C6H12O6 + 6 O2 -> 6 H20 + 6 CO2 + ATP-molekyylejä
Lysosomeja ainoastaan eläinsoluilla
Glykolyysi (2 ATP) + sitruunahappokierto (2 ATP) + elektroninsiirtoketju (28 ATP)
ATP: fosfaattiryhmä + riboosi + adeniini
karkea solulimakalvosto: proteiinien tuotanto
sileä solulimakalvosto: mm. lipidien muokkaus
solukalvo: kaksi fosfolipidikerrosta
valoreaktiot yhteyttämiskalvostolla
pimeäreaktiot välitilassa
DNA:n pakkautuminen on yksi geenien ilmentymistä säätelevä tekijä
Koodaava alue: informaatiota sisältävät eksonit (ihmisen geeneissä vajaa 10 per geeni) ja informaatiota sisältämättömät intronit
Intronit silmukoidaan pois -> vaihtoehtoinen silmukointi
Geenien ulkopuolisia alueita
Hyppivät geenit eli transposonit
Vaihtelevat geenejä enemmän yksilöiden välillä -> tunnistus
Tumallisten solujen geenit aktivoidaan säätelyaineiden avulla
Esitumallisilla ympäristö aktivoi geenejä
Esitumallisilla geenit eivät sisällä introneja
Bakteerien operonit sisältävät useamman yhdessä toimivan geenin yhden säätelyjakson perässä
Säätelyproteiinit tarttuvat säätelyalueen tehostajajaksoon
Säätelyproteiinit auttavat RNA-polymeraasia tarttumaan promoottoriin
RNA-polymeraasi tarttuu DNA:n mallijuosteessa geenin säätelyalueella sijaitsevaan promoottoriin
syntyy esiaste-RNA, joka sisältää geenin intronit ja eksonit
Entsyymit silmukoivat intronit pois
Vaihtoehtoinen silmukointi: yhdestä geenistä useita proteiineja
Lähetti-RNA tarttuu solulimassa ribosomiin
proteiinin valmistus käynnistyy
siirtäjä-RNA:n avulla lähetti-RNA:sta muodostuu aminohappoketju, jossa aminohapot ovat liittyneet toisiinsa ribosomissa peptidisidoksilla
lähetti-RNA voidaan lukea moneen kertaan
lopuksi lähetti-RNA pilkkoutuu nukleotideiksi
Primäärirakenne: aminohappojärjestys
Sekundäärirakenne: alfa-heliksit ja beeta-laskokset
Tertiäärirakenne: sekundääri + primäärirakenne, proteiinin kolmiulotteinen muoto
Kvartäärirakenne: useamman ketjun liittyminen toisiinsa
Kovalenttisista sidoksista tärkein on disulfidisidos
Solu muokkaa proteiinia lisäämällä siihen mm. hiilihydraattiosia