#ilmiö

[eetupellonpaa]

From Ilmiö festival, Turku 29th Jul 2017

[eetupellonpaa]

Review of Ilmiö festival, Turku 28th Jul 2018 (in Finnish)

Alkuasennoitumiseni ILMIÖ 2018 festariin oli tyystin erilainen kuin esimerkisi heinäkuiseen UFOPiin; Päivän päättävä Vårt Solsystem riitti musiikkitarjonnan puolesta kattamaan sekä huokeahkon lipun hinnan että edestakaisen syöksähtelyn laadukasta Turku-Helsinki moottoritietä pitkin. Helteinen ilma, olettamani sosiaalisten kohtaamisten realisoituminen ja uusien bändien tsekkaaminen vailla paineita tuntui päivän luontevalta agendalta. Monella muulla ajatus tuntui olevan sama; Kuuntelin kaverusten keskustelua miten olivat menossa katsomaan tahoilleen jotain kiinnostavaa yhtyettä, mutta jäivät suustaan kiinni joidenkin vielä mukavempien tyyppien kanssa ja bändi kerkesi lopettaa ennen perille kerkeämistä.

Myöhästyin tapahtuman alusta vajaa pari tuntia, ja jo aikaisemmin kiinnostavaksi toteamani Mystisen Naaraan Portin ja Antti Alangon esitykset lipuivat aistieni ohi. Samoin kävi itselleni uudemman, Meriheini Luodon kiehtovan säveltaiteen suhteen. Onneksi tuo tutustuminen mahdollistuu elokuun Etno-Espan keikkojen myötä.

Paikan päälllä valitsin esityymislauteita sekä juttuseuran liikkeiden että festivaalin ohjelmasivun kuvien kiinnostavuuden perusteella, ja annoin liian paljon komerossa pölyä keränneen Nikonin d40x:n laulaa. Tuohon kameraan olisi mukava löytää pari akkua vielä jostain, ja heittää leviämistilassa oleva Canonin pokkari muiden muinaisjäänteiden sekaan.

Tsekatuista keikoista itseäni eniten vakuutti Kasipuol -yhtyeen vakaa tykitys ja heidän selkeän hyvä fiilis koko rannan täyttäneen vastaanottavaisen yleisön kanssa vuorovaikuttaminen. Maisemalavan nuorten naisten punk-tulitukset olivat energisiä, ja puuttumatta mihinkään musikaaliseen kontekstiin, myös ”tarpeellisia perspektiivejä tulevaisuuden potentiaaliin”, toimien vastapainoa Ari Pesosen Uuden Suomen sotilasteknisiä kolumneja nihilismiinsä syövän keski-ikäisen menneisyyden aaveen maailmaan. Isompaa yleisöä keränneet Broen ja TV-Resistori olivat toki laadukkaita ja sympaattisia esityksiä, mutta huomasin aiemmissa jorinoissani mainitsemani itselle vieraan taiteen kokemisen tuskan oleen näissä eityksissä todella raastavaa. Varsinkin kun vierauden tunne kohdistuu elektronisen pop-musiikin kevyeen ilomielisyyteen ja grooveen, joka ei asemoidu itselle merkityksellisten sakraalisen tyyneyden tai kaoottisen alavireyden äänimaailman tasoille. Johanneksen evankeliumia kärjistäen lainatakseni, ”Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa”.

Tuon ristiriidan olin havaitsevani oman lempihetkeni massivisten kehittelyjen kosmisessa spektaakkelissa, joka ei kerännyt yleisöä samalla tavoin kuin edellämainitut artistit. Ilmeisesti ilta oli virittänyt joissain ohikuulemissani puheissa mainittuihin teknobileisiin paremmin kuin raskassoutuisempaan henkiseen kokemukseen. Vårt Solsystem tuntui syntesisoivan 1990-luvun alussa Ruotsissa alkaneen tummemman Mellotron-revival skenen soundiin Amon Düül II:n tapaista suufilaisen pyörivän dervishin tavoin kieppuvaa psykedeelisen musiikin elementtejä. Aurinkokuntamme planeettojen astronomisin symbolein koristeltuihin kaapuihin pukeutuneet muusikot tarjosivat tunteellisella tasolla intensiivisen projisoinninsekä aurinkokuntamme todellisesta olemuksesta että ihmisyyden konkretisoitumisesta sen kolmannella kivellä keskipisteestään luettuna. Oli hauskaa nähdä bändi ensi kertaa livenä suoraan keikalta, tanssia tilan myötä lavan edessä, ja lopuksi noutaa narikasta päivällä ensi mahdollisuuden koittaessa lunastettu bändin diskografia splättervinyyleinä. Levyjen ja yhtyeen esittelytekstien perusteella oletin esityksen olleen monelta osin hyvin improvisoitu.

Henkilökohtaisesti pidin tapahtuman kokonaisuudesta enemmän kuin esimerkiksi tukkoon ahdetusta Helsingin Flow-festarista. Rahaa kului vähemmän, ihmiset pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat rennompia ja avoimempia, tilaa ja joutoaikaa oli enempi, ja tuo jonkinlainen väljyys resonoi välinpitämättömyydelläni koittaa kerätä maksimaalista määrä tuskaa koettaessani sisäistää pop-kulttuuria maailmankuvaani muuttavana primitiivisen taiteen kaltaisena ilmiönä, mitä se ei kuitenkaan taida olla.

”Älä tuu droppaa mun elitististä paskaa” - Edward Vesala

[eetupellonpaa]

Broen @ Ilmiö festival, Turku 28th Jul 2018

[eetupellonpaa]

Tamara Luonto @ Ilmiö festival, Turku 28th Jul 2018

[haus-de-pnojekt]

haus de pnojekt + calle 82: Fidgeting Through 2017 & Worry Stone -teoskokonaisuus (kangastulosteet, kangas, polyesterinyöri, sukka, hius, puu), 2017

Teos oli esillä Ilmiö-festivaaleilla Turussa 2017, https://www.ilmio.fi/2017/taiteilijat/hausdepnojekt-calle-82/

Mulla on se kesäinen, kesäinen suru. Tuntuu et mikään loma ei ole riittänyt pitkään aikaan. En oo halunnut maksaa mistään festareista vuosiin. Taaskin vaan sattuu niskaan, selkään ja jalkoihin. Selän takana ikkuna, ite katson vain läppärin ruutua. Talven jälkeen en muista enää katsoa vasemmalle tai oikealle, saati kääntyä ympäri.

Mulla on se kesäinen, kesäinen suru. Mahassa feikkitatuointi, jonka ostin kiinakaupasta päivällä. Laitoin sen keskelle mahaa. Helpoin paikka liimata se ilman vaivaa. Siinä on lohikäärme ja hyökkäävä tiikeri kietoutuneina.

Mulla on se kesäinen, kesäinen suru. Musta on vaaleansinistä, kaikki on pastellinsävyistä ennen polttamista.

Mulla on se kesäinen, kesäinen suru. Viilasin oikean isovarpaan kynttä, kun se on kasvanut paksuksi. Paljastuu ohuita säikeitä. Odotan vihlaiseeko vai voiko vielä jatkaa. Katson kynttä. Se näyttää ilkeältä. Onko se vielä kynsi?

/

haus de pnojekt + calle 82: Fidgeting Through 2017 & Worry Stone, installation (prints on textiles, fabric, polyester string, sock, hair, wood), 2017

The piece was part of Ilmiö festival’s art program in Turku, 2017, https://www.ilmio.fi/2017/taiteilijat/hausdepnojekt-calle-82/

I got that summertime, summertime sadness It feels like no vacation has been enough for a long time. I have refused to pay for any festival for years. My neck, back and feet are aching, once again. Behind me there’s a window, I’m staring at laptop screen. After the winter I’ve forgotten to look left or right, let alone to turn around.

I got that summertime, summertime sadness I got a fake tattoo that i bought from a China shop on my stomach. I put it in the middle of my belly. It’s the easiest place to stick it with zero effort. Tattoo has a dragon and a jumping tiger entangled together.

I got that summertime, summertime sadness Black is pale blue, everything is in pastel shades before burning.

I got that summertime, summertime sadness I have been filing the big toenail, because it has grown thick. Under the surface comes up thin strings. I wait if it twinges or if I can continue. I look at the nail. It looks nasty. Is it still a nail?

[eetupellonpaa]

Timo Kaukolampi @ Ilmiö festival, Turku 29th Jul 2017

[eetupellonpaa]

From Ilmiö festival, Turku 29th Jul 2017

[eetupellonpaa]

Tuusanuuskat @ Ilmiö festival, Turku 29th Jul 2017