Muotimuisto

Suomalaisten muotimuistoja kuvin ja sanoin.

[muotimuisto]

Kasarimuotia: neonvärejä ja olkatoppauksia

“Kuva on vuodelta 1985 Cobra-nimisestä vaateliikkeestäni. Neonvärit, olkatoppaukset, korkeavyötäröiset housut ja vyöt olivat in.” – Taina.

[muotimuisto]

Lapin vaelluksella

“Kuva on Lapista vuodelta 1991, kun lähdin Lappiin vaeltamaan ja hakemaan inspiraatiota. Päälläni on värikäs huivi, jonka olin ostanut Kööpenhaminasta ja korut ovat Amsterdamin reissultani.” –Teija.

[muotimuisto]

Marimekon raitapaidoissa

“Asuimme pieninä Oulussa ja nämä kuvat ovat rantapäivästä Hailuodon Marjaniemestä. Minulla on Marimekon raitapaita ja luultavasti ei alaosaa lainkaan tai vain pikkarit. Minua luultiin usein pojaksi, varsinkin kun näki pitkähiuksisen kaunotar-siskoni minun vieressäni. Olen leikannut salaa hiukseni nojatuolin takana, sillä välin kun äiti istui samaisessa tuolissa uppoutuneena kirjaan.”

[muotimuisto]

Coolin tädin cool paljettitoppi

“Perhostoppi oli tätini, joka oli lähes kymmenen vuotta isääni nuorempi ja tosi cool kun olin lapsi. Mielettömiä koruja, nenäkoru ja kävi tupakalla. Heittämällä sanoisin että kuva on otettu vuonna 1993, isovanhemmilla Laajasalossa Helsingissä.” – Varpu.

[muotimuisto]

Äiti ja tyttäret essumekoissa

“Kuva on otettu jouluna vuonna 1976. Aluksi tytöt tykkäsivät joululahjaksi saaduista essuista, koska ne olivat uusia. Mekot teki tyttöjen täti isoäidin toimeksiannosta. Viehätys katosi kuitenkin pian, olivathan ne melko hankalia leikeissä. Myöhemmin essut lyhennettiinkin mekoiksi. Tuolloin olivat muotia essujen lisäski pitkät kietaisuhameet, ainakin talon emännällä piti olla sellainen.” – Kirsti.

[muotimuisto]

Hienot naiset hatuissaan

“Täti toi meille minulle ja siskolle ulkomaanmatkaltaan hienot hatut, joten saimme meikata itsemme hienoiksi naisiksi. Leikimme usein siskoni kanssa pukuleikkejä. Harmi, etten vielä löytänyt kuvia tätini ompelemista sipulinmuotoisista lappuhaalareista ja vanhoista satiiniverhoista tehdystä hyvän haltijan rimpsumekosta. Eskarin naamiaisiin vuonna -96 halusin pukeutua Rölliksi, muut olivat prinsessoja.”

[muotimuisto]

Koivistolaishattu

“Kuvassa isäni on tulossa Helsingistä. Lahden rautatieasemalla hän otti kuva-automaatissa itsestään kuvasarjan. Muistan itsekin isäni hatun 1970-luvun alkupuolelta, Fredriksonin tekemän. Erittäin hyvin tehty, ihanan pehmeä karva. Taitaa olla vieläkin jossain tallessa. Läpät laskettiin alas vain tosi kovalla pakkasella.” – Anne.

[muotimuisto]

“Kolitsipuku”

“Sain jokin aika sitten tädiltäni kuvan, jossa poseeraan hänen "kotistudiossaan" 1990-luvun alussa. Tätini oli ompelija, ja ensimmäisessä kuvassa esittelen "kolitsipukua". Melko tyylikäs etten sanoisi! Kun näin kuvan nyt ensimmäistä kertaa yli kaksikymmentä vuotta kuvan ottamisen jälkeen, ensimmäinen ajatukseni oli, että olin keski-ikäinen ja mauton jo noin kolmevuotiaana. Tätini ompeli minulle ja siskolleni suurimman osan vaatteistamme. Jos lapsuutemme vaatteita 90-luvulla pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin ne olisivat värikäs, sekamelska ja miellyttävä. Omituiset kampaukset ja muhkeat kasvot olivat tavaramerkkejäni pitkälle lapsuuteeni.”

[muotimuisto]

Kiihkeää kenkärakkautta

“On vuosi 1989 ja olen juuri lähdössä kaverini kanssa kesäleirille Ogelin kirkolta. Olin omasta mielestäni tosi cool. Kuten näkyy, olen aina seurannut ajankohtaista muotia ja sinä vuonna se tarkoitti neonhenkseleitä, kivipestyjä farkkuja, poikamaista lippistä ja leopardiloafereita. Disney, Levikset ja kaikki jenkkikama oli tosi suosittua 1980-luvulla. Rakastin noita hapsullisia leopardiloafereita niin, että ne kuluivat kärjestä rikki. Vieläkin tuo lähes ahdistavan kiihkeä kenkiin suuntautunut rakkaus tuo hien otsalle.” - Suvi.

[muotimuisto]

Kaupunkivaatteissa Helsinkiin

“Olemme lähdössä ulos, varmaankin kaupungille/Helsinkiin. Äiti on pukenut minut ja veljeni silloisen ysärimuodin mukaan “parempiin kaupunkivaatteisiin". Takki on äidin itse ompelema, ns. kääntötakki. Omat lapsuusajan kuvat inspiroivat kovasti, kun nyt katselen niitä pitkästä aikaa uudelleen. Kuvien asut herättävät hinkua saada samanlaisia aitoja ysärikamoja uudelleen päälle, vain isommassa koossa.” – Janette.

[muotimuisto]

Kasaripastelleja

“Anni ja Viivi Jyväskylässä, vuosi varmaan 1985. Tämä kuva on meistä erityisen huvittava, koska olemme kuvassa pukeutuneina suunnilleen samalla tavalla kuin pukeudumme tänä päivänäkin. Lisäksi vaatteet muistuttavat vaatemerkkimme Arelan kesämallistojen vaatteita. Vaaleanpunainen värikin on tuttu meidän mallistoistamme.” – Anni ja Viivi Arela.

[muotimuisto]

Taideteollisen korkeakoulun ensimmäinen muotinäytös 1988

“Opiskelin vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa 1980-ja 1990-lukujen taitteessa. Opettajieni mukaan Taideteollisessa korkeakoulussa (entinen Veistokoulu eli lempinimeltään Ateneum ja nykyinen Aalto-yliopisto) oli järjestetty joskus aiemmin kevätnäytöksiä. Itse epäilen, että Ateneumin 70-luvun radikaalit vuodet olivat keskeyttäneet perinteen. Ehkä ajan henki oli sellainen, että muotinäytökset olivat pannassa?

Vuoden -88 keväällä vuosikurssimme päätti elvyttää näytösperinteen kunnolla. Aloimme puuhata näytöstä jo edellisenä keväänä. Meillä ei vain ollut oikein tietoa siitä, miten näytös järjestetään, puhumattakaan sponsoreista yms. Ihmettelen, miten kaikki oikeastaan edes järjestyi. Musiikin näytökseen teki kurssikaverimme, aikoinaan Shadowplayssakin soittanut (edesmennyt) Riku Mauno, ja malleina oli silloisia opiskelijoita ja muotoilualan tulevia suuruuksia: Jouni Leino, Petri Vainio ja Timo Salli (kuvissa). Sekä asiaankuuluvasti kaupungilta bongattuja Helsingin undergroundin tyyppejä kuten Yazka Love. Sen jälkeen todellakin näytökset vain paranivat koko ajan. 

Tytti Huhtaniska ja Hanna Kaikkonen tekivät lopputyönsä muotinäytöksen järjestämisestä. He järkkäsivät sittemmin massiivisen muotispektaakkelin Kauppatorin rantaan ankkuroidussa rahtilaivassa. Ideana oli yhdistää "taidesuunnittelua" ja valmismallistoja. 

Kuvissa on Iltalehden ja Ilta-Sanomien jutut muotinäytöksestämme, joka järjestettiin Vanhalla toukokuussa 1988. – Merja Seitsonen, vainio.seitsonen.

Kuvatekstejä lehtileikkeistä:

"Mies valkoisessa viitassa"

"Niukka jakku lämmittää paljastaessaan"

"Miniä laahuksella"

"Hihaton on seksikäs"

"Ruusuritarit juhlatuulella"

"MIelikuvitusta miehillekin"

"Toppapuku on kuin pino miseliinejä"

"Vaarallinen vetoketju"

"Katseenvangitsija"

"Huppu laskeutuu vittaksi"

"Pikkutakin saa verkosta"

[muotimuisto]

Muumipuvuissa kerhoon

“Kun olin lapsi, suurin osa vaatteistani hankittiin käytettynä. Olen pienestä saakka kiertänyt kirpputoreilla äitini kanssa ja nykypäivänäkin rakastan kirppareita ja second handia. Leikimme usein veljeni kanssa samankaltaisissa asuissa ja äitikin puki meitä tarkoituksella samankaltaisiin asuihin. Tässä kuvassa olemme lähdössä kerhoon. Minulla oli aina pienenä päässä jokin tupsumyssy, niinkuin tässäkin kuvassa. Muistaakseni pidin kovasti asuista, joita minulle puettiin.” –Janette.

[muotimuisto]

Kukkamekko ja pottatukka

“Olen kuvassa vuotta vanhemman isoveljeni kanssa, noin 2-vuotias ja lähdössä juhliin veljeni ja vanhempieni kanssa. Äiti on juuri leikannut "enkelinkiharani" pois ja tehnyt minulle poikatukan. Pottatukka oli silloin kovasti muotia, samoin kuin kampaus joka leikattiin veljelleni, jossa jätettiin niskaan kasvamaan pieni hiirenhäntä... Hauskaa että nyt 20 vuotta myöhemmin minulla on taas sama kampaus! Olen aina pitänyt pukeutumisesta ja pienestä asti leikkinyt vaatteilla. Vaihdoin kolmestikin päivässä vaatteita vain siksi, että se oli hauskaa ja halusin leikkiä asukokonaisuuksilla. ” – Janette.

[muotimuisto]

Patrik Loves Jenni 

“Olin vuonna 2009 mukana tekemässä printtejä Patrik Prusakin Patrik Loves Jenni -merkin Greenwash-mallistoon, joka oli samalla Patrikin lopputyömallisto. Komppasin Patrikin visiota yhdessä taiteilija Jenni Hiltusen kanssa. Patrik Loves Jenni -merkki elää edelleen omaa elämäänsä digitaalisissa tyyliblogeissa. Se oli minulle absoluuttinen muotikokemus, kun sain olla tekemässä ja todistamassa aitiopaikalta muodin oikkuja. Vaaleanpunainen shakkiruudullinen huivi on Patrik Loves Jennin Modern Primitive SS10-mallistosta.”

[muotimuisto]

Aurinkolasit filmirullasta

“Smirnoff Fashion Awards järjesti 1990-luvulla Suomen osakilpailuja Hesperia-yökerhossa. Olin mallina Jani Maunulan sisääntulossa, jossa vaatteiden materiaalina oli mm. filmirullaa. Ainakin aurinkolasit ja miesmallin krinoliini oli tehty tästä materiaalista. Pidin erityisesti asun pitkästä tekonahkahameesta, joka ei jostain syystä lopulta päätynyt vaatekaappiini. Pukeuduin tuohon aikaa tekonahkaan sekä myös muihin näyttäviin materiaaleihin kuten pvc:hen, satiiniin ja lycraan, joten hame olisi ollut luonnollinen osa vaatekaappiani.” – Kirsi Nisonen.

[muotimuisto]

Sellofaania

“Tapasin suunnittelija Jani Maunulan 1990-luvun puolivälissä joko H2O-baarissa tai reiveissä, jolloin hän pyysi minua mallikseen. Sellofaaniasun esittelin ensimmäistä kertaa avoimen Taideteollisen korkeakoulun kevätnäytöksessä. Samainen asu pääsi Berninan mainokseen, jossa olin myös mallina ja sain ensimmäisen kuvauspalkkion mallintöistä. Niin kuvassa kuin myös näytöksessä päässäni oli oma violetti peruukki. Ihastuin Janin sellofaanitekniikkaan niin kovasti, että tein ensimmäisen oman korsettini lähes samalla tekniikalla hänen opastuksellaan. Kyseinen korsetti on minulla edelleen tallessa, tosin en ole käyttänyt sitä sitten 1990-luvun.” – Kirsi Nisonen.