#iibis writes

[iibislintu]

oon alkanut miettiä tätä pride-hommaa siitä näkökulmasta että oon aivan totaalisen kyllästynyt englannin kielen jatkuvaan tunkeutumiseen jokapäiväiseen elämään. että mitä jos palais ko. tapahtuman alkuperäiseen suomenkieliseen nimeen Vapautuspäivät?

koska siis siinä tulis paljon selkeemmin esille se mistä tapahtumassa on kyse. joo on tärkeetä voida olla ylpee itestään, mut ylpeys on yksilön tunne. vapaus on systeeminen asia, yhteisön asia. ja vapautus muistuttaa että vapaus ei oo valmis asia vaan sitä täytyy toteuttaa koko ajan.

ja joo hiffaan että kun käytetään tämmöstä hegemonisen kieli-imperiumin antamaa nimeä niin muualtakin tulevat tietää mistä on kyse. voishan pride-nimen pitää mukana jotenkin suluissa tai jotain.

mut vapautuspäivät, ja sit sama kaikilla kielillä mitä skenessä osataan. miten paljon mageempi nimi!

[turvatyyny]

tänään kirjoitan näin:

käsi ei tartu jalka ei nouse

keho rapistuu silmissä

viulukin vaiennut

sanat minulla vielä on

nyt ne haluavat ulos kuin

silloin lapsena kun pääsiäisen aikaan

tehtiin kanavia parkkipaikan soraan

lumi putoili katoilta tahmeina köntteinä

sinä otit kepin minä puin kumisaappaat

piirrettiin hiekkaan kevään merkit

vesi lorisi ojasta kissanmentävään muoviputkeen pihatien alla

ja siitä isompaan puroon

sanat huomaavat että sisällä on kevät, haukon henkeä,

on tehtävä näkyväksi se minkä keho jo tietää

tämä kaikki ei jatku ikuisesti

maja puretaan, kuuntelen hengitystä,

ollapa vapaa, innalillahiwainnaileihiraji'un,

sitä kroppa nyt halusi kertoa,

uskalla pysähtyä uskalla tuntea hitto soikoon

[iibislintu]

oon kehittänyt konseptin nimeltä kollegiaalinen pillimehukaakao ja haluan jakaa sen nyt teille.

kaksi asiaa on maailmassa melko varmoja:

1) opehuoneessa on jollakulla aina jonkunsorttinen hermoromahdus meneillään

2) mulla on aika lailla aina repussa yksi tai useampi oatlyn pillimehukaakao.

näin simppeleistä aineksista syntyy menestysresepti.

sitä vaan ottaa kaakaojuoman repusta, menee hermoromahtavan kollegan tykö, ja sanoo että "hei oisko nyt semmonen tilanne että haluisit kollegiaalisen kaakaojuoman."

sitten lähes aina kollega hämmentyy tarjouksesta niin että unohtaa hetkeksi hermoromahduksen. kollega ottaa vastaan kaakaon, hörppii sitä vähän hämillään, ja sit siinä hörppiessä alkaa suhtautua hermoromahduksen syyhyn vähän rauhallisemmin.

kollega myös tietää että hänestä välitetään; hän ei ole yksin.

minä en oo semmonen että osaisin kauheesti lohduttaa ihmisiä. semmonen "kyllä se siitä" on myös aika kehno asia sanoa ihmiselle jolla on hermoromahdus meneillään.

mutta kaakao on totta just siinä hetkessä.

[iibislintu]

they have a lot of tram lines in the big city, but my favourite is the one they're calling H.

it's not a real line as such. it's what they put on the screen when the tram is on its way to the depot. you can still get on and see which route it's going to take.

so it's basically like a big ass green lizard that's already super sleepy from its job carrying lil critters around all day, but even now that its shift is almost done, it's still letting you climb on its back for a bit. what a kind old dragon!

(photo in case you don't know what the trams look like here)

[iibislintu]

Pidin tänään ET:stä pistarin. Sanoin että kokeesta voi saada miljoona pistettä. Koe meni näin:

Pidin saman kokeen vitosluokkalaisille ja seiskaluokkalaisille. Oli hauska huomata miten eri lailla nää kuitenkin aika saman ikäiset tyypit tän otti. Vitosluokkalaiset luki kysymykset ja ryhtyi kirjoittamaan. Välillä joku kysyi jonkun tarkennuksen.

Seiskaluokkalaiset meni ihan tolaltaan.

"Ope mitä nää oikein on nää kysymykset!"

"Haluuksä saada meidän päät räjähtämään!"

"Hmm, nää on muuten oikeesti aika pahoja!"

Mut sitten ne kirjotti tunnin otsa hiessä ja siis miten ihania vastauksia tuli!

Paras alkoi näin:

"Tämä on ihan järjetön tehtävä, joten aion seuraavaksi kuvitella että olen kärpänen."

Onnea on olla eeteeope! [äänensävy: ihan tosissaan]

[iibislintu]

Kasiluokkalainen: "Ope voinks mä istua tähän kaverien viereen tekeen tätä tehtävää?"

Minä: "No ei tällä kertaa, meehän omalle paikalle."

K.: "Mut jos mä tällä kertaa käyttäydyn?"

Minä: "Meepäs nyt omalle paikalle."

K.: "Enks mä voi nyt istua tässä?"

Minä: "Ole hyvä ja mene omalle paikalle."

K: "Ai saakeli, ole hyvä! Nyt on kovat piipussa." [Menee omalle paikalle.]

Kaverit: "Kun iibis sanoo tolleen hitaasti ole hyvä, se tarkoittaa nyt vittu oikeesti."

[iibislintu]

yksi asia mikä vantaalla (ja ylipäätään pk-seudulla) asuessa surettaa on se että melkeinpä jokainen neliömetri kaupunkitilaa on jonkinlaisessa hyötykäytössä eikä joutomaata juuri ole. ei ole sellaisia alueita jotka vain ois olemassa ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta. (meillä myyr yorkissa on onneksi ollut yks monttu mutta nyt sekin vissiin täytetään talolla.)

sydänkävyn tykönä käydessä on ihanaa kun voi helposti päätyä semmosiin paikkoihin jotka on vähän kuin unohtuneet omiin oloihinsa. sellaset tekee mut kauheen onnelliseksi.

[iibislintu]

näin hirmumyrskyn tuhoista aamukahvilla lukiessa oon entistäkin onnellisempi että asun täällä mun pienessä jokilaaksossa joka on niin vanha että jokea ei oikein enää oo eikä toisaalta kauheesti laaksoakaan. ei oo meren jylhyyttä eikä ikimetsän saloja; ei tunturin lakea eikä kivikkoista kurua.

mutta onpahan loiva perhosniityksi jätetty rinne joka viettää alas rämeelle, ja on mäennyppylä joka suojaa matalia taloja lännenpuoleiselta tuulelta. on keväisin lämmin auringonpaiste nyppylän etelärinteellä, ja on paikka telkälle ja haapanalle kasvattaa pesueensa.

hyvä on täällä ihmisen elää.