Discover Top Posts Tagged with #joppe

why is he just🧍🏼‍♂️

Jubiläumsfeier „150 Jahre Männergesangverein Dorstadt von 1873“

#Dorstadt #Gemeinde #Oderwald #Samtgemeinde #Wolfenbüttel #Landkreis #Jubiläum #150Jahre #DGH #Dorfgemeinschaftshaus #Party #Wolters #Jägermeister #MGV #Männergesangverein #Nanko #Joppe #Claretti #Matzuga

#Dorstadt #Gemeinde #Oderwald #Samtgemeinde #Wolfenbüttel #Landkreis #MGV #Männergesangverein #Jubiläum #150Jahr #DGH #Dorfgemeinschaftshaus #Nanko #Joppe #Matzuga #Party #Wolters #Jägermeister #Claretti

Reserve Grand Champion in the 6 Year Old Test

He's got a lot of time to develop into something really cool!

#joppe

TYHJÄSTÄ?

TYHJÄSTÄ??

Vohoi jumalauta nyt kuules Ville Touru, karjalalippikset ja liian nuoret muistamaan 2010-luvun alkua, istukaas vittu alas kun mä kerron.

Joel Armia oli 2010-luvun alussa siellä aivan ylimmässä kärjessä kun puhuttiin superjunnuista, joiden kirkkain ykkönen oli - you vittu guessed it - Mikael Granlund. Vatanen, Granlund, Pulkkinen, Armia. Nää penskat joita tossa jutun alussa luetellaan tuli vasta vuosikausia myöhemmin, vittu Teuvo Teräväinenki oli jo jotain ennen noita, mut kaikki jotka sillon seuras Liigaa, sillon vielä SM-liigaa, tiesi että Joppe on seuraavan sukupolven virtuoosi. Tää jätkä nousi 17-vuotiaana ylös Ässien edustukseen vaikka olis kuulunu aivan korkeintaan U-kakskymppisiin, ja A-junnujen päävalmentajalta palo käämit siihen ku se tuli muumilimpparipullon kanssa ekaan A:n peliinsä että mikä limpparinlitkijä tää on, kattokaakin että se saa sakkoa. Joppe teki pelissä joukkuekaveri Järvenpään muistin mukaan ainakin kaks maalia ellei hatun, ei tullu sakkoa. 16-vuotiaana Joppe oli jo pelannu U16-ikäluokan läpi, 45 pinnaa 21 peliin. Ennen Jenkkeihin lähtöä Joel ehti tehdä tasan sata pistettä 149 runkosarjapeliin, 0.67 pistettä per peli, kaikki alle 20-vuotiaana. Ekalla kaudella 18 maalia. Joppe on päivästä yks ollu nimenomaan taitopelaaja, maalintekijä, luonnonlapsi ja virtuoosi, ei mikään alakenttien allrounder-jyrä; siitä vaan koulittiin sellanen Pohjois-Amerikassa koska jostain syystä sinne ei kelvannu yläketjujen taiteilija omillaan, ja sai ykköskierroksen varauksena kauhean määrän kuraa niskaan AHL:ssä. Joppe joutu tappelemaan tiensä ylös ja vihas sitä että siinä joutuu käytännössä syömään toisia tieltään että pääsee sinne, kun Suomessa oli tottunu ajattelemaan joukkueen etua ja kavereita, eikä tossa ympäristössä oikeita kavereita saanu. Sitä ei osattu arvostaa Sabresissa, ei Jetsissä eikä lopulta Habsissakaan, koska missään näistä se ei saanu sellasta roolia mikä sille olis ehkä luontaisin (vaikkei se nykysestäkään roolista valita - ei se valita jos pääsee pelaamaan), ja kehittyä eteenpäin sellasena pelaajana rauhassa - mutta kaikissa näissä se on onnistunu pitämään paikkansa kovalla työllä. Nuorempana Porissa Joppea sanottiin flegmaattiseks kun se olis mieluummin vaan kikkaillu ja tehny maaleja ku jyränny nöyränä päästä päähän, mut kaikki rakasti sitä kun nähtiin mihin se pystyy, varsinkin mestaruuskeväänä, vaikkei se pleijareissa paljoa maaleja tehnykään. Eikä Joppe siitäkään lannistunu, ja vaikkei maaleja aina tullu se onnistu ärsyttämään vastustajaa, hankki niille jäähyjä ja virnuili tyytyväisenä perään ku onnistu aiheuttamaan kaaosta. Jälkikäteen katottuna yks sen kauden tärkeimmistä maaleista oli kuitenkin Jopen käsialaa, se voittomaali Kuopiossa tammikuussa mistä alko Padan 14 ottelun voittoputki. Joppe oppi sinä keväänä miten voitetaan, ja pysty ratkomaan niin nuorena jo pelejä yksinkin. Ja se on edelleen aivan saatanan taitava: joskus 21 syksyllä Habsin pelaajat jäi leikkimään reenien jälkeen ja yritti saada vipattua kiekkoa pleksissä olevasta kamerareiästä läpi, siinä tuhras yks jos toinenki useemman yrityksen onnistumatta. Sitten Joppe hiihtelee paikalle, ottaa kiekon ja heittää sen kerralla kerrasta kamerareikään ja hiisaa taas pois. Tää on se Joel Armia jonka mä tiedän. Vittu, tyhjästä. Sillon ku mä palasin takas lätkän pariin ja katoin Tampereen kotikisoja, mietin että miten kaikki tuntuu yllättyvän siitä mitä Joppe tekee - sen maaleissa ja varsinkaan rankkareissa ei ollu mulle yhtään mitään yllättävää, tällanen meidän Joppe on ja aina ollu. Tai niinku Porissa sanottas, meen Joppe.