🩵 avery cochrane 🩵
Andulka
No title available
gracie abrams
#extradirty
No title available
Cosmic Funnies
No title available
No title available
No title available
Sweet Seals For You, Always
Mike Driver
Claire Keane
tumblr dot com
No title available
Jar Jar Binks Fan Club
Aqua Utopia｜海の底で記憶を紡ぐ
No title available
EXPECTATIONS
Lint Roller? I Barely Know Her
seen from Malaysia
seen from United States
seen from United States
seen from Greece
seen from United Kingdom
seen from United States
seen from Jamaica
seen from Canada
seen from Netherlands
seen from New Zealand
seen from Malaysia
seen from Brazil
seen from Portugal
seen from Indonesia
seen from Bangladesh
seen from Colombia
seen from China
seen from Paraguay
seen from Malaysia
seen from Morocco
@rappiolutka-blog
Haluaisin olla yhtä kuollut sisältä kuin olen ulkoa!
Lihassäikeeni ovat savea ja vereni tervaa
Ihoni matojen puutarha, maksani rottien luola.
Silmäkuoppani kärpästen viiden tähden hotelli.
Mädäntynyt olemukseni kukkien toivo ja kauneus
Mutta jostain syystä
aurinko paistaa sisälläni
Vesimiehen koskettaessa känsäistä selkääni.
Voih, enkö saisi jo kuolla!
Oodi Muusalle
Oi Muusani, sameasiipinen enkelini!
Miksi jälleen ilmestyt eteeni
Ravistelemaan ihmissieluani?
Mitä tahdot, että teen sinulle?
Säkeen suolaisesta kinuskista
Laulun mahdottomasta suden rakkaudesta
Hopeisen valtakunnan täynnä värien kyllästämiä ruumiita
Kullattuja huulia vatsallasi ja kaulassasi.
Raipan iskuja, synkkiä katseita, kuivia suonia, ruusun neulasia, hakaristejä ja musiikkia!
Fantasia
Niin kuin kaikki muutkin, myös minä olen pohtinut kuolemaa ja kuolemista. Olen pidellyt keittiöveistä kädessäni ja miettinyt miltä tuntuisi työntää tämä vatsaani. Miltä tuntuu, kun elämä pääsee veren mukana karkaamaan pois kehostani? Olen myös kävellyt autoja vilisevän tien vieressä ja ajatellut, mitä tapahtuisi jos hyppäisin yhden eteen. Olen kävellyt sillalla ja katsellut allani virtaavaa vettä. Mitä jos hyppäisin?
Kävelin erästä koskea katsomaan. Oli pieni puinen silta jo kuohuva pieni koski. Olkoon kesä tai talvi, tuo koski virtaa. Aivan sama, mitä sen ympärillä tapahtuu, se ei lakkaa virtaamasta.
Kaunista. Niin kaunista, että olisi ilo kuolla tänne.
Niin... kuolla tämän kosken äärelle. Kuolla kauniin luonnon keskellä, korpin rääkkyessä korvessa, kosken pauhatessa rauhattomana omia teitään. Se olisi kaunis kuolema.
Kuvittelin, kuinka menisin lähemmäksi kuohuvaa vettä. Haluan koskettaa sitä. Kuitenkin liukastun viikatemiehen sirppiin, jonka hän oli jättänyt lepäämään märälle sammaleelle, jotta voisi virkistäytyä kuoleman pölyistä viileässä koskessa.
Lyön pääni märille kiville. Verta sekoittuu veteen ja viikatemies huomaa vahinkonsa. Sen siitä saa, kun jättää kaiken lojumaan ympäriinsä!
Mutta hän ei korjaakaan erehdystään. Kun on nähnyt niin paljon rumuutta ympärillään, arvostaa kauneutta entisestään ja haluaa myös jättää sen rauhaan.
”Vesi hänet halusi ja vesi saakoon hänet”, viikatemies kuiskaa hiljaa itsekseen. Kyynel vierähtää hänen kauniilla, terävillä poskillaan. Miten kaunis kuolema tällä tytöllä onkaan! Hänen ei tarvitse mädäntyä sairauden kynsissä, nyrjäyttää ikävästi niskojaan tai polttaa ihoaan hiileeksi. Hän saa pitää nuoruutensa ja kalman valkean ihonsa. Veri noruu veden mukana, eikä tahraa mitään.
Viikatemies päästää tytön kosken viettelevien kuohujen sekaan. Ruumis kaikkoaa kauemmaksi veden mukana kohti syvempiä vesiä, jossa se uppoaa... EI! Ei se saa upota! Sittenhän kukaan ei näe, miten kaunis minä olen!
Ei. Ruumis jää rantaveteen kellumaan. Vähäksi aikaan vain. Niin, että joku huomaa, vaikka puita viedessään saunaan, jonkin tumman hahmon kelluvan veden pinnalla. Se on liian iso linnuksi. Eikä se näytä puulta... voi hyvä luoja. Sehän on kaunis!
Minun ruumini ei saisi ketään voimaan pahoin tai näkemään painajaisia. Se saisi vain liikuttumaan. Liikuttumaan nuoresta, kauniista kuolemasta.