköhän “ne” ,,on,, ja missäköhän jokin oleminen loppuu ja toinen alkaa, jokin sellainen, ei nimetön eikä nimeämätön, vaan jokin-jotkin joita jota on aivan mahdoton nimetä, ei niitä näitä ehkä voi tietää, ehkei ole tarkoituskaan,

Teos oli esillä Porin Kulttuurisäädön kuratoimassa Evergreen Inner Garden -näyttelyssä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa syyskuussa 2021.

https://porinkulttuurisaato.org/projects/evergreen-inner-jungle/

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Innominabilis innominabilis, site-specific ceramics installation, 2018-2021

Photos 4-7 by Shubhangi Singh

The installation was a part of Evergreen Inner Jungle, a one-week exhibition curated by Porin Kulttuurisäätö in Kaisaniemi Botanic Garden in Helsinki in September 2021.

https://porinkulttuurisaato.org/projects/evergreen-inner-jungle/

[annihaunia]

Anni Haunia: ~ , ~ sshhh, oota... ’ kuuluiko tuolta jotain kujerrusta? ~ , ’ ~ ’, , tekstiilikudos, käsinkudottu itsetehdyillä pystykangaspuilla, 250 x 140 cm, 2021.

Teosta saa silittää, ja sen läpi saa astua.

Materiaalit: akryylilanka, Kaisan kehräämä hamppulanka, Kaisan, Pirjon ja Ritan jemmoista löytyneet langat, kalalanka, käsien rasva, käsirasva, polyesteri, puuvillalanka, pöly, sahanpuru, silkki, trikoo, villalanka

Kiitos kierrätystekstiileistä Nextiili ry, ystävät ja tuttavat.

Ripustusdokumentaatiokuva Seinäjoen Taidehallin PISTO.-näyttelystä. https://www.seinajoentaidehalli.fi/pisto/

Ote taidekuraattori Sanna Karimäki-Nuutisen kirjoittamasta näyttelytekstistä PISTO.-ryhmänäyttelyyn:

Löydettyjen ja kierrätettyjen materiaalien käyttäminen yhdistää taiteilijoita. Se kertoo käytännöllisyydestä ja pyrkimyksestä ekologisuuteen, mutta saa myös laajempia merkityksiä. Anni Haunialla eri ihmisiltä saadut langat tuovat tekemiseen henkilökohtaisen tason ja tunneyhteyden, jota korostetaan kertomalla materiaalien alkuperä teostiedoissa. Hänen roikkuvat ja rönsyävät tekstiilikudelmansa tuovat esiin tekemisen prosessimaisuutta, johon liittyy materiaalien löytämisen sattumanvaraisuus, käsin solmimisen hitaus, ja tuntujen, muotojen ja värien avautuminen. Näin taide kehkeytyy erilaisten materiaalisten ja sosiaalisten virtausten viemänä. Haunialta nähdään näyttelyssä kaksi tekstiilikudelmaa, joiden ajatuksia stimuloivat runolliset nimet lisäävät niiden useita tulkintamahdollisuuksia. Yhtäältä taiteilija johdattaa pohtimaan muutosta ja nykyajan oirehdintaa, toisaalta ollaan iholla, pohtimassa kosketuksen merkitystä.

Lue koko teksti: https://www.seinajoentaidehalli.fi/wp-content/uploads/teosluettelo_pisto-1.pdf 

/

Anni Haunia: ~ , ~ sshhh, wait... ’ did you hear that - some cooing or something? ~ , ’ ~ ’, , textile weave, hand woven on a self-made high-warp loom, 250 x 140 cm, 2021

You may touch the weave gently and step through it, if you want.

Materials: acryl yarn, cotton yarn, dust, hand grease, hand lotion, hemp yarn, polyester, sawdust, silk, tricot, wool Kaisa spinned, wool yarn, yarns found in Kaisa’s, Pirjo’s and Rita’s stashes

Thank you Nextiili ry and friends for the recycled textiles.

Installation photo taken in PISTO. (”STITCH.”) group exhibition in Kunsthalle Seinäjoki. https://www.seinajoentaidehalli.fi/pisto/

An excerpt of the exhibition text of PISTO. (”STITCH.”) group exhibition by the curator Sanna Karimäki-Nuutinen:

The artists are connected by the use of discoveredand recycled materials. This expresses practicality and ecological pursuits, but also has broader meanings. Anni Haunia’s yarns from various people bring a personal level and emotional relation to the work, which is emphasized by the description of the origin of the materials in the work information. Her dangling and sprawling textile weaves explicate the process-like nature of creating, which also includes the unexpectedness of finding materials, the slowness of hand-knitting, and the unfolding of feelings, shapes, and colors. As such, art emerges as the outcome of various material and social currents. From Haunia we can see two textile weaves in the exhibition, whose poetic names stimulate their meaning and add many possibilities of interpretation. On one hand, the artist leads us to reflect on change and symptoms of present; on the other hand, to reflect on the meaning of touch.

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Gutter Feeling, installaatio (kaakelit, kasvit, keramiikka, kettingit, löydetyt objektit, multa, tekstiili, valot ym.), 2021.

“Mummulta peritty muotihuivi ei ole enää 100 % pure silk, vaan sekoitus pölyä, multaa, vanhaa ja uutta hikeä. Nykyisyys liuottaa menneet, muistot tummuvat, muuttuvat iäksi ja karkaavat. Ajatukset herpaantuvat, valuvat läpi sormien ja solukkojen. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää.

häilyviä väijyviä häijyjä tunteita

läikehtiviä näkyjä

noroina nurkan taakse karkaavia ajatuksia

suupielissä pölypalleroita, kynsien alla hähmäistä töhnää, nahka scrollaa tyhjää, nahka scrollaa tyhjää”

Gutter Feeling oli haus de pnojekt -kollektiivin (Anni Haunia & Rita Vaali) yksityisnäyttely Galleria Rajatilassa, Tampereella 5.-22.6.2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/ 

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Gutter Feeling, installation (chains, ceramics, ceramic tiles, found objects, lights, plants, soil, textile etc.), 2021.

Gutter Feeling was a solo exhibition of haus de pnojekt collective (Anni Haunia & Rita Vaali) in Rajatila Gallery, in Tampere, 5/-22/6/2021. https://rajataide.fi/haus-de-pnojekt-gutter-feeling/ 

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Hämärän tajumailla, nettinäyttely, 2020

Hämärän tajumailla on haus de pnojekt -kollektiivin nettinäyttely, jonka avajaisia juhlistettiin peitonmutkissa ja takaraivojen perukoilla talvipäivänseisauksen aikaan, vuoden lyhimpänä päivänä, vuonna 2020. Näyttely on nähtävillä osoitteessa https://hamarantajumailla.tumblr.com/ .

*mutinaa ja lepattavia ajatus-aaveita*

~ , , ‘       ~         , , , ‘               ‘ ‘   ‘       ~ , ‘     ~ ‘         , ~

täällä muhii lima-ajatuksia, taka-ajatuksia, taka-raivoja ja mentaalisia takiaisia

hyggen pimeimmistä nurkista valuu varjoja

‘ ‘ , terveisiä peitonmutkasta, ‘ psykofyysisestä jorpakosta ~ ‘ ‘

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3’

yksinäiset ottavat pidempiä suihkuja kuin

ahdistuneet kävelevät nopeammin kuin

surulliset kiipeävät paikkoihin joista näkee kauas

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3´    ‘                    ,          ,  ´    

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

Cyber-Umarmungen<3

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Hämärän tajumailla, online exhibition, 2020

Hämärän tajumailla is an online exhibition by artist collective haus de pnojekt. The exhibition opening was celebrated somewhat secretly on the winter solstice, on the shortest day of the year, in 2020. The exhibition can be viewed on https://hamarantajumailla.tumblr.com/ .

~ , , ‘       ~         , , , ‘               ‘ ‘   ‘       ~ , ‘     ~ ‘         , ~~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘    ~ , , ‘       ~         , , , ‘               ‘ ‘   ‘       ~ , ‘     ~ ‘         , ~  ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,   ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,      ,   ,        ‘ ~ ‘     ,     ‘‘ ,         

[annihaunia]

Anni Haunia: Kieli, veistos (Citalopram-resepti, metalli, muovi, polyesteri, Vegegel), 2 x 11 x 21 cm, 2020.

/

Anni Haunia: Tongue, sculpture (Citalopram prescription, metal, plastic, polyester, Vegegel), 2 x 11 x 21 cm, 2020.

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Happy Dirt Bay, installaatio (huonekasvit, kangas, kastanjat, keramiikka, kierrätystekstiili, kivi, kuivatut herneet, lasi, multa, nyörit, olki, puu, savi, simpukat, vesi), 2019.

Teos oli esillä ryhmänäyttelyssä Kuusiston taidekartanossa, Kaarinassa, kesällä 2019. Siellä Happy Dirt Bay valaistiin ainoastaan luonnonvalolla, mikä muutti installaation tunnelmaa pitkin päivää vuorokaudenajan ja säätilojen muuttuessa.  https://www.kuusistontaidekartano.fi/fi/kuusiston-taidekartanon-kesa/

Happy Dirt Bay on haus de pnojekt -kollektiivin jatkuva prosessi, joka saa erilaisia muotoja eri paikoissa ja ajoissa. Ensimmäisen kerran se oli esillä B-galleriassa, Turussa, vuonna 2018.

kuvat 2, 3, 4 & 6: Niina Pietarinen /

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): Happy Dirt Bay, installation (ceramics, chestnuts, clay, dried peas, fabric, glass, houseplants, recycled textile, seashells, soil, stone, thatch, twines, water, wood), 2019.

The piece was on view in a group exhibition in Kuusisto Art Manor, Kaarina, in summer 2019. There, Happy Dirt Bay was lighted only by sunlight which subtly altered the atmosphere of the installation during the day.  https://www.kuusistontaidekartano.fi/en/

Happy Dirt Bay is artist collective haus de pnojekt’s ongoing process that has been on display in several exhibitions in various forms. For the first time it was on view in B-gallery, Turku in 2018. 

photos 2, 3, 4 & 6 by Niina Pietarinen

[annihaunia]

Anni Haunia: sen alati hapuilevat, monet, tekstiilikudosinstallaatio, kudokset käsinkudottu itsetehdyillä pystykangaspuilla, 2019.

materiaalit: jätetekstiili, Kaisan letittämä matonkude, Kaisan löytämä puu, kalalanka, kirpputoreilta ja Anteron, Kaisan, Ritan ja äitin jemmoista löytyneet langat, Ritan ja Niinan punomat nyörit, teollisuuden ylijäämätrikoo, polyesterinauhat, puuvillalanka

Kuvat: Hertta Kiiski

Teos oli esillä Elina Suoyrjön kuratoimassa witching hour -ryhmänäyttelyssä Titanikissa 2019. Teosta saa silittää ja näperrellä.

http://www.titanik.fi/witching-hour/ :

“Käsite ’witching hour’ viittaa perinteisesti yölliseen aikaan, jolloin yliluonnolliset voimat ovat liikkeellä ja selittämättömiä asioita tapahtuu. Näyttelyssä tämä kello kolmen ja neljän välille sijoittuva aika venyy ajaksi ja paikaksi, alustaksi joka pitää sisällään muuntumisen ja muutoksen mahdollisuuksia. Esillä on tilaisuus, tapahtumapaikka ja kattaus, jossa kohtaamiset, ajatukset ja tuntemukset voivat alkaa muhia.”

(kuvissa lattialla teokseni alla Marie-Andrée Godinin teos) 

/

Anni Haunia: it’s many constantly fumbling, interlacing, weave installation, tapestries hand woven on a self-made high-warp loom, 2019

used materials: cotton thread, leftover tricot from textile industry, polyester band, threads found in flea markets and Antero’s, Kaisa’s, Rita’s and mom’s stashes, twines Kaisa, Niina and Rita made, warp thread, waste textile, wood Kaisa found

Photos by Hertta Kiiski

The piece was exhibited at witching hour group exhibition curated by Elina Suoyrjö in Titanik 2019. You may touch and feel the weave gently.

http://www.titanik.fi/witching-hour/ :

‘The concept of the ‘witching hour’ relates traditionally to a night-time moment when supernatural forces are afoot and inexplicable things happen. In the exhibition, this magical moment usually located in the hour between 3am and 4am, is stretched into a time and a place, a platform which carries a potential for transformation and change. What is presented, is an occasion, a scene and a setting, where things may begin to brew.’

(in the photos there’s Marie-Andrée Godin’s piece on the floor below my weave)

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): sich vertical machen, bitte, installaatio (käytetyt teltat, tekstiili), 2019

Teos oli esillä Pekko Vasantolan kuratoimassa Nielu – taide- ja ruokatapahtumassa Nuuksion järviylängöllä, Espoossa 2019.

https://nielu.fi/ https://haus-de-pnojekt.tumblr.com

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): sich vertical machen, bitte, installation (textile, used tents), 2019

The installation was exhibited in Nielu – art and dinner event curated by Pekko Vasantola in Nuuksio, Espoo 2019.

https://nielu.fi/ https://haus-de-pnojekt.tumblr.com