#isonen

[hobittinen]

Seurakunnan viikonloppuleiri

Odotukset: Raamatun lukemista, rauhallista menoa ja aikaisin nukkumaan menemistä.

Todellisuus: Valvomista yli puolenyön, paskanpuhumista ja netissä trollailua.

[loveconfessions]

kaveri löyti veljensä isoslapusta hasun jutun

[pantomeemitaiteilija]

Iltaohjelmaa suunnitellessa...

Tiimari: MIRO mee kontilles!!

Isonen: hä? *menee lattialle*

Tiimari: eiku perse tänne!!

[pantomeemitaiteilija]

Kaikki lätisevä käy!!!

Isos kolleega

[pantomeemitaiteilija]

Pikkunen: Mä luulin et Jumala rakastaa kaikkii

Tiimari: niin rakastaakin, mutta mä en!

[pantomeemitaiteilija]

Oi, mä oon niin limanen!

Isos kolleegani

[pantomeemitaiteilija]

Haluuks sä et mä opetan sulle kuinka nainen riisutaan?!

Tiiminvetäjä isoselle

[kyyhkysposti]

Ole isonen joka päivä

Kysypä itseltäsi: mikä on isonen? Onko se vain nuori, joka on käynyt riparilla ja isoskurssilla? Vai onko se jotain suurempaa?

Monilla leireillä isonen kantaa hengellistä vastuuta. Hän kulkee rinnalla, rohkaisee leiriläistä rukoukseen, auttaa löytämään yhteyden Jumalaan ja avaa Raamatun sanoja uusien oivallusten äärelle. Jos isosen rooli jää vain mukavan leirikokemuksen toistamiseen, jotain tärkeää jää puuttumaan.

Entä jos ottaisimme tämän asenteen jokaiseen päivään ja jokaiseen kohtaamiseen? Kuvittele, että lähestyt jokaista ihmistä ajatuksella: "Haluan auttaa, tukea, kulkea vierellä ja kantaa yhdessä taakat Jumalalle." Mitä jos olisit isonen – ei vain leirillä, vaan joka päivä, jokaiselle vastaantulijalle?

Ajattele, millaista olisi elää niin, että välität sydämestäsi – kuin koko elämäsi ja toisten hyvinvointi olisi siitä kiinni. Kuuntelet, kun ystävä tarvitsee apua. Autat, kun näet hädän. Kuljet rinnalla, kun joku kaipaa tukea. Tämä on kaunis kuva ihmisyydestä, jossa rakkaus ja välittäminen ovat tekoja.

Rukoillaan, että voisimme olla isosia joka päivä – toisillemme ja Jumalalle. Aamen.