I: Ihmisten päämäärät ovat usein vain etäisesti määriteltyjä ja heidän käytännön toimensa liittyvät päämäärin varsin sumeasti.
Tiettyjen suureiden arvoja ei voida samanaikaisesti mitata mielivaltaisella tarkkuudella.
Russell huomasi heti Wittgensteinin kyvykkyyden ja jätti logiikan perusteita koskevien ongelmien pohtimisen tälle.
Jokaisessa kaupungissa on piste, jossa kokee tarkasti, liikkuva maali tai maaleja.
II: Pyhän Teresan hurmio on loistava esimerkki barokkiajan kuvanveistosta ja ajalle tyypillisistä piirteistä (dramaattisuus, kierteiset muodot, liikevaikutelma)
Kaikkein pahimmat teot, tyhmimmät päätökset ja haitallisimmat ratkaisut tehdään yleensä ennen kaikkea tunteen voimin.
Moraalin ja moraalisuuden ehdottomuus on ainoa tie vapautukseen elämän paradoksaalisuudesta.
III: Viisaimmat ihmiset puhuvat aina arvoituksin.
Kohteen nimeäminen tukahduttaa kolme neljännestä nautinnosta, joka syntyy vähittäisestä aavistamisesta.
Tehokeinona käytetään esimerkiksi kliseitä, kieliopin vastaisuuksia ja tarkoituksellisesti kömpelöitä ilmauksia.
Nykykäsityksen mukaan hiukkaset muodostavatkin vain neljä–viisi prosenttia universumin massasta.
IV: Esteettistä ovat esimerkiksi kasvit, heijastumat, kaudellinen vaihtelu, valaistus, toisto ja patsaat.
Makuni on kiistattoman elitistinen, mutta en minä silti ole paha ihminen tai mitään sellaista.
Tämä itsehavainnointi on kriittisessä roolissa kaiken merkityksen tulkitsemisessa
V: Empedokleen lähes kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten esittämän teorian mukaan kaikki aine koostuu neljästä elementistä: ilmasta, maasta, vedestä ja tulesta.
Intuitiivinen varmuus, että asiat ovat juuri niin kuin niiden tuleekin olla.
Omien sanojensa mukaan Nietzsche ei ollut ihminen vaan dynamiittia.
“Minän” käsite singulaarisena ja johdonmukaisena yksikkönä on vain kuvitteellinen rakennelma.
VI: On olemassa huone, joka näyttää ihmiset sellaisina kuin he todella ovat, kipeästi aineellisina, sisältä välähtelevinä.
Sille on uhrattava repaleinen minuus, kreikkalainen filologia, naiset, elämä, uskonto, kommunismi, kaikki.
Prosessi muistuttaa fenomenologiasta tuttua eideettisistä reduktiota, asioiden luonteen “olemuksellista katselemista ja näkemistä”.
Kyseessä voi olla ensimmäinen kokeellinen todiste säieteorioiden paikkansapitävyydestä.
VII: Lootuksenkukat ovat suuria, punertavia ja kovakuoriaspölytteisiä
Spiraalimaisesti sijaitsevia terälehtiä
VIII: Maailmassa on jotain, mitä kukaan ei ole tullut ajatelleeksi.
Se miellyttää aiheuttamalla kipua.
Se on muisto siitä, mitä ei voi muistaa.
Se kehittää luonnolliselle kielelle totuusteoriaa sellaisessa metakielessä, joka hivelee kaikkia aisteja kuin sataisi lootuksen terälehtiä
Semantiikan lausumattomuusteesin nojalla juuri tätä ei voida sanoa.
IX: Elementtien väliset rajat raukeavat, mitä vain verrataan lähes mihin vain, mutta kuvien yhteys säilyy. Kuvat sivuavat toisiaan tai niiden välille punoutuu jokin pinnanalainen yhdysside.
On ongelmallista olettaa, että Wittgenstein pitäisi tätä kysymystä huomionarvoisena.
Bernini antoi apulaistensa tehdä osan töidensä varsinaisesta veistotyöstä, sen jälkeen kun hän alkoi saada paljon toimeksiantoja.
Empedokles oli niin varma erehtymättömyydestään ja muustakin erinomaisuudestaan, että hyppäsi Etnan tulikuumaan kraatteriin uskoen pelastuvansa.
X: Paluuta Immanuel Kantin väittämään, jonka mukaan euklidinen avaruus on kaiken ajattelumme apriorisesti annettu kategoria, ei enää ole.
