Coniraportti: Animecon 15.-16.7.2017
Koska olen käynyt Animeconissa joka vuosi sen jälkeen, kun aloitin conittamisen, suuri kysymys ei koskaan ollut menenkö sinne tänäkin vuonna. Mysteeri oli enemmänkin, ketkä lähtevät lopulta mukaan.
Yhteensä meitä oli seitsemän, oikeastaan kaikki tuttuja aiemmista coniseikkailuista. Aluksi meitä piti olla vain kuusi, mutta Pyrograafikko “pakotettiin” käyttämään vapaapäiviään viime metreillä (työnsä puolesta, ei meidän!) ja koska hänelle Naamakirjasta löytyi alennettuun hintaan oleva lippu… Ystävällisesti hostellimmekin laittoi meille ylimääräisen vuoteen huoneeseemme. Resepti oli selvä.
Animeconissa minun cossini painottuivat varsin paljon Hetaliaan; lauantaina olin Venäjä ja sunnuntaina Nyotalia!Ranska. Sinänsä nämä sopivat hyvin, koska olin taktikoinut itselleni lipun pitämällä ohjelman, joka käsitteli Hetalian naisia ja sotkeudun deitin vetämiseen, mikä oli samaten Hetalia-teemainen.
Lauantai meni näin ollen aika lailla ohjelmista murehtien. Pääsimme Neekkiksen ja Marakun kanssa harjoittelemaan aamulla ennen conia eli herätys oli aikainen. Teknikot ja vänkärit olivat ystävällisiä vaikka mikäpä harjoitus ei täysin ilman ongelmia sujuisikaan. Onneksi Coniseura Kuriiripalvelut toimitti unohtuneet paperit ja cossin ensiapupaketin totutulla luotettavuudella.
Sen jälkeen jännitin muutaman tunnin omaa luentoani (Nainen ja/tai valtio), mikä lievästi puolueellisten mielipiteiden (eli heidän mukaansa jotka tulivat kyydilläni Kuopiosta Ouluun) mukaansa hyvin. Joku jopa naurahti, että ehkä näin oli? Kuulisin mielelläni edelleen palautetta. Ikävästi edellinen luento venähti hieman, ja olin saada ovesta naamaani kun kurkin ovensilmästä joko se loppuisi.
Deitti oli tästä tunnin päästä. Minun osuuteni kaikesta oli helpoin, eli suurinpiirtein ohjeitani mukaillen “trollasin taustalla”. Näin tein. Taustalla olleet lippujen liehumiset ja päiden heilutus oli minun tekemisiäni. Se, ja parin replan opettelu. Eivät he minun apuani olisi oikeasti tarvinneet, mutta minulla oli ratkiriemukasta, ja kuulemma pääsen / joudun uudestaankin avuksi. Toisaalta mikseipä sitä kiusaisi Englantia ja Amerikkaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja…
Ilta päättyi hieman epätavallisesti, kun osa meistä meni iltabileisiin. Menimme K18-versioon, mihin pääsi ilmaiseksi näyttämällä ranneketta. Tietysti jotain piti tehdä, kun Animecon oli sopivasti Neekkiksen ja Marakun synttäreiden välissä. Hirvittävän pitkään emme viipyneet (ja piilotelleet reppujamme mitkä ehkä olisi pitänyt viedä narikkaan, mutta josta emme olleet aivan varmoja joten päätimme olla viemättä niitä). Otimme illan päätteeksi pari hauskaa kuvaa kuinka kolme kaverusta (Englanti, Venäjä ja Amerikka) palaisivat juopottelureissulta.
Sunnuntaina nukuimme pitkään. Oikeasti pitkään, eli kaikki muut conittajat olivat jo lähteneet hostellista, kun söimme aamiaista. Niin pitkään ettemme aivan ehtineet kisaan. Mutta eipä tuo mitään, hengailimme ja odottelimme FFFightin alkua ottamalla cossikuvia. Samalla tapasimme muita mukavia Hetalia-cossaajia. Lisäksi… Päädyimme nostamaan Marakun conipaikan edessä olevien korkeiden betonipaalujen päälle! Kuvat olivat upeita eikä hän kuollut tai murtanut luitaan, eli se oli aikamoinen voitto meille kaikille.
Neekkis meni avittamaan FFFightissa, ja me jäimme katsomoon. Se oli hauskaa, ja hienoa, ja ihanan viileää, kun sain otettua viittani ja takkini hetkeksi pois. Tosin en näin “säädyttömän” näköisenä kehdannut avittaa pohjoisen kunnian puolustamisessa, mitä voin hävetä keskenäni…
Animecon oli perinteiseen tapaan mukava. Ohjelmissa on hirveästi käynyt, enkä aivan älyttömästi ostellutkaan; hieman mangaa, vähän worblapalloja ja yhden korun taidekujalta, minkä Musteneuvos tinkasi minulle viikonlopun päätteeksi pienellä alennuksella. Yay! Hän on moisessa aikamoinen kettu.
Paluu Kuopioon oli aikamoinen nostalgiapläjäys, koska kuten osa tietää, se oli viime vuonna Jyväskylässä. Sinänsä tämä oli sopivaa, koska teemana oli nostalgia. Oli jännä tietää suoraan Musiikkikeskusksen jokainen nurkka ja sopukka. Tunnelma oli oikein mukava ja pidän Kuopiosta kaupunkina. Hostellimme oli alle kilometrin päässä Musiikkikeskuksesta ja conipaikkaa ympäröi valtava määrä photoshootin arvoisia taustoja.
Toisaalta tämä toi saman ongelman kuin joka vuosi: kuumuuden ja ahtauden. Ja nyt puhutaan lämpöaalloista, jotka vastasivat “nyt ulos tai joku pyörtyy”-taajuuksia. Taas. Myyntipöytäsalissa ei juurikaan pystynyt pyörimään juuri tästä syystä oikeastaan ollenkaan. Mielestäni Musiikkikeskus olisikin hyvä conipaikka... jos Animeconissa olisi tuhat kävijää vähemmän.
Lyhyestä virsi kaunis (tai blogista turhan pitkä), niin menisikinkö uudestaan? Aivan varmasti. Ainakin jos pääsisin taas ohjelmanpitäjäksi..















