Hevoslinja

Palaute ja yhteystiedot | Tukijat | Aikataulut ja reitti | Taustat | Trans-Horse (English)

[hevoslinja]

Uusi blogi osoite

Hevoslinja blogin kirjoitukset ja uudet tekstit löytyvät osoitteesta:

https://eero.storijapan.net/docfolio/category/hevoslinja/

[hevoslinja]

Hermès - Horse in the city (2017). Näyttävä mainos on kuvattu kaupungin melskeessä.

[hevoslinja]

TeaK: Hevonen ja esiintyminen 3 | Taideyliopiston hevostaitokurssi

Taideyliopiston teatterikorkeakoulun opiskelijoille järjestettiin keväällä hevostaitokurssi, joka toteutui tuttuun tapaan Etelä-Espoon ratsutalleilla. Kurssin tavoite oli tutustuttaa opiskelijat taiteelliseen työskentelyyn hevosten kanssa ja kehittää taiteellista osaamista, jonka perustana on yhteistyö eläinten ja ympäristön kanssa. Ensimmäinen Hevonen ja esiintyminen kurssi 2015 keskittyi tunnistamaan ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen kautta syntyvän tietoa, 2016 järjestetty kurssi pyrki tuottamaan kriittisen katseen nykyeläinkulttuuriin. Tänä keväänä järjestetty kurssi keskittyi posthumanistisen työotteen kehittämiseen ja tallikokemusten tekstuaaliseen puintiin.

Tarjoilimme Pietarin kanssa aamuisin näkökulmia hevos- ja eläinkulttuuriin. Pohjustuksissa käytiin läpi hevostalleja organisaatioina, hevosten käyttäytymiseen liittyviä teorioita (mm. hevos-ihmis kommunikaatiojärjestelmiä) ja esiteltiin ajattelijoiden kuten Donna Harawayn, Judith Butlerin ja Jason Hribalin tarjoamia tulokulmia toisten kohtaamiseen sekä kumppanien kanssa toimimiseen. Näkökulmana teksteihin oli erilaisten ihmisten-ja-eläinten-ja-ympäristön välisten riippuvaisuuksien tunnistaminen. Aamupohjustusten jälkeen tehtiin tallitöitä ja harjoiteltiin hevosten hoitoa. Ohjeistuksena oli keskeyttää ajoittain oma toiminta ja kirjata muistiinpanoja, huomioita tai kuulemiaan juoruja verkon kautta jaettuun kurssipäiväkirjaan. Kurssipäiväkirja oli aktiivisessa käytössä. Kaikkiaan tekstiä syntyi 26 sivua! Kommentoimme huomioita Pietarin kanssa pitkin viikkoa, lisäten linkkejä artikkeleihin & taideteoksiin, joihin viitattiin puheenvuoroissa ja harjoitusten purkukeskusteluissa.

Viikon jatkuvana harjoituksena oli pyrkiä lukemaan kaikkea talleilla nähtyä toimintaa esityksenä ja pyrkiä tunnistamaan minkälaista eläinkuvaa niiden kautta synnytettiin. Oheistuksen oli pysähtyä kun huomasi jotain hevosesta sanottua ja kysyä itseltään: "Jos tämä olisi esitys niin..." ja kirjata huomioita yhteiseen luentopäiväkirjaan. Edellisistä vuosista poiketen tällä kurssilla oli mukana paljon ratsastustaitoisia osallistujia ja eläimiä kohtaan osoitettu vallankäyttö ei herättänyt samanlaisia kysymyksiä kuin aikaisemmin. Ryhmä suoriutui hevosharjoituksista erittäin hyvin ja tempaantui mukaan toimintaa mutkitta. Ratsastamista harjoiteltiin kahteen otteeseen, siten että toinen puoli ryhmästä tarkkaili toimintaa ja toinen työskenteli hevosen kanssa. Tänävuonna ratsastuksen opetuksesta vastasi talleilla työskentelevä Kira Parjanen. Kurssin hevosopettajina toimivat Aarre ja Lady, joiden kanssa harjoiteltiin maastakäsittelyä. Valitettavasti Toivottu Poika ei osallistunut opetukseen (tästä lisää myöhemmin, hevosella on kaikki on kunnossa).

Kurssilla pohdittiin paljon hevosen kokoa ja koon tuottamia kokemuksia (skaalaa). Hevosta on vaikea sovittaa ihmisten hallitsemiin ympäristöihin. Mitä pienempään tilaan hevosen kanssa ajautuu, sitä enemmän riskejä toimissa on. Ihminen voi osallistua hevosen maiseman kokemukseen (ratsastaessa) mutta voi olla ettei hevonen voi kokea maisemaa ihmisen kanssa. Jaettu kokemus on siis epäsymmetrinen. Kysymykseksi nousi myös voiko hevosia kohdata ilman että yrittää hyötyä niistä ja minkälaisia fossiileja meistä jää. Kysymys henkilökohtaisesta fossiiliarvosta syntyi Pietarin posthumanistinen linturetken innoittamana. Luennon aikana kuultiin Suomenojan lintualtaan ekologiasta ja historiasta (Suomenojan rikas luonto on syntynyt pitkin Espoota tuodusta rakennusjätteestä ja mahtava lintukanta seurausta voimalaitoksen lauhdutusvesistä). Näkökulma synnytti huomion että esiintyminen on tietyn geologisen/tuotannollisen todellisuuden yhteenpuristamaa käyttäytymistä. Hevosten ja ihmisten yhteishistoriaa kertaavat luennot esiteltiin hevosten kanssa laitumella.

Kurssin tuottama posthumanistinen työote on erittäin kiinnostava aihe, josta pyritään kirjoittamaan jatkossa lisää. Kurssien pohjaksi valittu kirjallisuus on tullut sisäistetyksi eikä talleilla tehtäviä toimia tarvinnut jatkuvasti avata suhteessa kirjallisuuteen tai taideteos-esimerkkeihin. Esimerkiksi lannaluomisen, Bruno Latourin toimijaverkkoteorian ja Mierle Laderman Ukelesin ehdottaman "ylläpidon taiteen" välinen suhde oli sisäänkirjoitettu tallityöharjoitteisiin, eikä sitä tarvinnut jäädä erikseen alleviivaamaan. Näin osallistujat saivat syventyä lannanluomisen materiaalisuuteen ja hevosenhoitamisen tuottamiin poikkeaviin tuntemuksiin. Viikon toiminnan myötä luentopäiväkirjaan kertyi kiinnostavia huomioita joista poimintoja alla.

- "Hevosen kanssa usein liikutaan paikasta A paikkaan A."

- "Lihansyönti ja sosiaalinen media: Sosiaalisen median ahmiminen on lihan syöntiä. Siitä tulee samalla tavalla huono omatunto."

- "Miten paljon voi nolostua jonkun toisen eläimen edessä."

- "Jos ihminen ja polkupyörä on kyborgi, ni onko ratsu ja ratsastaja ratsastus?"

- "Jos tulis maailmanloppu kannattas hakeutuu tallityttöjen seuraan."

- "Turistin ja antropologin ero on että toinen elää kokemusta ja toinen kirjoittaa ylös mitä kokee."

- "Aurinkorasva = Kemiallinen iho."

- "Tällä kurssilla ei opetella ratsastamaan vaan harjoitellaan harjoittelemista."

- "Post- on oikeesti muistamista. Ehkä toi Post meininki tarkottaa itelle sitä ettei unohda ja tyydy."

- "Individualismi laumailmiönä."

- "Vallasta luopuminen on suhteesta luopumista."

- “Ethän sä tunne mun sykettä Beibe” (Toivomuksena ettei Baby niminen hevonen tunnista että pelkää sitä)

Osallistujat päättivät kurssin suunnittelemalla ja ohjaamalla ryhmälle hevostalli-harjoituksia. Tehtävän sai suorittaa pareissa ja se tuli esitellä muulle ryhmälle 350 merkin pituisella tekstillä. Ajatus siitä että harjoite tuli esitellä muille lyhyellä tekstilä on lähtöisin Pilvi Porkolan toimittamasta Performance Artist’s Workbook (2017) kirjasesta. Mikäli kurssia päästään toteuttamaan uudestaan, voivat nämä harjoitukset luoda pohjaa taide-hevos-pedagogiselle työlle. Harjoituksissa piirrettiin hevosta, testattiin riimun käyttöä ihmisille (ja hevosta esittävänä ihmisenä olemista), tarkkailtiin ja toistettiin talliympäristössä nähtyjä rutiineja (harjoituksen viitteeenä toimi Sims peli), talutettiin hevosta metsässä ilman että muut näkivät, tehtiin luottamusharjoitusta liikkuen silmät sidottuna ryhmässä ja silittäen hevosta, luotiin lantaa paljain käsin (nerokasta!), selattiin somea tai tuijotettiin hevosta kirjoittaen sitten tajunnanvirtaa.

[hevoslinja]

Hevonen laukkaa öljyputken kupeessa! Wajid Naikin video vuodelta 2015 näyttää upealta. Youtubesta löytyy yllättävän paljon kaupunkiratsastajia (mm. hakusanoilla “horse riding india on the road”). On näemmä oma trendinsä kuvata kiittolaukkavideoita skootterin kyydistä. Eräällä näyttävällä videolla kuljetetaan kauraa pollelle. Oma lukunsa on video, jossa sosiaalityön opiskelija kertoo kuinka kulkee hevosella kouluun. Kouluun kulkeminen liittyy opiskelijan lopputyöhön, jonka avulla hän haluaa tukea ekologisemman yhteiskunnan kehitystä!

[hevoslinja]

Taiteilija Hanna Marno on valmistanut joukon kaksipäisiä hevosveistoksia. Teoksia sijoitellaan Kiinan Tang dynastian aikaisen runon määrittämiin paikkoihin eripuolille Helsinkiä. Projekti on käynnistynyt 2016. Teoksista löytyy lisää kuvia taiteilijan Instagram tililtä.

[hevoslinja]

Hevoslinja palkitsee Belgian liittovaltion ratsupoliisiyksikön ja muut hevosparaatiin osallistuneet ratsutallit kierrätysalumiinista valetuilla mitaleilla. 

Brysselissä syksyllä 2017 toteutettuun Hevoslinja-paraatiin osallistui parikymmentä ratsastajaa ja hevosta. Osallistujia saapui Manège de la Motte & 2rènes Pony Company -talleilta, hevoskärryt Commune de Schaerbeekistä sekä Parc Maximilienistä. Paraatia veti ratsupoliisipartio. Teos toteutettiin osana Signal #6 festivaalia, jonka järjestäjänä toimi Cifas ja seikkailusta on kirjoitettu blogissa.

Tämä on toinen kerta kun Hevoslinja palkitsee hevosliikennöintiä ja toislajis sensitiivistä kaupunkikulttuuria edistäviä organisaatioita ja ratsastajia. Ensimmäiset palkintolaatat lähetettiin vuonna 2014 Hki-Tku ratsastusreittiä tukeneille talleille. Kumpienkin palkintolaattojen valumateriaalina on käytetty kierrätysalumiinia (mm. mersun-alumiini-rakenteita ja olut-tölkkejä). Mitallit valettiin Jesse Sipolan pajalla Kaarinassa.

Mitallin mallina on suomenhevonen Toivottu Poika. Reliefi pohjautuu valokuvaan, joka napattiin ensitapaamisen yhteydessä Turun kupeessa 2014. Kuva on ladattavissa myös vektoroituna versiona.

[hevoslinja]

Tunnelmallinen kuvasarja taannoisesta hevoslinja toiminnasta Brysselissä. Kuvat on ladattavissa täyskokoisina Flickr.com palvelussa.

Festivaalista on julkaistu myös yleistunnelmaa kartoittava video. Hevoslinja haastattelut alkavat n. 6min kohdalta.

[hevoslinja]

Hevoslinja eli Trans-Horse Brysselissä

Esiintymiset NPTurku-festivaaleilla Heikki Mikolan ja Kullanupun kanssa poikivat keikan Cifas -organisaation järjestämälle Signal #6 -festivaalille Brysseliin. Festivaalin kuraattorina toimi Antoine Pickels, joka on erikoistunut julkisissa tiloissa toteutuvaan esitystaiteeseen. Signal järjesti taiteellisten näytösten rinnalla Urban Academy -opintopiiriä, jota veti toimittaja/aktivisti Peggy Pierrot. Festivaalin ja opintopiirin ohjelma keskittyi teoreetikko Judith Butlerin määrittämien kokoontumisen poliittista vaikuttavuutta koskevien kysymysten ympärille (lisää aiheesta kirjassa Notes Toward a Performative Theory of Assembly, 2015). Esiintymiseen liittyvien matkojen aikana tutustuttiin Belgian liittovaltion ratsupoliisiyksikön toimintaan, järjestettiin työpajoja kaupunkilaisille sekä taiteilijoille, organisoitiin hevosparaati ja pyöritettiin hevostaksia. Festivaaliesiintyminen oli luonteva osa Hevoslinjan 2017 ohjelmaa, joka on keskittynyt ratsupoliisien työhön. Ratsupoliisien ja poliisihevosten toimintaa Helsingissä on seurattu jo viime itsenäisyydenpäivästä alkaen, ja työn alla on lyhytelokuva, joka valottaa nykytyöhevosten kaupunkisuhdetta ja roolia virkavallan edustajina.

Ensimmäisen vierailun aikana (toukokuun lopulla) tutustuttiin Brysselin poliisitalleihin ja haastateltiin Thierry Vande Veldeä (Insp.) joka oli toiminut ratsupoliisina yli 20 vuotta. Thierry esitteli tallit ja kertasi yleistietoja ratsupoliisin arjesta. Brysselissä sijaitseva 109 hevosen yksikkö palvelee koko Belgian tarpeita ja maassa liikkuu päivittäin vähintään 10 partiota (joissa kussakin kaksi ratsukkoa). Ratsupoliiseja kutsutaan paikallispoliisien toimesta avustamaan yleisötilaisuuksien joukkojenhallinnassa, partioimaan kaupunkitilaa ja mm. vartioimaan markkinoiden järjestämistä. Tämän lisäksi ratsupoliisilla on paljon joukkojenhallintatehtäviä EU-virkarakennuksilla toteutuvien mielenilmaisujen parissa, turvapaikanhakijoiden leirien vartioinnissa sekä urheilutapahtumien turvaamisessa. Vuosittain järjestetään myös kuninkaallisia paraateja, joihin osallistuvat kaikki ratsupoliisin hevoset. Myöhemmän matkan aikana kuvattiin myös partiokierros Wavren kaupungissa. Aineistosta on leikattu video, joka esitetään myöhemmin.

Kesän aikana tutustuttiin työhevoskulttuuria edistävään Bruno Vermeiriin, joka on ollut luomassa Cheval et Forêt -organisaatiota. Kaupungin liepeillä toimiva maatila kehittää pedagogista nykytyöhevostoimintaa ja pyrkii edistämään hevosten roolia yhteiskuntakehityksessä. Organisaation iskulause on “Back to the Future”. Lisäksi tutustuttiin taidehistorioitsija Véronique Daneelsiin, jota pyydettiin valmistelemaan Brysselin ratsastajapatsaiden historiaa kartoittava luento. Molemmat esiintyivät syyskuun lopuilla järjestetyillä festivaaleilla. He luennoivat liikkuvassa hevostaksissa, joka pyöri keskusta-alueella kuljettaen kaupunkilaisia minne he halusivatkaan mennä. Pietari johdatteli keskusteluja lennossa. Taksin sijainti piirtyi reaaliaikaisesti karttaan, joka näkyi esiintymistä varten tehdyillä verkkosivuilla osoitteessa wheredoyouwanttogofromhere.com.

Hevostaksi haastoi puhujat sovittamaan esiintymisensä ympäröivään kaupunkiin, kyydissä vaihtuvaan yleisöön sekä eläimen rytmiin. Irlannincobby Joe ja kärry saatiin mukaan Parc Maximilienin kotieläinpuistosta, joka sijaitsee kaupungin ytimessä. Kaupunki on Joelle tuttu, sillä se kerää komposteja lähialueelta osana kotieläinpuiston ympäristökasvatusohjelmaa. Puistossa järjestetään mm. kierrätys- ja käsityöpajoja. Keli ja vaihtuva yleisö hankaloittivat esiintyjien puheenvuoroja sopivasti. Keskustelut ja kohtaamiset äänitettiin. Podcast julkaistiin festivaalin aikana (äänite alkaa ranskaksi, mutta osuuksia löytyy myös englanniksi)

Kuuntele podcast verkossa: https://soundcloud.com/pietari/where-do-you-want-to-go-from-here

Hevostaksin ohella järjestettiin kaksi työpajaa ratsupoliisien MC Rolls (Insp.) sekä Vanessa Siatka (Insp.) kanssa. Ensimmäinen kolmituntinen työpaja toteutettiin taideyleisölle La Bellone -taidetilan aukiolla. Työpajaan osallistui hieman yli 20 henkilöä. Tilaisuudessa harjoiteltiin vasta-kehopaino liikkeitä ja luennoitiin viimeaikaisen kaupunkikehityksen vaikutuksesta ihmisten ja eläinten välisiin suhteisiin. Taide/teoria-puheen perään kuultiin ratsupoliisin kuvaus työstään sekä hevosen suhteesta kaupunkiin. Tilaisuus oli suunniteltu mahdollistamaan kriittinen tulokulma ratsupoliisin työhön (asettelusta oli sovittu poliisin kanssa). Kaikki kysymykset olivat sallittuja ja niiden asettelu tuettua. Ratsupoliisin edustajat olivat monessa otteessa samaa mieltä kaupunkikehitystä sekä tehokkuusajattelua vastaan osoitetusta kritiikistä. Keskustelulle laatimamme alustus pohjasi Tromsøssa virittyneeseen takakehitystä (de-developtment) koskevaan pohdintaan. Keskustelun aikana esiteltiin hevosen mellakkavarusteita sekä kontrolloimisessa käytettäviä välineitä. Puheiden jälkeen siirryttiin pihalle, missä tavattiin ratsupoliisin hevoset, rapsuteltiin ja syötettiin porkkanoita. Eläimet nousivat peräkärrystä ilman varusteita ja puettiin mellakkatamineisiin yleisön kriittisen katseen alaisuudessa.

Rennon rupattelun ja poliisin hyvästelyn jälkeen palattiin sisään purkamaan kokemusta. Osallistujien lähtökohtainen suhtautuminen poliisiin työhön oli kriittistä, mutta hevosten läsnäolo teki kärkevien kysymysten esittämisen vaikeaksi. Poliisien eläimiä kohtaan osoittama hellyys, eläimen käytöksen ja persoonan taidokas sanallistaminen sekä intiimi työsuhde vei sanat suusta. Myös hevosen henkilökohtainen läsnäolo, ilmeet ja hajut ohjasivat keskustelua. Tilanteessa jäi epäselväksi palveleeko empaattisen vuoropuhelun virittäminen eläimen ja yleisön välille virkavallan etua vai onko kyse eläinrakkaiden ratsastajien taistelusta julmaa maailmaa vastaan. Jälkikeskustelussa pohdittiin myös poliisin roolia suhteessa itseilmaisun vapauteen (kirjoitimme aiheesta lyhyen pohdinnan englanniksi ). Keskustelu viritti tulkinnan, jonka mukaan tämänhetkinen radikaali ja yksilöllinen itseilmaisun vapaus on osin poliisin (sekä muun muun liikkumista sekä ajattelun vapautta säätelevän) infrastruktuurin mahdollistamaa. Vapaa kriittinen ajattelu vaikuttaa tässä valossa jopa mahdottomalta!

Vastaava työpaja järjestettiin myös lasten leikkipuistossa Parc Bonnevie’ssä. Katutilassa toimittiin käytönnönläheisemmin, opetettiin tallisolmun tekemistä, neuvottiin ohjastusotetta ja istuntaa. Harjoitteiden ohella esiteltiin hevosen mellakka-haarniskan osia ja eläimen kontrolloimisessa käytettäviä välineitä. Hevoset saapuivat tilaisuuteen vasta myöhemmin (mikä oli hyvä sillä ne varastivat yleisön huomion). Tilaisuus oli paikalliselle yhteisölle palkitseva, sillä poliisin läsnäolo kaupungiosassa on ollut haastavaa. Eläimet kutsuivat paikalle eri kulttuuritaustaisia hevososaajia ja tilaisuudessa muisteltiin vanhojen kotimaiden hevoskulttuuria sekä hevosen merkitystä. Yhteistä kieltä ei aina löytynyt, joten keskustelut käytiin osin hevosten rapsuttelun ja taputtelun välityksellä.

Festivaalin viimeisenä päivänä järjestettiin hevosparaati johon osallistui 20 hevosta eri puolilta Brysseliä. Ratsastajia saapui Manège de la Motte ja 2rènes Pony Company -talleilta, hevoskärryt Commune de Schaerbeekistä ja Parc Maximilienistä, sekä ratsupoliisipartio. Paraatin liikkuessa soitettiin teknomusiikkia (ääntä pidettiin valitettavan hiljaisella sillä kulkueen eturivin hevoset kävivät kuumina). Paraatin lähtöpaikkana toimi Duchesse Brabant -tori, jossa järjestettiin vielä 90-luvun lopulla hevosmarkkinoita. Sint-Jans-Molenbeekin pormestari Françoise Schepmans tervehti paraativieraita, jonka jälkeen ratsastaja kulkivat kanaalin yli, liikennöidyn tien poikki ja autokauppakadun läpi palaten torille. Ratsastajat olivat nuoria ja hevoset tottumattomia kaupunkielämään, joten reittiä lyhennettiin matkan aikana. Osallistujille toimitetaan palkintomitallit jouluksi.

Festivaalin tunnetuimpana esiintyjinä oli Yes Men (US) ryhmä. Tapahtuman toisena suomalaisvahvistuksena oli mm. NPTurku -festivaaleilta tuttu John Court. Muita esiintyjiä olivat Vladimir Us (MD), Brigitte Mounier (FR), Martina Angelotti (IT), Eva Verity (CA), Lotte Lindner & Till Steinbrenner (DE), Linda di Pietro (IT), Leandre D'Souza (IN) sekä Vassia A. Vanezi (CY/GR). Pariviikkoinen vierailu kaupungissa mahdollisti intensiivisen työskentelyrupeaman ja pohjusti jouhevaa yhteistyötä ratsupoliisin sekä esityksiin osallistuneiden hevosalan ammattilaisten kanssa. Työskentelyä tuki Taiteen edistämiskeskus sekä Suomen Benelux-instituutti (TelepART).

[hevoslinja]

Helena piipahti kesällä Venetsian biennaalissa ja bongasi ison hevos-veistoksen. Teoksen “The Horse Problem” taiteilija on Claudia Fontes, jonka aisaparina työskenteli kuraattori Andrés Duprat. Ohessa ote Gabriel Giorgin teosta varten kirjoittamasta artikkelista. Kirjoittaja ehdottaa eläinsuhteen uudelleenkirjoittamista.

“The horse, the protagonist of capitalist and colonial narratives of the extraction of the natural and its reconfiguration into a resource—which was, and continues to be, the dominant mode of inscribing Latin America in global imaginaries—here jumps, bucks, and kicks at standard temporalities and forms, and brings with it, as a problem, the question of another possible and also urgent form of relation, between human and animal—and, therefore, other forms of relation between bodies, another between bodies. It suggests that human and animal not remain trapped in the narrative of domination and control that are the only ones that capital has been able to invent.”

[hevoslinja]

Hevosten kanssa tanssiminen on suositeltavaa. Videolla kuultava musiikki on Maurizio - M-4.5 (side a), jota testattiin hevosille taiteilija Rasmus Hedlundin suosituksesta. Tanssiessa harjoiteltiin liikkeitä jotka eivät jännitä hevosta. Toiminta tähtää hevosystävällisten teknotanssi koreografioiden kehittämiseen. Koreografioita tullaan testaamaan myöhemmin syksyllä.

[hevoslinja]

Taiteilija June Canedo tunnetaan valokuvaajana, joka pyrkii muuttamaan Amerikkoihin liitettyjä tarinoita ja mielikuvia. Cowgirls of Color kuvasarja esittelee samaa nimeä kantavan yhdysvaltalaisen rodeo ammattilaisryhmän, johon kuuluu Selina “Pennie” Brown, Sandra “Pinky” Dorsey, Brittaney Logan sekä Kisha “KB” Bowles. Oheinen video liittyy kuvien verkkojulkaisuun puhujana on ryhmän valmentaja Ray Charles Lockamy. Pätkä esittelee hevosten laumakäyttäytymisen eloonjäämiskamppailuna. Lisää ryhmän toiminnasta Guardianin artikkelissa.

[hevoslinja]

Säsong 19 - Hästfolket: Makt, klass och genus - i stallet

Jos hevostaide kiinnostaa (ja kieli taipuu Ruotsiin) niin Kobra makasiinin “Hästfolket” jakso on suositeltavaa katsottavaa. Ohjelma esittelee ruotsalaisia hevosiin perehtyineitä taiteilijoita, jotka lähestyvät eläintä vallan ja luokan näkökulmasta. Sophie Mörner kertoo bondage-teemaisen valokuvasarjan taustoista. Shiva Anoshirvani esittelee The Tame and the White teoskokonaisuuden, joka lähestyy luokkakysymyksiä hevostyttökulttuurin kautta (10min videon esittely). Annika Karlsson ja Jessica Karlsson jakavat otteita “LOVING LORNA” (2017) elokuvastaan, joka esittelee Dublinin lähiöiden urbaania ratsastuskulttuuria.

[hevoslinja]

Vuotalon "Sea Change" tapahtuman puitteissa testattiin kaupunkiympäristön soveltuvuutta hevosliikkumiseen. Alustavien tulosten perusteella Mustankivenpuistossa voi laiduntaa kolme hevosta. Oheinen video, kuvassa vilahtava loimi ja aiheeseen kuuluvaa hevostarviketta on esillä osana Otto Karvosen kokoamaan Sea Change näyttelyä Vuotalossa. Hevosista vastasi Etelä-Espoon ratsastustalli (Kiitos Arja Sulin & Jenni), hevosmittauksen suunnittelutyöstä ja toteutuksesta Eero Yli-Vakkuri sekä Susanna Airaksinen.

Hevoset Emppu ja Lumikki pääsivät matkan aikana ensimmäisille laitumille.

[hevoslinja]

Ponyplay verkkosivusto ei sovi lapsille. Sivusto on erikoistunut hevosfetissi kulttuuriin ja tarjoaa arvosteluja ihmisille puettavista kavio-kengistä, erilaisista proteeseista sekä esitelmiä ihmisille sopivista kärryjärjestelmistä. Sivuston tapahtumapäiväkirjat ovat jännittävää luettavaa. Oheiset kuvat löytyvät Folsom Street Fair 2014 kuva-arkistosta. 

Sivun riemastuttavin julkaisu on kolmisivuinen Pony Play Negotiation Form, joka on eräänsortin ihmis-hevos-kantakirja. Kaavakkeen avulla voi määrittää onko 2 tai 4 jalkainen hevonen, minkälainen koulutustaso on, mikälaisia merkkejä ymmärtää ja minkälaisiin leikkeihin on halukas osallistumaan. Sivuston foorumi on aktiivinen ja ihmis-hevos-kulttuuri vaikuttaa elinvoimaiselta.

[hevoslinja]

Raportti Tromsø takakehitys seminaarista.

“Agency for De-development in Tromsø” seminaarissa tunnusteltiin hevosten roolia tulevaisuuden yhdyskuntakehityksessä. Kutsun Vårscenefestivaalille järjestettyyn ohjelmaan esitti kuraattori Jussi Koitela, joka on vuosien saatossa vaikuttanut Hevoslinjaan liittyviin tapahtumiin ja koonnut toimintaa esitteleviä näyttelyitä. Koitelan kanssa tapahtumaa toteutti Poste Restante kokoonpano, jonka jäsenistö ja paikalta värväämät esiintyjät vastasivat ympäri kaupunkia sijoittuneiden keskustelutapahtumien ohjaamisesta.

Kaksipäiväinen ohjelma käynnistyi hevostalleille, jossa parikymmentä vierasta tutustui 18-vuotiaaseen norjanvuonohevoseen. Yleisö kokoontui maneesissa taiteilija Valentina Karga ohjeiden mukaan kootulle kalakujetuslattikko katsomolle ja seurasi hevosohjelmaa keskittyneenä. Esitelmän aikana kuvailtiin hevosten käytöstä ja esiteltiin eläimen ohjaamisessa sekä vuorovaikutuksessa käytettäviä tekniikoita. Puheenvuorossa nostettiin esiin mm. rauhallinen hengittäminen kommunikoinnin edellytyksenä, hevosen osaaminen ihmisten käsittelijöinä sekä oman liikkumisen ennakointi, jonka myötä hevosen on helpompi aavistaa ihmisten toimintaa. Johdannon jälkeen vieraat pääsivät kokeilemaan taluttamista ja lopulta yksi yleisöstä pääsi lyhyelle talutusratsastukselle.

Taluttelun jälkeen hevoselta riisuttiin riimu ja tämä sai käyskennellä maneesissa omalakisesti. Eläin tuli pian ihmisryhmän luokse, jolloin seminaariväki kerääntyi kokoon rupattelemaan ja rapsuttelemaan hevosta. Muutamat ottivat ahkerasti horselfietä. Tilaisuuden piti jatkua kahvittelulla ja hevonen kiinnostui pöydälle nostetuista teepusseista. Kun teet saatiin siirrettyä syrjään niin hevonen nappasikin maitotölkin ja puraisi sen halki niin että maidot purskahtivat. Hevonen jätkähti ja jäi naureskelemaan ihmisten kanssa. Seminaari-interventio loi hyvän vireen loppupäivän ohjelmalle.

Talutin hevosen pihattoon jolloin huomasin sen valmistelemat vuonomaisemat. Pihaton aidat oli jyrsitty siten, että ne paljastuivat vuoristoiksi. Kiittelin hevosta ja palasin ohjelman pariin. Svein Anders Noer Lienin puheenvuoro pohti kuinka kehitys ja kaipuu ovat yhteensitoutuneita. Tämän jälkeen käytiin palautekeskustelu, jonka aikana vieraat purkivat oppimaansa. Hevoslinjaa koskevassa palautteessa nousi esiin mm. hevosten ja luokan välinen suhde.

Ohjelma jatkui reippaalla kävelyllä keskustaan. Kävelyn aikana käydyissä keskusteluissa paljastui mm. että Tromsøssä järjestetään turistimatkoja, joihin sisältyy “revontulivakuutus”. Vakuutus takaa että turistin matka jatkuu niin pitkään että revontulet varmasti näkyvät. Tämä kirvoitti idean koota vakuudet revontuli-rahastoon ja käydä revontulivakuutus-futuuri kauppaa. Rahaston kautta revontuli-kokemusta voisi käyttää maksuvälineenä!

Kävely päättyi kaupungintalon aulaan. Kalakuljetuslaatikot koottiin Kargan ohjeita noudattaen, jonka jälkeen luettiin tutkija María Iñigo Clavon tilaisuutta varten luonnostelemia tekstejä ja pohdittiin “epistemodiversity” käsitettä (kirjomaailmankuvallisuus). Keskustelu tunnusteli alkuperäiskansojen tietämyksen, maailmankuvallisen osaamisen sekä akateemisen tutkimuksen suhdetta. Kirjomaailmankuvallisuutteen saa tuntuman Clavon Modernity vs. Epistemodiversity (2016) artikkelista. Osa Clavon tekstistä pohti pohjoinen-etelä / itä-länsi jaotteluiden muuttumista globaalin muuttoliikkeen vaikutuksessa.

Seminaaripäivän viimeisenä etappina oli vanha satamarakennus, jossa kuultiin tutkija Anniken Førden puheenvuoro turismista kulttuurillisena muutosvoimana. Førden esitteli paikallisen saamelaisperheen järjestämää turismiohjelmaa, joka hyödynsi turismin synnyttämää taloudellista ja sosiaalista liikettä jakaakseen edelleen saamelaiskulttuuriin kuuluvia perinteitä sekä ajaakseen saamelaisten oikeuksia. Puheenvuoro pohdiskeli ekoturismin mahdollisuuksia ympäristönsuojelun editämiseksi. Pohjois-Norjan kasvava turismiteollisuus on Førden mukaan sangen halukas kehittämään toimintaansa ekologisesti ja kulttuurisesti kestävämmäksi.

Seminaarin toinen päivä järjestettiin Tromsø Kunstforeningissä. Poste Restanten ohjaama tilaisuus tunnusteli mitä de-develloptement (takakehitys) käsiteenä tarkoittaa ja kuinka edellisenä päivänä kuullut syötteet siihen liittyivät. Pienryhmissä käydyissä keskusteluissa pohdittiin de-developmentin ja dekolonisaation suhdetta (jolloin de-development näyttäytyi anteeksipyytämisen teknologiana). Toisissa keskusteluissa mietittiin eläimiä luovan luokan edustajina. Mm. Valas-turismi perustuu eläinten esiintymisiin ja esitysten työllistävä vaikutus korvaa teollisuudelta katoavia työpaikkoja. Pohdinnassa oli myös ristiriita kulttuurisen monimuotoisuuden ja luokka käsitteiden välillä sekä geoismi (eli egoismin maantieteellisenä politiikkana). Jossainvaiheessa heitettiin ilmoille poikkitelainen näkökulma kehitykseen, jonka mukaan jokainen uusi kokemus on menetetty mahdollisuus.

Päivän kiinnostavinta antia oli kuulla Poste Restantessa esiintyvän Majula Drammerin kuvaus käytännöistä joilla Malmön kautta liikkuneita turvapaikanhakijoita oli majoitettu. Seminaarivieras Farshad Tamin kertoi vastavuoroisesti kokemuksistaan vastaanotto-neuvonnan järjestämisestä Oslossa ja kaupunkiin päätyneiden nuorten turvapaikanhakijoiden tilanteesta (White Galaxy Boys). Risteilevästä keskustelusta ollaan kokoamassa yhteenvetävää asiakirjaa joka julkaistaneen piakkoin.

Seuraavat julkiset Hevoslinja toimet nähdään Vuotalolla 12.5 (11:00-15:00), jolloin Hevoslinja tukenaan ohjaaja Susanna Airaksinen osallistuu taiteilija Otto Karvosen luotsaamaa Sea Change taidetoimintaan. Sea Change osallistuu Vuosaaren asemakaavaa koskevaan kehityskeskusteluun taidetoiminnan kautta. Hevoslinja-toimintaa esiteltiin myös Hollo instituutin “Abstrakteja utopioita ja muita käyttökelpoisia simulaatioita” seminaarissa kulttuuritalo Gloriassa (20.4). Lyhyen esitelmän aikana pohdittiin itseohjautuvan oppimisen muutoksia ja kerrattiin Dosentti Toivotun Pojan opetustyötä Teatterikorkeakoulun hevostaito kursseilla (Hollo instituutin puheenvuoron muistiinpanot verkossa).

[hevoslinja]

O Levante / The Uprising (2013) Jonathas de Andrade. Performanssidokumentaatio Recifestä jossa hevoskärry kilpailut ovat kiellettyjä.

[hevoslinja]

Hevoset ehdottavat laukkakilpailulle omaa järjestystä. Uusi käytäntö vetää toimittajan sanattomaksi.