Maria Huhmarniemi
Taiteiden tiedekunnan ja Lapin taiteilijaseuran yhteistyöstä voimaa
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja Lapin taiteilijaseura ovat yhteistyökumppaneita. Toimijoita yhdistää tavoite tukea Lapin taidetta ja taidemaailmaa sekä edistää taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä ja lappilaisen taiteen saavutettavuutta kansainvälisesti. Kumppanuuteen on liittynyt yhteisiä hankkeita rahoituksineen, julkaisuja ja näyttelyitä. Isoimmat yhteistyöhankkeet on toteutettu Euroopan Union rahoituksella liittyen taiteilijan työnkuvan uudistamiseen, välittäjätoiminnan kehittämiseen sekä taiteen yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttavuuteen.
Kuten kaikkiin pitkiin liittoihin, taiteilijaseuran ja taiteiden tiedekunnan kumppanuuteen on liittynyt jännitteitä. Puolin ja toisin on kysytty, kenen asemaa yhteistyö tukee ja kuka on apuri. Kerron nyt yhteistyön tavoitteista ja tuloksista sekä taiteiden tiedekunnan että taiteilijaseuran näkökulmista. Olen työskennellyt tiedekunnassa vuodesta 2002 alkaen ja Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen. Katsaukseni rajautuu 2010-lukuun. Lapin taiteilijaseuran aikaisemmasta toiminnasta on julkaistu kirja (Hautala-Hirvioja, Ylimartimo & Lehtelä, 2010) juuri kymmenen vuotta sitten. Kirjakin toteutui yhteistyössä taiteilijaseuran ja tiedekunnan opettajien ja tutkijoiden kanssa.
Taiteiden tiedekunta ja Lapin taiteilijaseura juhlivat vuosipäiviä samantahtisesti. Lapin taiteilijaseura perustettiin tammikuussa 1990. Noina aikoina lappilainen kuvataide oli nousussa: silloin perustettiin Rovaniemen lasten ja nuorten kuvataidekoulu sekä taideosasto tuolloiseen Lapin korkeakouluun. Rovaniemen taidemuseo ja Tornion Aineen taidemuseo oli avattu vuonna 1986.
Vuodesta 1990 alkaen taiteiden tiedekunnan ja taiteilijaseuran monimuotoista yhteistyötä ovat kannatelleet taiteilijat, jotka ovat sekä seuran jäseniä että tiedekunnan taiteilija-opettajia, alumneja tai opiskelijoita. Taideopettajista muun muassa Leila Lipiäinen, Tom Engblom, Esa Meltaus, Juhani Tuominen ja Jaana Erkkilä ovat osallistuneet aktiivisesti seuran pyörittämiseen muun muassa hallituksen jäseninä. Kuvataidekasvatuksen koulutusalalla minä olen ideoinut, suunnitellut ja toteuttanut hankkeita ja näyttely-yhteistyötä Timo Jokelan kanssa. Monet muut ovat osallistuneet toimintaan.
Yhteistyöhankkeita taiteilijan työhön ja sen vaikuttavuuteen
Taidemaailman näkökulmasta taiteilijoiden ansaintakeinojen laajentaminen on tarpeellista. Se tarkoittaa kehittämistyötä, joka tähtää taiteilijoiden uudenlaisiin työnkuviin, jotka kuitenkin perustuvat taiteilijan osaamiseen (ks. Herranen, Houni & Karttunen, 2013; Sjöberg, 2010). Kuvataiteen kaupallisten markkinoiden pienuus, kuvataiteilijoiden taannoinen ylikoulutus ja kuvataiteilijoiden suoranainen köyhyys ovat johtaneet taitelijoiden ansaintakeinojen laajentamisen hankkeisiin.
Vaikka kuvataiteilijoiden aseman parantamiselle on tarvetta, tiedekunnan kehittämistutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena ei ole taiteilijoiden työllistymisen edistäminen vaan laajempi taiteen yhteiskunnallisen, sosiaalisen, alueellisen ja taloudellisen vaikuttavuuden lisääminen. Tavoitteena on kestävä kehitys. Hankkeissa taide nähdään sekä itsearvoiseksi että välineelliseksi. Taiteella on potentiaalisia suoria vaikutuksia esimerkiksi rakennetun ympäristön laadukkuuteen ja monia välillisiä vaikutuksia, joista muut elinkeinot ja alat hyötyvät. Kehittämishankkeet pyrkivät nostamaan esiin taiteen potentiaaliset soveltamisalueet, kuten kasvatusalan, sosiaalityön, kotoutumisen, yhteisöllisyyden, tiedeviestinnän, luovan talouden ja niin edelleen. Viimeaikaisissa hankkeissa soveltavaa taidetta on kehitetty Lapissa ja hankkeiden tuloksia on jaettu valtakunnallisesti muun muassa taiteen, kulttuurin ja koulutuksen ammattiyhteisöille (ks. Hiltunen, Mikkonen, Laitinen & Huhmarniemi, 2018; Jokela, Huhmarniemi, Haataja & Issakainen, 2018; Jokela, Huhmarniemi & Paasovaara, 2020).
Magenta-hanke (2011–2013) käynnisti Lapin yliopiston ja taiteilijaseuran yhteistyön. Koulutus- ja kehittämispalveluiden yksiköllä oli siinä keskeinen rooli hankkeen hallinnoijana. Tavoitteena oli lappilaisten taiteilijoiden työllisyyden ja toimintaedellytysten parantaminen taiteilijoiden täydennyskoulutusohjelman, kansainvälistymisen ja taiteen välittäjätoiminnan kehittämisen avulla. Magenta-hanke työllisti Lapin alueen taiteilijoita yhteistyöyrityksissä ja -kunnissa toteutuneisiin palvelukonseptien kehitysprojekteihin. Osaprojektien lähtökohtana olivat yritysten ja kuntien tarpeet. Hankkeen rahoittajia olivat Euroopan sosiaalisrahasto (ESR) ja Lapin ELY-keskus, ja yhteistyöhön osallistui myös Taiteen edistämiskeskuksen Rovaniemen toimipiste. Hankkeeseen työllistyi manageri Merja Briñón, joka oli Lapin yliopiston työntekijä, vaikka hänen tehtävänään oli toimia Lapin taiteilijaseuran managerina. Magenta oli taiteen välittäjätoiminnan kehittämisessä uraauurtava avaus, jonka myötä taiteilijaseuran toiminta ammattimaistui. Edelleen välittäjäosaaminen on ensiarvoisen tärkeää kuvataiteen edistämisessä.
Taidevaihde – Nuorten kaksisuuntainen kotouttaminen -hankkeessa (2016–2018) tuotettiin taiteen menetelmillä kotoutumisen tukea yhteistyössä sosiaalityön oppiaineen kanssa. Tavoite oli kaksisuuntainen: vaikuttaa turvapaikanhakijoina Suomeen tulleiden maahanmuuttajien sopeutumiseen sekä samalla avartaa suomalaista yhteiskuntaa. Hankkeen tarve liittyi pakolaistaustaisen maahanmuuton kasvuun. Taidetyöpajoja toteutettiin Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Hankkeen toteuttajia olivat taiteiden tiedekunta hankeen hallinnoijana, Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaine, taiteilijaseura ja Piste kollektiivi. Taiteilijaseurat vastasivat taidetyöpajojen organisoinnista, suunnittelusta ja toteuttamisesta. Yliopistojen oppiaineet vastasivat toiminnan arvioinnista, toimintatutkimuksellisesta kehittämisestä sekä hankkeen tulosten julkaisemisesta ja levittämisestä (Hiltunen, Mikkonen, Laitinen & Huhmarniemi, 2018). Rahoitusohjelma oli ESR ja rahoittaja Lapin ELY-keskus.
Ympäristötaidetta matkailun alueille -hankkeessa (2016–2018) taiteiden tiedekunta, taiteilijaseura ja neljä lappilaista matkailuyritystä tekivät yhteistyötä. Tavoitteena oli lisätä ympäristötaiteen käyttöä matkailukohteissa. Taidemaailman näkökulmasta hanke oli merkittävä suhteessa prosenttitaiteen edistämiseen. Sen ideana on, että rakennushankkeisiin integroituisi julkista taidetta. Kun matkailuala on iso rakennuttaja Lapissa, on se myös potentiaalinen taiteen tilaaja ja taiteilijoiden osaamisen hyödyntäjä. Lisäksi ympäristötaiteessa nähtiin mahdollisuuksia matkailuympäristöjen laadukkuuteen ja paikallisen kulttuurin välittämiseen. Hankkeessa muodostettiin työryhmiä, joihin palkattiin neljä taiteilijaa työskentelemään yritysten edustajien, projektiopiskelijoiden ja opetushenkilökunnan kanssa. Tuloksia olivat ympäristötaidesuunnitelmat, joissa huomioitiin teosten temaattinen yhteys paikalliskulttuuriin. Hanke johti myös uuteen ympäristötaideteokseen Ranuan eläinpuistoon. Taiteilijaseuran erityisenä vastuuna oli Taiteen paikannin -palvelun kehittäminen sisällön tuotannolla (Artlocator, 2020). Taiteen paikannin on edelleen lappilaisten ja Lapin matkailijoiden käytössä. Hankkeen julkaisussa esitellään kuvataiteen ja matkailun yhteistyötä sekä toimintamalli ympäristötaiteen hankkimiseen matkailualueille (Jokela, Huhmarniemi, Haataja & Issakainen, 2018). Hanketta rahoitti Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja tuen sille myönsi Lapin liitto.
Parhaillaan käynnissä olevassa Taideperustaisia palveluja matkailuun -hankkeessa (2019–2021) taiteilijaseura ja taiteiden tiedekunta pyrkivät monipuolistamaan Lapin matkailupalveluja. Hankkeeseen on palkattu taiteilijoita ja taiteilija-tutkijoita, jotka suunnittelevat ja pilotoivat taiteeseen perustuvia matkailupalveluja tiedekunnan asiantuntijoiden kanssa. Vireillä on työpajatoimintaa, lyhytkursseja ja esitystaiteen soveltamista matkailualalle. Osa palveluista nostaa esiin paikalliskulttuuria ja sisältää taiteilijan ja matkailijan kohtaamiseen. Osa johdattaa matkailijoita kuva- ja nykytaiteen tulkintaan Lapin taidegallerioissa ja museoissa. Lapin taiteilijaseuran erityisenä tehtävänä on kehittää näiden palvelujen välittämistä: eli taiteen ja matkailun yhteistyötä, markkinointia, myyntiä ja taiteilijoiden työllistämistapaa. Maailmalla taidematkailu on isoa liiketoimintaa ja erilaisia toimintamalleja kartoitetaan hankkeen osana. Toisaalta matkailu perustuu Lapissa luontoon, ja siten taidepalvelut ja niiden välittäminen on täällä erilaista kuin suurkaupungeissa. Yhteistyötahoina hankkeessa on Lapissa toimivia taidemuseoita ja -gallerioita: Rovaniemen taidemuseo, Kemin taidemuseo, Kakslauttanen Art Gallery, Särestöniemi-museo, Karilan Navettagalleria ja Lapin taiteilijaseuran Galleria Napa. EAKR-rahoituksen on myöntänyt Lapin liitto.
Arktista ja kansainvälistä näyttely-yhteistyötä
Taiteiden tiedekunta ja taiteilijaseura ovat toimineet yhteistyötahoina näyttelyprojekteissa vuosien ajan. Yhteistyö tarkoittaa esimerkiksi näyttelyn jakautumista sekä tiedekunnan että taiteilijaseuran gallerioihin. Tässä esittelemissäni näyttelyprojekteissa on ollut molempia osapuolia tukevaa kansainvälistä yhteistyötä.
Taiteiden tiedekunta oli osatoteuttaja norjalaisen kuraattorikollektiivin Pikene på Broenin hallinnoimassa Pan Barentz -taideprojektissa (2008–2010), jossa tutkittiin ja tuotettiin Barentsin alueen identiteettiä ja raja-alueyhteistyötä taiteen, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun näkökulmista. Hanke sisälsi kartoituksen Barentsin alueen kaupungeista, kiertävän nykytaidenäyttelyn ja sen yhteydessä toteutettuja työpajoja. Tiedekunta toteutti kolme yhteisötaide- ja arkkitehtuurikasvatustyöpajaa kiertonäyttelyyn. Toimintaa esiteltiin Galleria Napan näyttelyssä. Laajassa ja moniosaisessa hankkeessa oli EU-kulttuuriohjelman rahoitus sekä useita pohjoismaisia ja norjalaisia rahoittajia.
Kansainvälinen Barentsin alueeseen liittyvä näyttely-yhteistyö sai jatkoa kesällä 2013, kun tiedekunnan hallinnoimaan Galleria Valoon ja taiteilijaseuran Napaan toteutettiin samanaikaisesti X-Border näyttely. Tiedekunta oli osatoteuttaja nykytaidebiennaalissa, jota veti Luulajassa toimiva kuraattorikollektiivi Kilen Art Group. Tämä X-Border-näyttely oli osa moniosaista New Horizons -hanketta, jonka rahoitus oli Lapin liiton hallinnoimasta Euroopan unionin Kolarctic ENPI CBC -ohjelmasta. X-Border-näyttelyn ja sen näyttelypedagogisen ohjelmiston toteuttamiseen osallistui taideopettajia ja opiskelijoita. Näyttelyn taiteilijoina oli myös muutamia seuran jäseniä. Kuraattoriryhmään kuuluivat taideopettajista Leila Lipiäinen, Esa Meltaus ja Tom Enblom ja opiskelijoista Pilvi Keto-LeBlanc. Opiskelijat osallistuivat työpajaopintojen muodossa näyttelyn toteuttamiseen ja taidemuseopedagogisen ohjelman toteuttamiseen sekä Galleria Napan tilan muutokseen. Tämän projektin osana Napa muutti nykyiseen osoitteeseen Kairatiellä ja liikehuoneisto muutettiin galleriaksi.
Young Arctic Artists (YAA) on Lapin taiteilijaseuran näyttelysarja, jota Pohjoismainen kulttuurirahasto on rahoittanut useana vuonna. Siinä kartoitetaan pohjoisessa työskenteleviä nuoria taiteilijoita. Myös kuraattorit ja näyttelyn tuottajat ovat nuoria. Näyttelyt on esitetty Galleria Napassa ja sen alakerrassa sijaitsevassa Studio Mustanapassa. Näyttelyt ovat olleet korkeatasoisia ja tukeneet erinomaisesti tiedekunnan opetusta arktisesta taiteesta. Lys-Ange Le Blanc teki pro gradu -tutkielman Arctic Art and Design maisteriohjelmaan kahden ensimmäisen YAA-näyttelyn kuratoinnista, jota hän työryhmän jäsenenä teki. Vuonna 2019 tiedekunnan ja taiteilijaseuran näyttely-yhteistyö tiivistyi, kun YAA-näyttely avattiin osana Arktisen taiteen huippukokousta Arctic Arts Summit 2019. Huippukokoukseen osallistui lukuisia arktisen alueen taidekuraattoreita ja muita taideinstituutioiden edustajia. Näin yhteistyö toi pohjoisen nuorille kuraattoreille ja taiteilijoille taidemaailman kansainvälisen yleisön.
Käsityömenetelmistä ja -perinteestä nousevaa nykytaidetta on esitetty Rovaniemellä jo useassa näyttelyssä. Ensimmäinen näyttely toteutui vuonna 2014 Lapin taiteilijaseuran tuottamana. Jyrki Siukonen kuratoi Käsivara-näyttelyn, jonka rahoitus oli saatu Niilo Helanderin säätiöltä. Projektissa taiteilijaseura ja tiedekunta tekivät tiivistä yhteistyötä ja suomalaisia taiteilijoita esittelevä näyttely oli esillä Galleria Valossa Arktikumissa. Teema sai jatkoa kahdessa tiedekunnan näyttelyprojektissa, joita Pohjoismainen kulttuurirahasto tuki handmade-teemassaan. Ensimmäinen näyttely, Interwoven, oli esillä samanaikaisesti Galleria Napassa ja tiedekunnan F-talon gallerioissa. Kestävä kehitys, käsityö, saamelaiskulttuuri ja luonto olivat näyttelyn teosten lähtökohtia. Näyttelyn kuraattori oli taiteilija-apulaisprofessori Ásthildur Björg Jónsdóttir Islannin taideakatemiasta. Näyttelyprojektiin sisältyi taiteilijapuheenvuoroja ja työpajoja. Toinen handmade-rahoitteinen näyttely toteutui kesällä 2019. Fringe-näyttely avattiin Galleria Valoon osana Arktisen taiteen huippukokousta. Fringe-näyttelyssä nykytaiteilijat, jotka työskentelevät käsityöperinteen kontekstissa, tarkastelivat teoksissaan dialogia, kuten alkuperäiskulttuurin ja muiden kulttuurien dialogia sekä sukupolvien ylistä vuorovaikutusta. Kuraattori-tuottajatiimi oli Ekaterina Sharova, Maria Huhmarniemi ja Ásthildur Jónsdóttir, ja taiteilijat olivat pääosin pohjoismaisia, saamelaisia ja venäläisiä.
Handmade-teemaiset näyttelyprojektit toivat sisältöä arktisen taiteen tutkimukseen (Härkönen, Huhmarniemi & Jokela 2018; Huhmarniemi & Jokela 2020, Huhmarniemi & Jokela, tulossa). Arktinen taide määriteltiin lähestymistavaksi, ikään kuin kudelmaksi, joka tuo yhteen taiteen, käsityön ja muotoilun ja joka on sidoksissa arkeen ja pohjoiseen luontoyhteyteen. Näyttelyprojekteissa on edistetty arktista taidetta ja taiteilijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa on tarkasteltu näyttelykokonaisuuksia ja teoksia refleksiivisesti ja analyyttisesti.
Seuraava taiteilijaseuran ja tiedekunnan näyttely-yhteistyö on valmisteilla. Taiteilijaseura on saanut rahoituksen Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta hankkeeseen "'De-arcticfication' in Nordic Arts". Hanke vahvistaa Lapin taiteilijaseuraa pohjoismaisena toimijana. Teemana on dearktistuminen, joka tarkoittaa kuva- ja nykytaiteen tuottamaa kuvastoa vastavoimana arktisen stereotyyppiselle kuvaukselle kylmänä ja tyhjänä maisema. Rahoitusta käytetään pohjoismaiseen kuraattoriyhteistyöhön sekä Wiping the Ice-Cream Off Your Face -näyttelyyn Galleria Kakslauttasessa kesällä 2021. Kuraattoreja ovat Misha del Val Kittilästä ja Andreas Hoffmann, joka toimii osin Grönlannissa ja osin Norjassa. Kakslauttanen Arctic Resort on tapahtuman pääyhteistyötaho. Tiedekunta toimii yhteistyötahona siten, että näyttelystä kirjoitetaan tutkimusartikkeli. Näyttelyssä esitetään 30 taiteilijaa juhlistaen seuran 30-vuotisuutta. Juhlavuoden näyttely siirtyi kuitenkin vuodella 2021 koronan takia.
Pro Lappi ja pohjoinen dekolonisaatio
Lapin taiteilijaseuran tavoitteena on kuvataiteen toimintaedellytyksen tukeminen Lapissa. Se tarkoittaa muun muassa edunvalvontaa siten, että teemme vaikuttamistyötä kuvataiteen heikon aseman parantamiseksi suhteessa muihin taidealoihin ja toisaalta taiteen määrittelyyn ja arvottamiseen etelästä käsin. On tyypillistä, että valta taidemaailmassa on pääkaupunkiseudulla, jossa isot instituutiot, säätiöt ja rahoittajat pitävät päämajaansa. Apurahoja ja teoshankintoja keskittyy etelään samalla, kun Lappiin voidaan pyrkiä tuomaan taidetta ja kulttuuria kehitysapuna. Korkeataide määritellään ja arvotetaan etelässä kolonialistisesti. Tiedekunnan tutkimus pohjoisesta ja arktisesta taiteesta toimii vastavoimana tälle eteläkeskeisyydelle. Toki Suomessa on myös pyrkimyksiä keskittää taiteilijakoulutus ja sen rahoitus pääkaupunkiin, mutta onneksi Lapin yliopisto on toistaiseksi pitänyt pintansa ja vahvistanut asemaansa kansainvälisen yhteistyön avulla. Tiedekunnan antama koulutus sitouttaa taiteilijoita ja taideteollisen alan osaajia Lappiin.
Saamelaistaiteilijoiden menestymistä suomalaisessa ja kansainvälisessä taidemaailmassa voitaisiin pitää dekolonialisaation merkkinä, mutta mielestäni näin ei ole: menestyneet saamelaistaiteilijat asuvat Helsingissä ja toimivat eteläsuomalaisessa taidemaailmassa. Taidemaailmassa ei ole merkkejä rakenteellisen kolonialisaation purkamisesta. Päinvastoin, alueellinen valta on heikentynyt Taiteen edistämiskeskuksen hallinnollisten muutosten myötä. Samalla, kun iloitsemme saamelaistaiteilijoiden menestymisestä, on koko pohjoisen dekolonialisaatiota vaadittava edelleen. Tässä tehtävässä taiteilijaseura ja tiedekunta tukevat toisiaan. Esimerkiksi Arctic Arts Summit 2019, jonka toteuttamisesta tiedekunta kantoi päävastuun, oli merkittävä kulttuuripoliittinen tapahtuma arktisen taiteen ja kulttuurin tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Sen tuloksia pureskellaan vielä usean vuoden ajan.
Lapin taiteilijaseuran näyttelytoiminnan tavoitteena on vakuuttaa Lapin kuva- ja nykytaiteen elinvoimaisuudesta ja korkeasta tasosta ja siten tukea lappilaisten taiteilijoiden menestymistä kansallisessa kuin kansainvälisessä taidemaailmassa. Lappilaiseksi taiteeksi ymmärretään usein stereotyyppisesti teokset, jotka käsittelevät pohjoisia teemoja, kuvaavat Lapin maisemia tai sisältävät paikallisia materiaaleja. Lapin taiteilijaseura ei kuitenkaan allekirjoita minkäänlaisia ennalta määriteltyjä ominaislaislaatuja tai teemoja lappilaiselle taiteelle: lappilaisella taiteella voidaan tarkoittaa kaikkea Lapissa tehtyä taidetta, vastaavasti kuin käytetään esimerkiksi suomalaisen taiteen määrittelyä. Tiedekunnan profiili, jossa painottuvat pohjoisen taiteen tutkimus ja opetus, tukee osaltaan Lapin taiteen moninaisuuden ja erityispiirteiden ymmärtämistä.
Taiteilijaseuralle on olennaista, että taiteilijat osallistuvat lappilaiseen kulttuuriin, ja usein tämä tarkoittaa Lapissa asumista ja työskentelyä. Toisaalta Lapin taiteilijaseurassa on määritelty jäsenyysehto asuinpaikan suhteen siten, jäseneksi voidaan hyväksyä myös Lapissa osa-aikaisesti asuva tai Lapissa aiemmin asunut visuaalisen alan taiteilija, joka on kuitenkin osoittanut sitoutuvansa Lapin kuvataidekentän elinvoimaisuuden edistämiseen. Lapin taiteilijayhteisö on siis hyvin avoin: Lappiin tai lappilaiseen sukukuntaan syntymistä ei edellytetä sen enempää kuin Lapissa sijaitsevaa vakituista osoitettakaan. Jäsenyysehdot eivät kuitenkaan täyty taiteilijoilla, jotka vain inspiroivat Lapin maisemista ja kulttuurista. Monet tiedekunnan opettajista ja osa matkalaukkuprofessoreistakin ovat seuran jäseniä.
Taiteilijaseuran pääasiallisena toimintatapana on ylläpitää omaa galleriaa, Galleria Napaa. Toiminta on suurelta osin taitelijoiden itsenä rahoittamaa, kun taiteilijat maksavat näyttelyistään vuokraa ja vain harvoin saavat merkittävää tuloa teosmyyntinä. Käytäntö on taiteilijoita kohtaan epäoikeudenmukainen samalla, kun koko kuvataiteen kentän tilanne on haastava. Kuvataiteen markkinat ovat Suomessa pienet, mutta Lapissa aivan pikkuruiset. Vaikka lappilainen taide kiinnostaa maailmalla, taidekauppa ei ole toistaiseksi kansainvälistynyt: kuva- ja nykytaiteen ostajat rajautuvat suomalaisiin markkinoihin. Haastavassa tilanteessa yhteistyö tiedekunnan kanssa on taiteilijaseuralle tärkeää. Hanke- ja näyttely-yhteistyön lisäksi taiteilijaseuralaiset toivovat, että tiedekunnan opettajat, tutkijat ja muu henkilökunta tunnistaisivat potentiaalisen asemansa Lapin kuvataidemaailman yleisönä, asiakkaina ja jopa mesenaatteina, hankkien teoksia koteihinsa ja työhuoneisiinsa.
Toivon, että kymmenen vuoden päästä Lapin yliopistolla on edelleen menestyvä taiteiden tiedekunta ja taiteilijaseura jatkaa toimintaansa. Toivottavasti ainakin osa kehittämishankkeiden tuloksista on vakiintunut käytännöiksi, syntyy yhä uusia avauksia taiteen vaikuttavuuteen ja tehdään uusia kiinnostavia näyttelyitä hyvässä yhteistyössä. Toivon, että seuraavan kymmenen vuoden aikana taiderahoituksen valtaa jyvitetään enemmän alueille dekolonialisaation hengessä, lappilainen kuvataide säilyy elinvoimaisena ja taiteen ja luovien alojen välille rakentuu kasvavaa synergiaa Lapin kestävää kehitystä tukien. Odotan myös uutta taiteilijasukupolvea, jonka koulutukseen on sisältynyt soveltavan taiteen ajattelua ja työskentelytapoja, jotta innovatiivisten kehittämis- ja tutkimushankkeiden toteuttaminen on tulevaisuudessa vielä menestyksekkäämpää. Taiteiden tiedekunnan ja Lapin taiteilijaseuran yhteistyössä on niin paljon potentiaalia, että uskon yhteistyön tuottavan suuntaa taidealan uudistamiseen sekä Suomelle että arktiselle alueelle. Onnea 30-vuotiaalle tiedekunnalle!
Lähteet:
Artlocator, (2020). Haettu 14.6.2020 osoitteesta www.artlocator.io
Hiltunen, M. L., Mikkonen, E. M., Laitinen, M., & Huhmarniemi, M. (toim.) (2018). Taidevaihde: kaksisuuntaista kotoutumista taiteen ja sosiaalityön keinoin. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Hautala-Hirvioja, T., Ylimartimo, S. & Lehtelä, A. (2010). Nyt: Lapin taiteilijaseura 20 vuotta. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Herranen, K.; Houni, P. & Karttunen, S. (2013). ”Pitäisi laajentaa työalaansa”: kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä. Helsinki: Cupore.
Huhmarniemi, M. & Jokela T. (2020). Arctic arts with pride: discourses on Arctic arts, culture and sustainability. Sustainability 12(2), 604; https://doi.org/10.3390/su12020604
Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (tulossa). Arctic art and material culture of Arctic: Northern knowledge and cultural resilience. Teoksessa L. Heininen; H. Exner-Pirot & J. Barnes (toim.), Arctic Yearbook 2020: Climate Change and the Arctic: Global Origins, Regional Responsibilities? Akureyri, Iceland: Arctic Portal.
Härkönen, E., Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (2018). Crafting Sustainability. Handcraft in contemporary art and cultural sustainability in Lapland. Sustainability 2018, 10(6), doi: 0.3390/su10061907
Jokela, T., Huhmarniemi, M. Haataja, C. & Issakainen, T. (toim.) (2018). Ympäristötaidetta Lapin matkailuun. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Jokela, T.; Huhmarniemi, M. & Paasovaara, J. (toim.) (2020). Luontokuvaus soveltavana taiteena. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Sjöberg, K. (2010). Nykytaiteen markkinarakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit. Helsinki: Cupore.