Määtän nurkkaus

Minulle saa tulla esittämään kysymyksiä tai muuten vaan kertomaan kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. Vaan pakkohan ei silti ole.

[maatan-nurkkaus]

Mitenkäs vaalien kanssa meni?

Lahtinen ol raivoissaan, sillä kumpikaan kommunistinen puolue ei saanut yhtään kansanedustajaa, eikä Lahtinenkaan siten päässyt puusta pitkään. Vaan nyt hän on rauhoittunut ja suunnittelee tietenkin jo seuraavaa ehokkuutta kuntavaaleissa kahen vuojen päästä.

[maatan-nurkkaus]

Hei vaan sinnekkin ja hyvää sunnuntai-iltaa. Sellasta ajattelin kysyä että oletko sinä tutustumut siellä toisella puolella sellaisiin kenen kanssa et sodassa ollut paljon tekemisissä? Ja tuosta Ukkolan pojasta tiedetään aika vähän että jos hänestä voisit kertoa jotain ja lähettää terveisiä!

Vaan hei myös sinne, ja anteeksi viivästys.

Olen minä tuon Honkajoen kanssa täällä puolen enemmän ollut tekemisissä, lähinnä siksi, että hän ja Lahtinen ovat löytäneet toisensa ja hyö kritisoivat yhteiskuntajärjestystä joka lauantai lounasaikaan. Minä en sellaiseen osallistu, mutta Honkajoki on alkanut puhella minulle kaikenlaista kummaa myös mehtässä tavatessamme.

Kaikki tuntevat Ukkolan täällä siitä, että hän on varsinainen mekaanikko, ossaa korjata melekein mitä tahansa. Kerran Vanhala osti tietokonneen, mutta Honkajoen istahdettua sen ääreen viijeksi minnuutiksi, se män jotenkin sekasin. Ukkola kuitenkin tul pyynnöstä auttamaan ja Vanhala kielsi hihitellen vanhaa kunnon Honkajokea ennää käyttämästä laitteitaan.

[maatan-nurkkaus]

Voiks sää kertoo Asumaniemelle terkkuja?

Vaan kerroinhan minä. Asumaniemi lähettää niitä sinulle paljon takaisin, mutta hänellä on kiire skeittaamaan Hauhian kanssa.

[maatan-nurkkaus]

Moi Määttä! Sellasta minä ajattelin kysyä, että mikäs sen nuoren alokkaan nimi on, jota pelastaessa Hietanen sokeutui. Jos häneen olet tutustunut, minkälainen persoona hän on? Minkälaiset välit hänellä ja Hietasella on?

Vaan moi sinullekin, ja oikein mainiota ehtoota.

Hänen nimensä on Elias Laine. Minä en häneen juuri ole tutustunu, mutta Hietanen kyllä on poikaa yhä täälläkin läksyttäny. Kohtelee Eliasta yhä kuin äiti lastaan.

Elias on kuulemma vähän Riitaojan kaltainen. Hän ihte ol selittäny täällä Hietaselle, että lähti montusta koska pelkäsi niin paljon eikä omien sanojensa mukaan jaksanu oikein muuta aatella. Hän ol loppusovan kyllä hengissä selvinny ja tuli tänne vasta sitten myöhemmin,

Vaan Rokka on Eliasta ja Riitaojaa koittanu täällä rohkeammiksi kouluttaa.

[maatan-nurkkaus]

Terve vaan sinne! Sellasta mä aattelin kysästä, että mitäs Kaukoselle kuuluu. Hänestä kun minä en paljoa tiedä. Jos voisit pikaisesti kertoa jotain hänestä ja lähettää terveisiä.

Kaukonen on oikein hyvissä hengen ja ruumiin voimissa.

Täällä tuonpuoleisessa hänellä on oma maatila ja kosolti rauhaa. Rauhaa Kaukonen arvostaa, sillä hän tykkää kovasti lukea silloin kun ei tee töitä.

Yritettiin joskus Kaukosta saaha mukaan illanviettoon, mutta hän ei oikein niihin lähe. Vaan Kaarnan kanssa se mielellään istuu silloin kun meillä muilla on juhlat mänössä.

Minä kerron hänelle terveisesi kun seuraavan kerran näen. Hän kun ei kamalasti kojin ulkopuolella käy enkä minä halua rikkoa lukurauhaa.

Siitä Kaukonen nimittäin suuttuu.

[maatan-nurkkaus]

Hei Aatos! Sitä mie vaan aattelin et ootteko nähny nelosen poikia siellä paljonkin? Ajattelin vaan että mitäs Viirilälle kuuluu?

Täällähän hyö meijän naapureinamme asuvat. Nähään heitä ihan päivittäin.

Vaan Viirilä viihtyy hyvin Koskelan talon hevosten kanssa. Siellä hän niitä aina matkii ja ne juttelevat hänelle takaisinkin.

Korpelan kanssa hänellä on jotain kummaa juttua meneillään, mutta kukaan ei ole saanut selville, mitä he oikein keskenään touhuavat.

Joka tapauksessa hyö ovat Honkajoen kanssa nykyisin oikein läheisiä ystäviä. Vaan kyllähän se toki niinkin on, että ouvot ihmiset viihtyvät toistensa parissa, ja hyö kuitenkin jo elävinä keräsivät yhteisiä kokemuksia käytöskoulussa.

Viirilä ratsasti tästä ohi ja pyysi lähettämään terveisiä. Lähetänhän minä.

[maatan-nurkkaus]

terve! Oli vaan semmoista asiaa että sinulle, Riitaojalle, Asumaniemelle, Vanhalalle ja Ukkolalle terveisiä erityisesti! Ja miksei kaikille muillekkin

Minä kiitän kovasti ja kerroin terveisesi eteenpäin. Pojat lähettävät sinulle sinne paljon rakkautta ja muistuttavat pitämään ejelleen takkia ulukona vaikka on jo melekein kesä.

[maatan-nurkkaus]

Hei Määttä! Olikos Aatos sinun etunimi? Niin sellasta mie vaan kyselin että miten siellä sotaa muistellaan? Mitä esim. Asumaniemi tai Lehto ajattelee sodasta? Entä Vanhala?

Vaan hei vain.

Aatoshan minä olen, etunimellä saa kutsua. Tuttavallisesti hän, kuten James Potkukelkka sanoisi.

Sotaa muistellaan aina välillä, se kun on se meitä kaikkia yhistävä asia ja siellä ystävystyttiin. Yksikin päivä tässä Sihvonen latasi metsästyskivvääriä Ukkolalle (Ukkola ol luvannu ottaa mehtälle mukaan), mutta sitten Viljami-raukka muisti, kuinka Ukkola ol sovassa ihtensä ampunu juuri hänen kiväärillään ja alko itkeä.

Saatiin siinä olla sitten koko porukka rauhottelemassa Sihvosta, kun tuo muisto siihen niin kovin iski. Sellaista sattuu vielä täälläkin, vaikka traumat ovat sellaisinaan jo jääneet taa.

Asumaniemelle sota on ejelleenkin pitkälti se sama leikkikenttä kuin silloin elävänä, mutta hänen lapsenomainen suhtautumisensa johtuu varmasti vain siitä, ettei hän sotaa oikein muuna ehtinyt kokemaan.

Toki hän on kasvanut ihimisenä ja ymmärtää nyt sitä varjopuoltakin paremmin.

Lehto on aika vähäpuheinen sovan suhteen. Se ei sitä juuri muistele ainakaan ääneen, vaikka Riitaoja on minulle kyllä kertonu että Lehto on joskus jotain sovasta unissaan mumissut.

Vanhala soittelee ejelleen sitä iänikusta rammariaan ja pitää meijän muijen sotamuistot sitä kautta elossa. Ihte se mieluiten naureskelee kaikille niille hassuille jutuille mitä myö yhessä koettiin.

[maatan-nurkkaus]

Hei Määttä! Semmosta mie vaan kyselen että puhutaanko siellä paljon kuolemasta? Onkos esim. Asumaniemi tai Hauhia selittänyt kuolemastaan tarkemmin? Entä Ukkola? Jätettiinkö hänen ruumis sinne mettää

Vaan hei sinullekin, ja hyvää tiistai-iltaa.

Kyllähän myö täällä välillä kuolemasta puhutaan. Se ei ole kerran sen kokeneelle minkäänlainen tabu, vaan kokemus siinä missä muutkin elämänaikaiset sattumukset.

Ovat nuoret pojat paljon tekemisiään ja tekemättä jättämisiään tällä puolen selitelleet. Osittain sen vuoksi, että Rokka varsin kiivaasti tivasi heti alusta alkaen syitä varomattomuuvelle, jonka vaarallisuutta ol heille silloin sovassa yrittänyt painottaa.

Onneksi Tassu on hillinnyt Rokkaa käymästä liian kiivaasti poikien kimppuun.

Vaan Ukkolan kohtalosta sen verran, että kyllä meijän hänet sinne piti jättää. Kun ei millään pystytty viemään sairasautolle, eivätkä nekään oikein päässeet kulkemaan.

Sillon elossaoloaikana ja vielä vuosia sovan jälkeen Vanhala kuitenkin tätä Ukkolan tapausta pohti. Olis halunnu männä katsomaan vielä.

Minä jo sillon sanoin että lähen kyllä mukaan jos männään. Mutta ei sitten uskallettu sinne lähteä kaivelemaan kun kuitenkin Neuvostoliiton puolella.

Vaan Vanhala ehti jo kuolla, ennen kuin minun pojantyttäreni liittyi näihin talvi- ja jatkosovan sotilaijen etsijiin. Mutta minä sitten aattelin että saahan tuota lähteä näin vanhuuven päivinä mukaan kun paikkakin ol suurin piirtein vielä mielessä.

Yhessä myö Ukkola löyvettiin ja tuotiin Suomeen se mitä miehestä vielä jälellä oli.

[maatan-nurkkaus]

Herra Alikersantti. Ajattelin tälläistä kysyä näistä sodasta selvinneistä. Kuka heistä saapui sinne toiselle puolelle ensimmäisenä? Ovatko kaikki jo tulleet sinne? Jos ovat, kuka saapui viimeisenä?

Ehkä hieman yllättäen - tai sitten se ei yllätä ketään - ensimmäisenä tälle puolelle eloonjääneistä saapui Rahikainen. Jannella kuitenkin meistä se vauhikkain lähtö ja vauhikkain elämä oli.

Vaan kaikki ovat nyt jo täällä.

Viimeisenä paikalle saapui Salo, jonka mukaan pitkä elämä oli seurausta jalan menetyksestä. Myö muut kuitenkin uskomme, että pitkä elämä oli Sihvosen vaikutusta, ja kun Sihvonen kuoli, taisi Salo pysyä hengissä pitkälti ihan vain piruuttaan.

Onhan se kieltämättä hauska olla lastenlasten kiusana. Se on yksi niistä vanhan ihmisen evuista että meitä täytyy kunnioittaa vaikka kuinka ketuttaisi kuunnella meijän lapsuuvenmuistojamme neljältä aamuyöllä.

[maatan-nurkkaus]

Kirpaiseeko se vain kerran?

Vaan kyllä se useampaankin otteeseen kirpaisee. Näin on ainakin täällä piliven päällä kun tässä on jo valmiiksi kuollut.

Vaikka ei täällä enää mikään pahasti satu.

[maatan-nurkkaus]

Jokos se Lahtinen voi paremmin?

Vaan Lahtinen on elämänsä kunnossa, kiitos kovasti kysymästä.

Pyyvän anteeksi kun minulla näin kauvan kesti vastata, mutta meillä on ollut kovasti tässä kiireitä. Lahtinen päätti nimittäin heti toivuttuaan lähteä vielä viime hetkellä SKP:n vaaliehokkaaksi, ja kampanjan kanssa mänee yöt ja päivät.

Lahtinen se vaan jaksaa paasata. Minä kyllä ootan sitä että tämä on ohi ja saan taas männä metsälle.

[maatan-nurkkaus]

Kunnianarvoisa Määttä! Mie täs pohdin miun ystäväni kanssa, että millainen oli Lehdon ja Kaarnan jälleennäkeminen sillä toisella puolella? Onko Kaarna kertonut mittään?

Vaan ihan rennosti vain, minä en ole natsan puutteessa. Enkä minkään muunkaan, vaikka tuo Rahikainen niin väittääkin.

Täytyy myöntää, että Kaarna on kyllä varsin hyvää työtä tehnyt paljastaessaan siitä päivästä yksityiskohtia, vaikka Lehto hyvin monta kertaa on sähissyt vieressä ja uhannut tukkia Kaarnan suun ellei tämä pitäisi sitä kiinni.

Sen verran Kaarna on Lehon estelyistä huolimatta saanut meille kerrottua, että muuttokahvit hän oli viimein päässyt tarjoamaan, ja Riitaojakin samoin kuin myös Kaarnan kanssa asuva vääpeli Korsumäki oli niille osallistunut. Ne olivat olleet eräänlaiset pyjamabileet, sillä Lehto ja Riitaojahan saapuivat yöaikaan.

Lehon sanojen mukaan Kaarnalla oli ollut jaloissaankin vihreänrusehtavat villasukat ja niijen päällä puputohvelit. Minä olen niistä kummatkin nähnyt monta kertaa.

Vaan miten voikaan jokin olla niin ruma yhistelmä, sitä minä en käsitä.

Kaarna oli kuulemma pitänyt Leholle oikein isällisen puhuttelun auktoriteettien vastustamisesta, mutta minä rohkenen epäillä sillä olleen minkäänlaista vaikutusta Lehtoon tuollakaan kertaa.

[maatan-nurkkaus]

Hei rakas Määttä! Kun teitä tuli sinne niin eri aikoihin, niin oletteko te pisimpään täällä maan päällä olleet tutustuttaneet toisiinsa sellaisia tovereitanne jotka eivät koskaan elävinä tavanneet, vai ehtivätkö he tutustua omia aikojaan? Asumaniemi ja Hauhia ilmeisesti löysivät toisensa omin päin, mutta entä muut? Rakkaita terveisiä sinne kaikille! Riitaojalle saat mielellään lähettää minultakin sydämiä, jospa niistä on iloa samalla myös Lehdolle.

Hei rakas tuntematon, ja anteeksi, että minulla kesti vähän vastata. Olin näet Koskelan ja Hietasen uuven talon rakennustalkoissa, ja Koskelan vaari tarjosi siellä tavan mukkaan sahtia. Sitä tuli sitten juotua ehkä vähän liikaa.

Vaan Asumaniemi ja Hauhia ovat tosiaankin sellainen magneettipari, että melko itsenäisesti hyö toisensa löysivät. Siinä kävi sillä tavalla että Koskela ja Hietanen olivat vieneet Hauhian tansseihin, ja juuri kun tanssit olivat olleet alkamaisillaan, oli Asumaniemi saapunut maan päältä tänne.

Hietanen ol sitten tietysti männyt läksyttämään toista varomattomuuvesta samalla kun Koskela jäi Hauhiaa vahtimaan, mutta tanssimusiikkia kuullessaan ol Asumaniemi singonnut tapahtumapaikalle kuin Duracell-pupu, huomannut Hauhian ja ruvennut muitta mutkitta tätä pyörittämään.

Sen jäläkeen hyö ovat olleet erottamattomat.

Esimerkiksi Honkajoki ja Lahtinen tapasivat toisensa Vanhalan kautta, mutta Riitaojaa ja Lehtoa minä ihte jouvuin ihan käjestä pitäen tutustuttamaan niihin, joita hyö eivät vielä olleet ehtineet maan päällä tavata.

Riitaoja kun on niin ujo ja Lehto ainakin esittää, ettei pijä kenestäkään.

Vaan Riitaoja kiittää kyynelsilmin syvämistä ja lähettää sinulle niitä tuplana takaisin. Lehto sen sijaan vain hymähti, mutta alistui kuitenkin ja häipyi olohuoneeseen ripustamaan Riitaojan saamat syvämet ejellisten jatkoksi.

[maatan-nurkkaus]

Onkos Korpela saanut hoitaa hevosia siellä? Entä onko Vilho saanut tavata uudelleen Koskelan hevosen, jota se silloin joskus kovasti piti hyvänä ja rapsutti? Sano Elinalle hirveästi terveisiä jos näet ja piirrä vaikka paperille sydämiä Riitaojalle. Ne ovat minun terveisiäni hänelle, kun hän taitaa niistä kovin pitää. Toki kannattaa varmaan mainita, että ne ovat tuntemattomalta ystävältä, niin hän ei hämmenny.

Vaan onhan Korpela hevosia saanut mielin määrin hoitaa. Hänellä on täällä kokonainen tallillinen nelijalkaisia ystäviä, ja niin hyvää huolta hän niistä pittää, ettei päästä ketään niijen lähellekään.

Vilhokin kohtasi vanhan hepan uuvelleen. Töihin hän ei sitä kehtaa enää useinkaan laittaa vaan antaa sen mieluummin viettää eläkepäiviä, ja niinä kertoina kun täytyy laittaa, pahoittelee Vilho sille tilannetta aina oikein perusteellisesti.

Korpela käy joskus Koskelassa hevosta katsomassa. Vilho kun haluaa pitää sen lähellään, mutta huomioi myös Korpelan hevosystävyyen.

Elina oli oikein mielissään terveisistä ja toivottaa sinulle hyviä syväntalven päiviä. Riitaojalle minä taiteilin tuossa pyyntösi mukaisesti syämiä ja kun annoin ne, hän purskahti onnelliseen itkuun ja kiitteli tuntematonta ystävää oikein vuolaasti.

Vaan Lehto sen sijaan huokaisi oikein raskaasti ja näytti sitten minulle Riitaojan talon seinät. Ne ovat täynnä syämiä, sekä Riitaojan itsensä piirtämiä että fanipostina saatuja.

Olen kuitenkin melko varma, että Lehto halusi salaa sanoa: “Otanhan minä sydämet.”

[maatan-nurkkaus]

Hei Määttä! Mainitset noista jälleennäkemisistä sillä puolen. Sopiiko kysyä, millaista se oli sinulle tavata poikia pitkästä aikaa, kun kuitenkin monia muita myöhemmin sinne puolen tallustit? Erityisesti olisin kiinnostunut siitä, millaista oli tavata Lehto tai Lahtinen uudelleen. Aurinkoisia talvipäiviä ja kimaltelevia lumihankia sinulle!

Vaan saattoi siinä ihan näin meijän kesken muutama kyynel tirahtaa kun hyö minut porukalla ottivat vastaan. Myö kun saamme täällä yleensä aina tiejon uuvesta tulokkaasta vähän aikaisemmin. Että ehitään sitten kaikki tulla toivottamaan tervetulleeksi.

Lehon ja Lahtisen näkeminen toi sellaisen kotoisan tunteen, kuin olisi palannut sinne minne on aina kuulunut.

Jos minä jotakin nimittäin elävänä noin sovan jälkeen kaipasin niin poikia kyllä. Kaikkia oikeastaan yhteisesti, eri lailla vain jokaista. Vaan tulhan noita ystäviä sitten myöhemminkin, ol perhe ja kaikki, mutta silti myös sellainen tunne, että jotain puuttui.

Sellainen tunne mikä useimpia ihmisiä joskus painaa.

Vaan sitähän sanotaan, että kuollessaan se toinen ihminen vie seuraavaan maailmaan myös palasen sinua itseäsi. Silloin kun rakastaa oikein kovasti ja syvän särkyy, vaikket suostuisi kärsimään juuri siinä ajassa ja paikassa.

Niin moni vei osan minusta, mutta täällä soa tavallaan uuven mahollisuuven korjata itseään ja niitä muita. Tuntui hyvältä nähä, kuinka nekin elävinä rikkinäiset vaikuttivat täällä elelevän paremmissa mielen- ja ympäristönoloissa, vaikka ovat toki yhä omia itsejään.

Vaan minä toivotan aurinkoisia talvipäiviä ja kimaltelevia lumihankia myös sinulle sinne. Muistathan välistä käpertyä vilttiin kahavi-, tee- tai kaakaokuppi käjessä.

Rauhottuminen tekkee hyvää.

[maatan-nurkkaus]

Kovasti liikutuin, kun kuulin Ukkolan uotelleen Vanhalaa ❤️ Olikos vastassa myös Honkajoki? Vaikuttivat ainakin sodassa Vanhalaa kanssa tulevan hyvin juttuun, jos tiedät mitä tarkoitan 😏

Vaan ymmärränhän minä liikutuksen.

Olihan se itsestänikin kovin kaunis näky kun ystävät kohtasivat toisensa uudelleen kaikkien niijen vuosien jälkeen. Sellainen hetki nimittäin on aina upea, sattui se omalle kohalle tahi muille.

Ne jälleennäkemiset ovat elävän maailman ystävien kanssa jo meiltä kaikilta loppuneet, mutta aina välillä jonkun alenevan polven sukulaisia ilmestyy paikalle.

Sitä yleensä seuraa kuukausi onnea ja sitten kaksi perheriitoja, mutta sen jälkeen tilanne useimmiten rauhoittuu.

Vaan Honkajoki oli myös vastassa palaen innosta näyttää Vanhalalle ikiliikkujaansa, jonka oli viimein täällä puolen saanut toimimaan. Illan edetessä laite pyörikin sitten aina vain nopeammin kunnes lähti itsestään lentämään.

Vaan koska sinä olet varmasti asian suhteen utelias, lisään vielä että elävinä Vanhala ja Honkajoki päätyivät lopulta asumaan yhessä ja kuolemaankin melko samoihin aikoihin.

Hyö taisivat kaivata toisiaan kovin kun niin peräkkäin saapuivat.